Sepäksi oppii vain takomalla – ”Erityisesti ritariaika kiehtoo myös ahjon äärellä”

KÄSITYÖAMMATTI ”Kun hallitset taonnan kolme perusasiaa; ohennuksen, tyssäyksen ja alastuksen, niin tie taitavaksi sepäksi on avoinna.”

Näin sanoo oulaistelainen seppä, Reijo Grekula. Grekula kertoo olevansa seppänä puoliammattilainen, joskin takana on jo yli 30 vuotta ahjon äärellä.

– Olen aina ihaillut sepän hommia ja halusin itsekin oppia perinteisen käsityöläisammatin. Vuonna 1989 rohkaisin mieleni ja otin yhteyttä taideseppiin.

– Yllätyksekseni en päässyt kuitenkaan helpolla mukaan. Minulta kyseltiin tarkasti muun muassa se, että onko suvussa seppiä. Ei ollut, mutta kiinnostusta sitäkin enemmän, joten pääsin kuitenkin kursseille Reijo taustoittaa.

Seppä Reijo Grekulan mukaan hyväksi sepäksi tullaan takomalla ja hyvän mestarin opissa.

– Kukaan ei ole seppä syntyessään, mutta taito syöpyy lihasmuistiin. On asioita, kuten esimerkiksi silmän ja käden koordinaatio, joita ei opita kirjoista.

Grekula takoo viikatteen ja puukon teriä, mutta työstää paljon myös omia tuotteita. (Kuva Anne Anttila)

Kisälliksi mestarille

Grekula sanoo takoneensa taitonsa kisällinä neljän eri mestarin opissa ja loput taidot hän on hankkinut itse.

– Naulan tekemisellä aloitin ja nykyään taon sitä mitä mieleen juolahtaa. Tässä hommassa voi käyttää mielin määrin myös luovuutta.

Yli kolmenkymmenen vuoden kokemuksella Reijo Grekula määrittelee sepän työtä kädentaidoksi, jonka tärkeimpänä polttomoottorina toimii mielenkiinto ja arvostus käsityötä kohtaan.

– Yksikään naula eikä yksikään puukonterä ole koskaan samanlainen. Vaikka meillä jokaisella sepällä on hallussa taonnan perusasiat, ohennus, tyssäys – raudan lyöminen läjään – ja alastus, niin lopputuloksessa on aina tekijänsä oma taonnan jälki.

Grekulan mukaan sepäntyössä on paljon kuitenkin perinnetietoa ja vanhoilta sepiltä sukupolvelta toiselle kulkeutuvia salaisuuksia.

– Itse olen saanut parhaimmat oppini juuri näiltä alansa mestareilta eli vanhoilta sepiltä. Esimerkiksi karkaisuun liittyviä niksejä on vaikka kuinka paljon. Alussa se saattaa tuntua henkimaailman hommalta, mutta toistot tekevät tässäkin lajissa mestarin, Grekula tietää kertoa.

Perinteinen seppä työskentelee pajassa, työkaluinaan alasin, vasara, ahjo ja vesikaukalo.

– Helpommalla pääsisi nykymenetelmillä, mutta takominen pajassa, ahjon äärellä on kuitenkin hyvin nostalgista ja taitoa vaativaa. Vaikka takana on kymmenittäin puukonteriä ja saman verran hellan koukkuja, niin kerta toisensa jälkeen niiden takomiseen tarvitaan myös sitä kuuluisaa kädentaitoa.

– Ritariaika kiehtoo myös ahjon äärellä. Miekka on nyt tauottu ja seuraavaksi ovat vuorossa kypärä ja haarniska, seppä Grekula suunnittelee. (Kuva Anne Anttila)

Seppää tarvitaan

Vaikka nykyajalla on tapana ohittaa menneisyys, niin kädentaidoistaan tunnettua seppää tarvitaan edelleen.

– On ihmisiä, jotka haluavat sepän takoman viikatteen terän tai muita työkaluja. Ja kokemuksesta voin sanoa, että asiakaskunnasta löytyy myös nuorempaa sukupolvea, Grekula iloitsee.

Nuoremman sukupolven myötä myös sepän taidot ovat saaneet uutta nostetta.

– Tämä näkyy muun muassa siinä, että perinteisten takomotuotteiden lisäksi kysyntää riittää myös erikoisuuksille. Esimerkiksi erilaisia kodin sisustus-, käyttö- ja koristetuotteita, kuten hiilihankoja, saranoita ja kynttilänjalkoja tilataan mukavaan tahtiin.

Seppä Grekulan listalta löytyy myös itse suunnittelemia tuotteita.

– Olen mieltynyt historiaan ja sitä kautta eri aikakausiin. Erityisesti ritariaika kiehtoo myös ahjon äärellä. Tähän mennessä olen takonut miekan ja ajan myötä olisi tarkoitus takoa myös kypärä ja haarniska. On hienoa haastaa vielä vuosikymmentenkin jälkeen itsensä, kokeilla rajoja ja kokea kerta toisensa jälkeen myös niitä onnistumisen iloja. Nämä ovat niitä palkitsevia hetkiä.

Lue myös: Levänluhdan vainajien korujen tyyli on kotimaasta – kuparin jäljet johtavat Etelä-Eurooppaan