ELÄIMET Pienikokoinen, tuhkan harmaa seinäjokelaiskisu katsoo tulijaa varovaisen uteliaana. Tukikohdakseen perheen valvontakameraksi nimetty Siiri on valinnut tutun ja turvallisen sohvan nurkkauksen.
Tyynyjen välistä tämän kovia kokeneen kissaleidin on turvallista tarkastella vierasta ja ennen kaikkea vieraan käyttäytymistä.
– Siiri on perusluonteeltaan erittäin arka. Vasta viime vuosina tyttö on sen verran rohkaistunut, että uskaltaa näyttäytyä hännän mitan verran jopa vieraille. Esittäytyminen on yleensä kuitenkin vain parin sekunnin luokkaa, joten sen enempää ei tämä likka vieraita puhuttele. Kotiväki on toki erikseen, emäntä Sari Koskinen paljastaa naureskellen.
Siirin käyttäytymiseen on kuitenkin syynsä. Taustalla on iso kasa traumoja, joista valtaosa on syntynyt Siirin ollessa vasta pentu. Sarin mukaan Siiri syntyi pohjalaiseen kissaperheeseen, jossa oli uusien tulokkaiden lisäksi myös pari muuta pentuetta.
Ravintoa ja huolenpitoa ei riittänyt kaikille, joten nuorimmat tulokkaat jäivät isompien varjoon.
Vasaran iskuja pakoon
Siirin ja hänen neljän sisaruksena kohtalo sinetöitiin päätöksellä hävittää koko pentue. Vain pienin ja vikkelin pääsi vasaran iskuilta pakoon. Murheellinen tapahtumasarja jätti kuitenkin jälkensä pikku-Siiriin.
– Paljon on pimennossa, mutta se ainakin tiedetään, että Siiri vietti ensimmäiset kuukaudet metsässä. Löydettäessä tyttö oli likainen ja hyvin huonossa kunnossa. Nälkiintymisen lisäksi päässä oli paha ruhje ja tassut verillä. Myös turkin alta paljastui hoitoa vaativia nirhaumia, Sari kertoo hiljaisena.
Kovia kokenut kissatyttö toimitettiin eläinlääkärin kautta lähimpään löytöeläinkotiin, jossa pieni toipilas sai mahdollisuuden tervehtyä. Nirhaumat paranivat ja painokin nousi, mutta henkisen puolen vammat ovat seuranneet Siiriä näihin päiviin saakka.
Siiriksi nimetty kissaneito ja eläinrakas Sari kohtasivat toisensa vuoden 2002 keväällä
– Muistan kirkkaasti sen päivän, kun menin löytöeläinkotiin katsomaan talon uusia asukkaita. Katseeni kiinnittyi heti suloiseen kissaan, joka kyyhötti nurkassa pienenä ja pelokkaana. Menin lähemmäksi, laskeuduin polvilleni ja aloin juttelemaan. Kului vain hetki, kun tämä pieni kissatyttö nosti päätään, katsoi suoraan silmiin ja naukaisi.
– Tiesin saman tien, että tämä likka on meidän uusi ja rakastettu perheenjäsen, Sari taustoittaa.
Näkymätön lemmikki
Kotona Siiriä odotti jo ennestään kaksi kissaa, Taisto ja Leo, jotka ottivat uuden tulokkaan poikkeuksellisen lempeästi vastaan.
– Odotin ja jopa pelkäsin, että molemminpuolinen sopeutuminen saattaa viedä aikaa. Otin kuitenkin tietoisen riskin, sillä muussa tapauksessa tytöllä olisi voinut olla edessään karu kohtalo.
Siirin kaltaiselle pelokkaalle ja kovia kokeneelle löytökissalle ei löydy aina ensimmäisten joukossa kotia. Ja jos perhettä ei ilmaannu, niin tällaisilla reppanoilla saattaa olla edessään niin sanottu ikiuni.
Siiri sopeutui kahden kollipojan elämäntyyliin nopeasti. Vauhti ja pienet kepposet eivät kissaneitiä kuitenkaan kiinnostaneet, joten Siiri tyytyi seuraamaan veljesten tekemisiä sopivan matkan päästä. Mieluummin piilosta käsin.
– Siiri oli vuosia niin sanottu näkymätön lemmikki. Pojat näkyivät ja kuuluivat ja olivat omalla tavallaan tassuttelevia katastrofeja. Kukkia oli veljesten aikana turha kasvattaa ja verhojen materiaalina olisi parhaiten toiminut pelti, Sari muistelee naureskellen.
Kissan yhdeksän elämää
Rauhallisuudestaan huolimatta ei sisäkissana viihtyvä Siirikään ole välttynyt haavereilta.
– On suoranainen ihme, että tyttö on säilynyt hengissä. Kerran Siiri pääsi livahtamaan ulos ja oli jäädä auton alle. Onneksi vauhti oli hiljainen ja ratin takana tuttu kaveri, joten tilanne päättyi tällä kertaa onnekkaasti, Sari kertoo huojentuneena.
Kun puhutaan kissan yhdeksästä elämästä, niin Siiri on menettänyt matkan varrella niistä ainakin kuusi.
– Myös sairaudet ovat nakertaneet palasia likan elämänkalenterista. Muutaman vuoden ikäisenä Siirin takatassuihin ilmestyi verikystia, jotka hoidettiin leikkaamalla.
Viisivuotiaana Siirillä ilmeni ruuansulatusvaivoja, jotka johtivat paksusuolen pullistumaan.
– Tämä saattoi Siirin pari kertaa hengenvaaraan. Onneksi vaiva on saatu pysymään lääkityksen avulla kurissa, Sari selvittää.
Viimeiset kolme vuotta nyt 15-vuotias ikäneito Siiri on hallinnut Koskisen perheen kissavaltakuntaa yksin. Veljekset kuolivat kahden vuoden välein ja menetys oli suuri myös Siirille.
– Varsinkin Taiston kuolema tuntui pysäyttävän kissaneidin arjen. Siiri oli silmin nähden murheen murtama. Siirihän ei ole esimerkiksi koskaan viihtynyt sylissä eikä lähellä ihmisemoa. Jäätyään yksin Siiristä tuli valtavan hellyyden kipeä ja huomionhakuinen, Sari kertoo.
Onnellinen vanhuus
Perheen ainoana kissana Siiri on muuttanut myös ruokailutottumuksiaan. Kaikki maistuu kelloon katsomatta. Herkkulistan ykköseksi ovat nousseet juustonaksut ja katkaravut.
– Olen ajatellut, että ikävuodet ohittavat nyt tässä tapauksessa ruoan terveellisyysvaatimukset. Siirin hammaskalustokaan ei ole enää kovimmassa iskussa, joten suon hänelle pienet ja vähän isommatkin herkutteluhetket. Pääasia, että ruoka maistuu.
Vaikka tosielämän selviytymistaisteluista on jäänyt arpia sieluun, hännän juureen ja vähän turkkiinkin, niin Siiri on saanut elää Sarin perheessä onnellisen kissan elämää.
Rakkautta, rapsutuksia ja hellää huolenpitoa riittää myös tähän päivään.
– Tunne on molemminpuolinen. Kissat ja yleensäkin lemmikit tuovat elämään suurta iloa. Nämä lohduttavat, kun itkettää ja yhtyvät iloon, kun naurattaa. Lemmikit ovat ja osaavat olla kaikessa mukana. Ilman karvatassuja arjessa olisi iso aukko.
- Paikkakuntasi eläinsuojeluyhdistyksen löydät klikkaamalla tästä.
Kommentoi Facebookissa