KONSERTTI Sanni Kurkisuo, 23, on stara. Tänä syksynä ilmestynyt kolmas albumi, eleettömästi nimetty Sanni, ei kuulosta tippaakaan kärsivän kolmannen albumin syndroomasta. Meriittejä on kertynyt myös niin televisiosta, radiosta kuin suoratoistopalveluiden soittolistoilta. Isojen konserttisalien päälavoillekin Sanni on huomaamatta hiipinyt, sillä sellaisilla osa syksyn Sanni Tourin keikoista pidetään.
Tampere-talon Suuren salin yleisö on sekalainen joukko. Paljon on tietenkin teini-iän nurkilla olevaa ydinkuulijakuntaa. Sitten on perheitä, joiden nuorilla tytöillä on idolia mukaillen sinisiksi värjätyt hiukset ja joiden isät näyttävät ehkä vähän kärsiviltä. On myös Sannin ikäisiä miespuolisia faneja, jotka tuskin haluavat törmätä keikalla tuttuihin, samoin keski-ikäisistä kuuntelijoista koostuvia seurueita. Vain elämää on purrut, ja Sanni jatkaa siitä.
Yksi iso palanen Sannin menestyksestä on Henri Salonen eli Hank Solo, joka on ollut mukana säveltämässä ja sanoittamassa koko hittikimaraa. Mainittavien biisintekijätaitojen lisäksi Salonen on velho soundipuolella, ja minulle juuri se on koukuttavaa tässä 2010-lukulaisessa pop-tuotannossa: ripaus ylivedettyä makeutta.
Isossa konserttisalissa on kiinnostavaa nähdä Sanni musiikillisesti niin paljaana. Puitteet ovat jylhät, mutta sellaiselle, joka olisi onnistunut kiipimään maan musiikkiskenen kermaan vähäisillä lahjoilla, olisivat ne liian anteeksiantamattomat. Tällä Suomen Cara Delevingnellä siitä ei onneksi ole kysymys, vaan ilman Kanyen säröfiltteriäkin pärjää. Joidenkin biisien kohdalla luonnollisempi on suorastaan toimivampi.
Niin kevyt kuin Sannin ja Hank Solon tapa tehdä poppia onkin, saadaan Sanni Tourilla kokea sopiva annos rokkenrollia. Varsinkin uuden levyn leikkisä nimikkobiisi, voitonlaulu ikävästä eksästä yli pääsemiselle, toimii rock-sovituksena loistavasti. Kuullaanpa myös balladihenkisen Me ei olla enää me -erolaulun akustinen versio, jonka ajaksi bändin kundit tyylikkäästi poistuvat estradilta.
Juuri monipuolisuus ja draaman kaari on tämän settilistan suola. Muutoin tyylikkyyttä olisi paikoin voinut vielä miettiä: levyillä vierailevien räppäreiden säkeistöt tulevat taustanauhalta, eikä Sanni oikein tiedä, miten päin olla niiden aikana. Innostava viimeinen silaus olisi, jos joku bändin jäsen vetäisi jonkun säkeistön – ja onhan Sannilla itselläänkin räppäyskokemusta. Encore samoin jää puolivillaiseksi ja turhaksi.
Yleisön kosiskelu hoitui rutinoituneesti, mutta samalla juttelu pysyi kiinni ajassa ja paikassa. Jopa niinkin hienostuneessa ympäristössä kuin Suuri sali, alkoivat ihmiset bailata, kun käskettiin. Esiintyjät olivat hyvällä tuulella ja tunnelmasta pystyi aistimaan vapautuneisuuden. Itseironisesti Sanni kommentoi moneen otteeseen muun muassa potemaansa ikäkriisiä. Häivähdys herkkyyttä sen sijaan oli tavassa, jolla hän omisti rakkaudentäytteisen Mörköjä-kappaleen rakkaalleen.
Sanni Tourin konsertti sopii yllättävän monenlaisille musiikinystäville, ei pelkästään faneille. Sannin setti on harmiton mutta oivaltava. Jos on kuullut vain suurimmat hitit, ei varmasti pety, mutta jos tuntee diskografian läpikotaisin, löytää silloinkin jotain uutta. Sanni on väriläiskä, jota nuoremmat katsovat ylöspäin ja josta vanhemmat saavat nuoruuden energiaa pimeään vuodenaikaan.
- Sanni Tour 2016 jatkuu vuoden loppuun asti muuan muassa Turussa, Helsingissä ja Kuopiossa.
Videolla Sannin Oo se kun oot (feat. Paperi T)
Kommentoi Facebookissa