Ahtaat yksisuuntaiset olivat navigaattorin mieleen
Polttopuukirouksen jälkeen suoritimme huomaamattoman siirtymän idylliseen satamakaupunkiin Saksan Flensburgiin, jossa oli jo täydessä vauhdissa täydelliset t-paitakelit. Punainen tupamme eksyi heti aluksi yksisuuntaisille kaduille ja tien tukkineelle rakennustyömaalle, jossa jouduimme tekemään pikaisen liikennejärjestelyn sekä jaloittelujumpan päästäksemme jatkamaan eteenpäin.
Varttituntia myöhemmin tajusimme, että kymmenvuotias navigaattorimme osoitti vanhaa määränpäätä, joten pujottelureeni oli turhaa. Tilanteessa oli toki onni onnettomuudessa – gps-koordinaatit kun johdattivat meidät keskelle jätelautakasaa, josta nätisti lainasimme polttopuut iltaa varten. Päädyimmekin yhdessä lopputulemaan, että TomTom huolehtii ajoittaisilla harhautuksillaan siitä, että saamme reissulta tarpeeksi tapahtumarikasta videomateriaalia.
Flensburgin pysäkki oli yksi matkan suunnittelemattomista hengähdystauoista. Facebook-sivustomme löytänyt, Flensburgissa opiskeleva Tuuli Heimonen esitti hartaan pyynnön ja kutsui meidät löylyttelemään ystäviensä kanssa saksalaiseen kerrostalolähiöön. Kun vihdoin löysimme perille kohteeseen, oli vastassa parvekkeella tuijottelevat asukkaat sekä iso ryhmä paikallisia opiskelijoita. Puhe oli neljästä saunojasta. Paikalla oli tuplat.
Mökki pihaan, historian nopein saunan sytytys ja sisälle syömään.
Afganistanilaiset syntymäpäivät ja jälkiruokalöylyt
Sisällä odotti lämmin yllätys. Iloiset ja vieraanvaraiset ihmiset sekä pöytä täynnä ruokaa jonka hostimme, oman elämänsä Jamie Oliver, Qais oli loihtinut. Kaiken kruunasi kaupungin oman panimon oluset, joiden siivittelemänä matkaseurue sai nauttia todella mehevää ateriaa. Jälkikäteen kuulin, että ruoka oli lajia kasvis, joten kyllä – minulle tehtiin saksalainen syntymäpäiväharhatus ja söin ensimmäistä kertaa kasvisruokaa.
Voin syödä toistekin. Tulipahan sanottua julkisesti.
Kun tämän jälkeen tiskiin pamautettiin maailman paras suklaakakku, paljastui että Qaisilla oli syntymäpäivät. Teimme siis sen mikä tilanteeseen sopi ja koko porukka lauloi onnittelulaulun italiaksi, saksaksi, englanniksi ja tietysti suomeksi.
Vastineeksi olimme luvanneet tarjota maan kovimmat löylyt. Ja sehän lupaus sitten pidettiin. Aluksi tilanne näytti uhkaavasti siltä, että Lindan lauteille astuu Pepen ja Teemun lisäksi ainoastaan Tuuli ja pari kaveria. Äänieristämättömän kontin jatkuva naururemakka houkutteli lopulta ujoimmatkin riisumaan ja tutustumaan siihen, mitä me suomalaiset parhaiten osataan.
“Tämä on aika hullua. Mutta tykätään siitä silti!” kommentoivat Afganistanista kotoisen olleet kaverukset. Myös tilaajana toiminut Tuuli oli innoissaan:
“Mä oon niin odottanut että pääsee oikeeseen saunaan – täällä kun ei saa heittää vettä kiukaalle!”
Lindassa kuuluu – ja paljon. Sen lämpö hohkasikin pitkän iltapäivän, joten jouduimme lähes pakottamaan viimeiset ulos mökistä. Jos joskus haluaa lähteä tekemään bisnestä Saksaan, niin kannattaa ottaa sauna perään. Asiakastyytyväisyys lähenteli sataa prosenttia ja kysyntä oli kovaa.
Bremenissä yövyttiin maatilalla ja herättiin lehmän ammuun
Tajusimme heti Flensburgin pit stopin jälkeen, ettei meillä ollut majapaikkaa yöksi, mutta matkaa oli jatkettava. Olimme aiemmin luopuneet kahdesta yöpymistarjouksesta, koska autolla ei tanskalaisen tohtorin mielipiteestä huolimatta kehdannut ajaa kovin paljoa ylimääräistä. Eräs lauteilla istunut paikallinen soittikin tämän kuullessaan pyytämättä siskolleen ja majoitus Bremenin lähettyviltä oli klousattu viidessä minuutissa.
Ei muutakun autobahnille. Vaikka vetojuhtana toimikin ruotsalaisten ylpeys, saimme silti enemmän katseita kuin lähemmäs kolmeasataa ohi painanut Porsche Panamera. Toki sen kyydissä perässä LindaSauna olisi lentänyt lujempaa perille kuin Ryanairin karvalakkialus Tampereelta Malagaan.
Matka oli leppoisa. Auton kulutuslukemat alkoivat vihdoin näyttää säästäjänkin silmiin suotuisilta, kun reissun ensimmäiset sadepisarat tippuivat hiljalleen tuulilasiin. Illan lähestyessä aloimme yhdessä miettimään, että miten Keski-Euroopassa voi olla pimeämpää kuin Suomessa.
”Saksa voisi investoida katuvaloihin”, totesi Pepe kunnes tajusi, että oli vauhdin huumassa unohtanut laittaa valot päälle.
Saavuimme lopulta yöllä pieneen kylän jykevään majataloon, jossa kolmekymmentä lehmää ja hevosen kokoinen koira Bernand odottivat suomalaisia matkamiehiä. Fazerin sininen vaihtoi jälleen omistajaa, kun ystävällinen perhe näytti meille yöpaikan. Ilta oli tahdiltaan sotilaallinen ja kaupunkilaispojat väsyneitä, joten nukkumasaa lähdettiin morottamaan samoin tein.
Vessavuorot ja tuleva puoli kuuden herätys pistivät äijät nöyräksi, mutta tilanne oli enemmän kuin ymmärrettävä.
Seuraa LindaSaunan matkaa reaaliajassa täältä.
Kommentoi Facebookissa