MATKAILU Vain 15 kilometriä Kokkolan satamasta luoteeseen avautuu merimatkaajalle pysähtymisen arvoinen paikka. Karun kaunis Tankar tarjoaa tulijoilleen kattavan läpileikkauksen vanhasta saaristolaiselämästä.
Jos aika olisi entinen, niin jokainen ensimmäistä kertaa saarelle astuva ottaisi ensitöikseen rannalta mukaansa mahdollisimman ison kiven ja kantaisi sen kivikummeliin, tuhannen muun kiven seuraksi. Tämä oli pitkään perinne, jonka uskottiin antavan kantajalleen onnea. Onnen suuruus oli sidottu vastaavasti kiven kokoon.
Kyseisestä perinteestä on rantaviivan suojelemiseksi kuitenkin luovuttu. Eteläisellä Perämerellä, Öjan ulkosaaristossa sijaitsevalla Tankarin majakkasaarella on myös muuten hyvin vaikuttava historia.
1200-luvulla maankohouman seurauksena merestä noussut kalliosaari toimi 1500-luvulla hylkeenpyytäjien ja kalastajien tukikohtana. Tällöin saari tunnettiin nimellä Klippan eli Kallio.
Perimätiedon mukaan nykyinen nimi Tankar on saanut nimensä saarella ennen muinoin sijainneesta merimerkistä, Tankokarista. Kyseessä oli kivikummeli, jonka huipulla oli pitkän tangon nokkaan kiinnitetty tynnyri.
Hylkeenpyytäjät vaihtuivat matkailijoihin
Kokkolan merelliseksi portiksi nimetty Tankarin saari on tarjonnut vuosisatojen ajan suojaansa rannikon kalastajille ja hylkeenpyytäjille sekä opastanut merenkulkijat turvallisesti Kokkolan satamaan.
Nykypäivänä Tankar on matkailijoiden suuressa suosiossa ja on noussut tätä kautta yhdeksi Suomen merkittävimmistä majakkasaarista.
Kesäisin saareen on säännöllinen aikataululiikenne. Kokkolan Matkailu Oy:n toimitusjohtaja Jaska Pensaari on tyytyväinen Tankarin kesäsesonkiin.
– Erityisesti yöpyjien määrä on kasvanut tasaiseen tahtiin. Meillä on saaressa tällä hetkellä 38 petipaikkaa. Oma lukunsa ovat myös niin sanotut omatoimiveneilijät, joista osa yöpyy satamassa, omissa veneissään.
Toimitusjohtaja Pensaaren mukaan vuosittainen kävijämäärä riippuu paljon säästä.
– Kesä näyttää hyvälle. Jos säät pysyttelevät elokuun loppuun saakka leutoina, niin pääsemme lähes 12 000 kävijään.
Tragedia kovassa myrskyssä
Silakanpyytäjien asuttaman kalastajakylän lisäksi Tankarin saaressa vaikutti aikoinaan myös erillinen majakkayhdyskunta sekä luotsiyhteisö. Vuonna 1739 hallitus oli vapauttanut Pohjanmaan kaupungit osallistumasta valtion ylläpitämän luotsilaitoksen kustannuksiin.
Kokkolassa luotsauksesta huolehti kaksi Tankarissa oleskellutta kalastajaa. Kokkolan saatua vuonna 1765 tapulioikeudet, liikenne satamaan kasvoi ja tämän seurauksena luotsitoimintaan oli tehtävä muutoksia. 1770-luvun alusta lähtien maistraatti palkkasi Tankariin kolme luotsia ja rakennutti heitä varten myös uuden tuvan.
Vuonna 1855 Tankarin luotsiasemaa kohtasi kuitenkin suuri tragedia, kun se menetti kovassa myrskyssä kerralla koko henkilökuntansa.
Toinen vastoinkäyminen sijoittuu vuoteen 1912, aikaan jolloin Suomen luotsilaitos venäläistettiin. Tällöin puolet henkilökunnasta erosi viroistaan vastalauseena venäläistymiselle.
Majakka loistaa edelleen
Myös saaren majakanvartijoilla oli tärkeä tehtävä. He hoitivat valaistuksen ja valolaitteiden huollon, siivosivat rakennukset sekä suorittivat pieniä korjaustöitä.
Majakanvartijoiden velvollisuuksiin kuului myös kuljettaa majakkamestarin kirjeitä.
Erityisesti majakoiden valolaitteiden huoltotehtävistä oli annettu tarkat ohjeet. Koska esimerkiksi lika ja pöly alensivat linssistön tehoa, niin tupakanpoltto ja kaikenlainen pölyä aiheuttava askartelu oli lyhtytilassa ankarasti kielletty.
Majakan valona toiminut petroolipoltin syttyi ensimmäisen kerran vuoden 1889 lokakuun 15. päivänä.
Tankarin majakka on edelleen yksi Suomen valovoimaisimmista majakoista. Sen valo on 27,5 metrin korkeudessa ja antaa valokantamaa aina 27,5 meripeninkulmaan saakka.
Kalliolla kiroilu kielletty
Kokonaispinta-alaltaan noin 22 hehtaarin suuruinen Tankarin saari jakaantuu omistuksellisesti kahteen osaan; saaren pohjoispuolta hallinnoi valtion merenkulkulaitos ja eteläosaa vastaavasti Kokkolan kaupunki.
Kaupungin omistuksessa olevaa aluetta hallinnoidaan vielä nykyäänkin kuin vanhaa pohjalaiskylää. Pääroolissa on tukevasti itsehallinto. Tankarissa kylänvanhinta vastaa satamavouti, joka yhdessä raadin jäsenten kanssa huolehtii järjestyksenvalvonnasta.
Tankarin ensimmäinen satamajärjestys hyväksyttiin vuonna 1726. Tuolloin kalastajayhdyskunta oli kasvanut niin suureksi, että oli tarpeellista luoda säännöt keskinäistä kanssakäymistä varten.
Vanhaan satamajärjestykseen oli kirjattu muun muassa juopottelusta aiheutuvat seuraamukset;
”Joka menee illalla sataman kallioille juovuksissa tai muutoin/ ja huutaa mielettömästi ja sopimattomasti/ kiroten/ kiljuen tai mylvien/ heittää parruja tai kiviä tai saa aikaan jotain muuta meteliä muiden haitaksi/ maksakoon ensimmäisellä kerralla kuusi markkaa/ toisella ja kolmannella kerralla kaksinkertaisesti/ mutta jos hän tulee uudestaan/ karkotetaan satamasta/ jos jotakin muuta vahinkoa tapahtuu, korvatkoon sen lain mukaan.”
- Lähde Kokkolan Matkailu Oy
Kommentoi Facebookissa