KIRJAT Vaikuttaa siltä, että tänä jouluna pukinkontteihin sujahtaa erityisesti musiikkiaiheisia kirjoja. Pelkästään syksyn aikana mm. Pauli Hanhiniemi, Pate Mustajärvi ja Remu Aaltonen ovat päätyneet tarinoineen kovien kansien väliin.
Samalla kirjakauppojen hyllyille on houkuteltu uutta yleisöä, kun kotimaiseen rap-musiikkiin jollain tapaa liittyviä teoksia on ilmestynyt jo kolme kappaletta. Aiemmin nuorta tyylisuuntausta on käsitelty kirjallisuudessa vain muutamaan otteeseen – silloinkin enemmän tietokirjamaisina yleisopuksina.
***
Mikko Aaltosen toimittama JHT – Musta lammas (Otava) nitoo Jare Henrik Tiihosen eli Cheekin vaiheet noin 460 sivun sisään. Kyseessä on hyvin kaunistelematon elämäkerta, jonka aikana käydään tarkasti läpi niin räppärin nuoruusvuosia, ihmissuhteita kuin myös artistiuraa.
Cheekille on ollut aina tärkeää, että hän saa hallita julkisuuskuvaansa mahdollisimman pitkälle. Viime vuosina artisti on vapautunut tästä painolastista ja päättänyt heittäytyä jopa raadollisen avoimeksi. Se näkyy myös kirjassa, sillä siinä todella kerrotaan kaikki.
Sivuille on ujutettu Tiihosen kuhunkin elämänvaiheeseen liittyviä lyriikoita hänen tuotannostaan. Käy ilmi, että Cheek on uransa alusta alkaen kirjoittanut lähes ainoastaan omakohtaisista kokemuksistaan. Ainoa häiritsevä seikka kirjassa on sen egoistinen sävy, korostetaan naurettavuuksiin asti kuinka Cheek on esimerkiksi aina tiennyt oikean siirron asiaan X.
Se ei lukijoita ole kuitenkaan haitannut, sillä teos on lokakuun Mitä Suomi lukee -myyntilistalla tietokirjojen ykkönen.
***
Malarian pelko -debyyttialbumillaan kaikki mahdolliset palkinnot haalinut Paperi T eli Henri Pulkkinen ei halunnut kirjoittaa heti perään toista pitkäsoittoa. Sen sijaan hän raapusti runoteoksen nimeltä post-alfa (Kosmos).
Pulkkisen runot eivät ole toisistaan irrallisia, vaan edellisen sivun teema saattaa jatkua suoraan heti seuraavalla. Kirjan ensimmäisellä puoliskolla tehdään ns. kertojahahmon luonnetta tutuksi, kun taas jälkimmäinen, rakastumista kuvaava osuus toimii varsinaisena koukkuna.
post-alfa on spontaanisti ja omin säännöin kirjoitettu teos, joka on tyyliltään rinnastettavissa Paperi T:n musiikkiin. Eli asioita esitetään hyvin suoraan, mutta humoristisesti, sovinnaisia käsityksiä tarkoituksella rikkoen.
Kun pienkustantamon julkaisema runoteos sijoittuu myyntilistan kuudenneksi kotimaisen kaunokirjallisuuden genressä – ja jättää taakseen kaikki Finlandia-ehdokkaat – on se oikeasti kova saavutus.
***
Kolmesta esitellystä teoksesta kaikkein viihdyttävin on ehdottomasti Laura Frimanin kirjoittama Etenee – JVG:n tarina (Siltala). Siinä missä Cheekin kirja on hieman raskas elämäkerta ja Paperi T:n oma puolestaan taiteellinen runoteos, tätä on pidetty joukkoviestimissä yleisesti fanikirjana.
Moinen termi kalskahtaa vähäpätöiseltä, mutta sitä Frimanin sujuvasti kirjoitettu kirja ei ole. Runsaasti kuvia sisältävä teos onnistuu piirtämään sekä Jaren että VilleGallen luonteenpiirteet kaikille tutuiksi, paljastamaan yhtyeestä uutta tietoa faneille sekä ennen kaikkea tarkastelemaan itse musiikintekoa todella herkullisten yksityiskohtien sävyttämänä.
Lokakuun Mitä Suomi lukee -listasijoitus JVG:llä on 17.
Kommentoi Facebookissa