PALOTURVALLISUUS Pyhäjokinen Saara Mustakallio, 36, ei pelkää korkeita paikkoja eikä vieraita ovenkahvoja. Työ nuohoojana on kuitenkin paljon muutakin kuin pelkkiä piippujen puhdistamisia. Nuohous on osa rakennuksen paloturvallisuutta.
– Olen aina ollut kiipeilijäluonne ja tykännyt ihmisistä. En ole pelännyt myöskään työtä, pitkiä päiviä enkä likaisia käsiä, joten ura tuolla kattoharjan päällä on tuntunut alusta lähtien oikein mukavalle. Välillä juodaan pitkät kahvit asiakkaan luona ja puhutaan siinä sivussa maailma paremmaksi, Saara selvittää.
Saara Mustakallio on toiminut nuohoojana kahdeksan vuoden ajan, josta viimeiset kolme vuotta yrittäjänä, Saara The Nuohoojana. Alunperin rakennusmaalariksi opiskellut Saara kouluttautui nuohoojaksi oppisopimuksella. Koulutus kesti kokonaisuudessaan noin kaksi vuotta.
– Se on ainut tie ammattiin ja näin jälkeenpäin sanottuna myös paras mahdollinen. Oppisopimuksen kautta työ tulee heti tutuksi ja samalla kun opiskelu tapahtuu niin sanotusti ammattilaisen opissa, niin alalle soveltuvuuskin nousee heti pintaan. Sen voin kokemuksesta sanoa, että korkeanpaikan kammoiselle nokikolarin hommat eivät sovellu. Ja kyllä tässä vaaditaan hyvän pään lisäksi myös sosiaalisia taitoja, Saara tietää kertoa.
Paloturvallisuuden ylläpitämistä
Valmistuttuaan Saara oli alansa harvalukuisia naisia, sillä esimerkiksi kymmenen vuotta sitten naispuolisia nuohoojia oli vain kymmenkunta.
– Ala on aina mielletty hyvin miesvaltaiseksi, mutta kyllä tällaisessa korkean tason ammatissa nainenkin pärjää. Ja hyvin pärjääkin, vaikka päivän päätteeksi kädet ovat likaiset ja joskus polvetkin tutisevat. Varsinkin maanantait ovat sellaisia päiviä, että silloin saattaa polvet täristä, mutta ei enää perjantaina. Ja niin ihmeeltä kuin se tuntuukin, niin korkeisiinkin paikkoihin tottuu.
Oma totuttelunsa oli alkuvaiheessa myös siihen, miten naisnuohooja otetaan kentällä vastaan.
– Alussa toki ammattitaitoni kyseenalaistettiin, mutta nyt on luottamus saavutettu ja taidot näytetty. Loppujen lopuksi sulautuminen miesvoittoisen ammatin saloihin tapahtui varsin nopeasti.
Nuohoojan työ on Saaran mukaan hyvin monipuolista, vaikka suuri yleisö mieltää sen vain piippujen rassaamiseksi. Tilastojen mukaan rakennuspaloista ja rakennuspalovaaroista noin 15 prosenttia liittyy tulisijoihin ja savuhormeihin, tulisijojen ja savuhormien paloista nokipaloja on noin kolmasosa eli vuositasolla noin 300.
– Tehtäviini kuuluu tulisijojen ja savuhormien sekä niihin liittyen osien puhdistus ja tarkistus. Ja koska työni on paloturvallisuuden ylläpitämistä, niin nuohouksen yhteydessä arvioin myös savuhormien ja tulisijojen kunnon, suojaetäisyyksien riittävyyden, nuohousluukkujen tiiveyden sekä savupeltien toimivuuden. Työnkuvaani kuuluu myös ohjeistus ja valistus ja jos esimerkiksi katolla on jotakin korjattavaa, niin korjaan sen, Saara kuvailee.
Kokemus katoilta on avartava.
Savuhormit ovat Saaralle tuttu käsite, sillä ennen yrittäjyyttä hän teki parin vuoden ajan reissuhommia eri puolilla Suomea.
– Korjasin ja muurasin savupiippuja. Siinä oppi paljon uutta ja tärkeää piippujen sielun elämästä. Kokemus suomalaisilta katoilta oli kaikin puolin avartava.
Vaikka Saaran päätyö on nuohous, niin hiljaisina kausina hän tekee muun muassa rakennusmaalauksia, puhdistaa ilmastointeja sekä suorittaa kattoturvatoimintoja, kuten kattojen pesuja sekä muita korkealla olevia huoltotoimenpiteitä.
Vakituiseen asumiseen käytetyissä rakennuksissa nuohous on tehtävä vuosittain ja vapaa-ajan rakennuksissa kolmen vuoden välein. Käyttämätöntä tulisijaa ja savuhormia ei tarvitse nuohota.
– Pienellä paikkakunnalla ei ole savupiippuja tarpeeksi, joten nuohouksen rinnalle olen ottanut myös muita korkean paikan työtehtäviä. Tämä sopii minulle, sillä olen perso työlle ja tykkään siinä sivussa haastaa myös itseni.
Lue myös: Palovaroitin on testattava kuukausittain – ikä heikentää varoittimen luotettavuutta
Kommentoi Facebookissa