YLEISURHEILU Suomen joukkueessa on peräti 40 urheilijaa elokuun lopulla Budapestissa järjestettävissä yleisurheilun MM-kisoissa. Joukkueen koko on tuplasti suurempi 2010-luvun MM-kisoihin verrattuna.
Joukkueen koko kertoo, että Suomen yleisurheilun kokonaistaso on mennyt eteenpäin, vaikka takavuosien urheilumahti Venäjä kisoista onkin suljettu. Hyvin alakuloisesta 2010-luvun aallonpohjasta on Suomessa noustu.
Viime vuosien lupaava kehitys on kuitenkin näkynyt mitalimäärissä vain EM-tasolla. Yleisurheilumitaleita suomalaiset eivät ole voittaneet MM- tai olympiatasolla kahdeksaan vuoteen. Tero Pitkämäen keihään MM-pronssi Pekingistä 2015 on viimeisin suomalaismitali.
On mahdollista, että putki katkeaisi Budapestissa parin viikon kuluttua alkavissa MM-kisoissa. Suomella on kolme urheilijaa, joilla voisi olla realistisia mitalimahdollisuuksia.
Seiväshypyn viime vuoden Euroopan mestari Wilma Murto on maailmantilastossa kolmantena. Seitsenottelija Saga Vanninen on neljäntenä ja keihäänheittäjä Oliver Helander viidentenä.
Lisäksi hyppy- ja heittolajeissa on muutamia urheilijoita, joilla on realistisia mahdollisuuksia finaalipaikkaan, kuten Anni-Linnea Alasella, Silja Kososella tai Ella Junnilalla. Viivi Lehikoinen voi taistella 400 metrin aidoissa finaalipaikasta ja 3000 metrin estejuoksun Euroopan mestarin Topi Raitasen uskoisi etenevän finaaliin, jossa tosin kenialaisia vastaan ei hänellä liene paljoa jakoa.
Paikat MM-kisoihin ansaitaan nykypäivänä tulostason perusteella. Niin sanottuja kisaturisteja, kuten 1900-luvulla tavattiin sanoa, mukana ei ole.
MM-kisajoukkueen kokoa tosin moititaan medioissa suureksi. Suomen Urheiluliiton talous joutui viime vuonnakin koville, kun MM- ja EM-kisoihin lähetettiin kaikki kisapaikkansa tulosten perusteella saavuttaneet urheilijat.
Mutta urheilijoiden kannalta on reilua, että kisoihin pääsee, jos on tuloksensa perusteella kisakelpoinen. Ja medialla on toki oikeus kitistä, jos haluaa.
Mikäli kisarajan rikkoneita urheilijoita ei otettaisi MM-kisoihin, vaikuttaisi se hyvin todennäköisesti negatiivisesti yleisurheilun kansalliseen tasoon. Moni urheilija kadottaisi motivaationsa, eikä sponsorirahaakaan heruisi yhtä paljon.
Arvokisaedustus on merkittävä valtti urheilijan sponsorineuvotteluissa.
Teksti Otto Palojärvi
Lue myös: Yhdysvallat tipahti – merkittävä jalkapallon MM-kisaura päättyi
Kommentoi Facebookissa