KOLUMNI ”Älä tee sitä, älä tätä, äläkä missään vaiheessa ainakaan tuota.”
Kieltoja, sääntöjä ja säädöksiä, paljon erilaisia ja eri käyttötarkoituksiin. Tätä on suomikuva parhaimmillaan.
Näin alussa on heti todettava ja varsin mielelläni sen myös sanon, että valtaosa näistä säädöksistä ja säännöistä on suoranaista piruilua, eivätkä perustu miltään osin järjelliseen toimintaan.
Samalla herää kysymys, että onko näiden turhanpäiväisten höpöhöpö-sääntöjen takana omaan elämäänsä kyllästynyt virkamiesarmeija tai vallan erikseen isolla rahalla palkattu konsultti?
Niin tai näin, mutta mitä järkeä on tehdä tavallisen, omasta elämästään ja toimeentulostaan huolehtivan kansalaisen elämä niin helvetin vaikeaksi.
Nostanpa esiin henkilökohtaisesti kokemani esimerkin.
Vuokrasimme pienellä kaveriporukalla joitakin aikoja sitten kaukana kaikesta sijaitsevan mökin. Korostan, että lähimpään asutukseen oli matkaa kymmenisen kilometriä ja mökkiä tituleerattiin napakasti erämaamökiksi. Ei siis ihmisiä lähellä. Vain luonto, järvi ja ulkohuussi.
Mutta, mökin omistanut yritys oli sääntöjen suhteen ajan tasalla. Liiankin hyvin. Nimittäin jo portilla tulijaa odotti iso taulu, johon oli kirjattu kotomaisen lisäksi rallienglanniksi vierailijan pelisäännöt. Ja niitä riitti.
Ensinnäkin autoja sai pihassa olla kerrallaan vain kaksi ja itsetehdyn roska-astian eteen ei saanut pysäköidä. Kuten ei myöskään lähelle ulkoportaita. Säännöt kielsivät myös vierailijoita tuomasta alueelle omia työkaluja ja koiria.
Tämä herätti hilpeyttä. Koiraa ei ollut, mutta kaverilla oli pikkukoiran kokoinen kissa. Siis Esko-kissa oli tervetullut. Ja mökille ei tultu tekemään töitä, vaan rentoutumaan, joten ne niistä säännöistä muutenkin. Kolmella autolla tultiin ja jokaisella ajettiin komeasti pihaan. Yksi pysäköitiin uhmakkaasti jopa roska-astian viereen.
Sisällä odotti toinen sarja sääntöjä, joista huvittavimmat tulevat tässä:
Saunan lämpötila ei saanut kohota yli 60 asteen ja lauteille vain yksi kerrallaan. Pyykinpesu oli ehdottomasti kielletty! Lisäksi suihkukopin seinään oli kiinnitetty erillinen varoitus ”Nojaaminen kielletty” ja lisäys, että vaurioituneesta seinästä veloitetaan 500 euron erillinen korvaus.
Myös takan käyttö oli rajattu erillisin säännöin, joista räikein oli takan käyttökielto tunnelmointiin, ettei ”piippu kuumene liikaa”. No, eipä niillä viidellä kalikalla olisi ehtinyt tunnelmaa luoda eikä edes makkaroita paistamaan.
Sama sääntöralli jatkui huoneesta toiseen ja jokaisen kiellon kohdalla oli myös euromääräinen sanktio sen rikkomisesta. Onneksi kassit olivat vielä autossa ja sinne saivat jäädäkin.
Yhteisestä päätöksestä teimme kantakäännöksen ja lähdimme nopeasti pois. Tarkistimme vain, ettei lattialle jäänyt hiukkastakaan käynnistämme. Ettei siis tule laskua mökin siivouttamisesta.
Nielimme tappiot puoleen tuntiin jääneestä viikonlopusta, mutta olimme onnellisia, ettei omistajalta tullut kuitenkaan lisälaskua. Esimerkiksi pihapolulle jääneistä renkaiden jäljistä. Tämä oli siis esimerkki, mitä sääntömania voi pahimmillaan olla.
Loppuuko leirinuotiolla istuskelu?
Suomessahan on käytännössä kohta kaikki kiellettyjen listalla. Jos ei muuten, niin ilmastohössötyksen takia.
Jos vihreiden arvojen edustajat saavat tahtonsa läpi, niin suomalaisilta loppuvat leivän, lämmön ja toimeentulon lisäksi myös monet perinteiset ajanviettotavat, kuten puusaunan löylyt ja leirinuotiolla istuskelu. Puutakkakin, hellasta puhumattakaan, joutuu syntisten listalle.
Ja miten käy tunnelmoinnin, jos vielä kynttilöidenkin polttaminen kielletään?
Henkilökohtaisesti asetun jykevään vastarintaan ja lämmitän tuvan edelleen puilla, tykkään puusaunan pehmeistä löylyistä, teen halutessani nuotion ja kynttilöitäkin poltan niin paljon kuin haluan. Minulla on vielä oma tahto ja niin kauan kuin korvien välissä liikkuu yksikään hile, teen ja toimin parhaaksi katsomallani tavalla.
Tämä kieltojen, säädösten ja sääntöjen loputon tykitys on suoranaista järjen köyhyyttä. Mitä järkeä on estää ihmistä elämästä?
Varsinkin vanhan koulukunnan edustajista voin sanoa kokemukseen perustuen, että meillä on edelleen kyky ajatella itse ja toimia sen mukaan parhaaksi katsomallamme tavalla. Osaamme käyttää arjessa ja elämän eri tilanteissa sitä kuuluisaa maalaisjärkeä. Siihen ei tarvita lappuja, lippusia eikä sanktioituja sääntöjä.
Me tiedämme ilman kallispalkkaisten konsulttien tekemää ohjeistustakin, että yleisellä uimarannalla olisi suotavaa käyttää uikkareita ja kirjastoon ei lautailla jätskiä syövän koiran kanssa tupakka hampaissa.
Kieltokaruselli antaa meistä ihmisistä todella yksinkertaisen kuvan.
Elämäämme ohjaavat kiellot ja ohjeistukset ovat myös vaarallisia. Kun ihmisiltä viedään kyky ajatella ja hallita omaa elämäänsä, edessä on hallitsematon tilanne ja pohjakosketus.
Anne Anttila
Kirjoittaja on Päivän Lehden vakituinen avustaja ja nykypäivän elämänmenoa hämmästelevä toimittaja.
Kommentoi Facebookissa