Saamelaisten uhripaikkojen käyttö alkoi jo yli tuhat vuotta sitten – vanhin eläinuhri oli karhu

ARKEOLOGIA Oulun yliopiston arkeologit yhdessä pohjoismaisten tutkijoiden kanssa ovat selvittäneet, että monet saamelaiseen uhrausperinteeseen kuuluvat uhripaikat on otettu käyttöön luultua aiemmin. Uusin tutkimus osoittaa, että monien uhripaikkojen käyttö on alkanut jopa tuhat vuotta sitten.

Uhripaikkojen käytön alkaminen on selvitetty uusilla radiohiiliajoituksilla. Vanhin ajoitettu eläinuhri on karhu Unna Saivan uhripaikalta Ruotsista. Se ajoittuu 500–700-luvuille. Aiemmin arveltiin, että uhraukset pyhillä paikoilla alkoivat vasta 800–1000-luvuilla. Tutkijaryhmä ajoitti eläinten luita saamelaisten uhripaikoilta Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa.

Varhaisimmat ajoitetut poro- tai peurauhrit ajoittuvat noin 1200-luvuille. Porouhreja annettiin kuitenkin selvästi eniten 1400–1600-luvuilla eli juuri silloin, kun poronhoidon asema monien saamelaisten pääelinkeinona vakiintui. Poro- tai peurauhreja annettiin runsaasti myös sellaisilla alueilla, joilla poronhoito oli vain yksi elinkeino muiden joukossa.

– Aiemmin ajateltiin, että eläinuhrit heijastivat lähinnä sen alueen ihmisten elinkeinoja. Saamelaisten maailmankuvassa elinkeinot ja uskonto olivat kietoutuneet yhteen siten, että uhripaikoilla tehtyjen uhrausten avulla toivottiin esimerkiksi kala- tai metsästysonnea ja menestystä poronhoidossa, akatemiatutkija Anna-Kaisa Salmi ja tutkijatohtori Tiina Äikäs Oulun yliopistosta kertovat.

Tutkijat toteavat, että saamelaisten uhrausperinteen kehityksessä oli yhteisiä piirteitä koko saamelaisalueella, vaikka saamelaisalueen sisällä on ollut suurta vaihtelua elinkeinoissa ja poronhoidon omaksumisen ajankohdassa ja mittakaavassa.

– Paikalliset elinkeinot toki vaikuttivat uhrausrituaaleihin. Tutkimuksemme kuitenkin osoittaa, että uhrausperinteen muutokset tapahtuivat samanaikaisesti koko saamelaisalueella. Tämä kertoo jaetuista kulttuurisista piirteistä ja uskonnosta saamelaisalueella.

Tutkimus yhdisti tietoa saamelaisten uhripaikoista nyt ensimmäistä kertaa kaikista kolmesta pohjoismaasta, joiden alueella saamelaiset elävät. Aiemmin uhrausperinnettä ja uhripaikkoja on tutkittu suppeammin yhden maan tai muutaman kohteen näkökulmasta.

Saamelaisten uhrausperinteen muutoksia ovat selvittäneet Oulun yliopiston arkeologit yhdessä Tromssan yliopiston, Tukholman yliopiston ja ruotsalaisen Ájtte-museon tutkijoiden kanssa. Tutkimus Tradition and transformation in Sámi animal-offering practices on julkaistu brittiläisessä Antiquity-julkaisusarjassa.