HUKKUMISONNETTOMUUDET. Jääturvallisuuden kannalta 2020-luku alkoi surusävytteisesti. Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton ennakkotietojen mukaan jäihin vajoamisen seurauksena menehtyi viime vuonna ainakin 27 ihmistä.
Edellisen kerran kuolleiden määrä nousi yhtä korkeaksi SUH:n ennakkotilastojen mukaan vuonna 2014. Tänä talvena hyinen vesi vaati jo joulukuussa ainakin kahdeksan alkutalven jäille rohjenneen hengen.
– Jäälle ei koskaan pitäisi lähteä, jos ei voi varmistua jään kantavuudesta tai ole ainakin valmistautunut siihen, että jää voi pettää alta. Näin alkutalvesta jäätilanne vaihtelee hyvin paljon eri puolilla Suomea ja jään paksuus voi vaihdella yllättävän paljon myös ihan pienellä alueella, kertoo SUH:n koulutussuunnittelija Anne Hiltunen.
Viime keväänä koronaepidemia lisäsi ihmisten liikkumista luonnossa, ja saatiin lukea kasvaneista hukkuneiden ja vesipelastustehtävien määristä.
– Muistetaan nyt siis varovaisuus, kun jatkamme ulkoilua näissä poikkeusoloissa, sanoo LähiTapiolan projektijohtaja Antti Määttänen, jonka tausta on pelastusalalla.
Anne Hiltusen mukaan jäihin vajoamisen riskiä lisäävät osaltaan aiempaa leudommat talvet.
– Jos on lapsuudessa tottunut menemään jäälle joulukuussa tai viimeistään loppiaisena, ei sitä enää useinkaan kannata tehdä. Ilmastonmuutoksen myötä talvet ovat lämpenemään päin, joten kalenteriin ei voi jään kestossa siksikään luottaa. Etenkin Etelä-Suomessa jääpeitteestä on tullut hyvin epävarma.
Kasvaneeseen hukkumisriskiin talvien lämmetessä kiinnitti huomiota myös tuore kansainvälinen tutkimus, jossa kartoitettiin jäihin hukkumisia kymmenestä maassa. Kun talvien pakkaslukemat jäävät lähemmäs nollaa ja kylmien kausien kesto lyhenee, jää vahvan jääpeitteen aika lyhemmäksi ja jää voi olla arvaamattomampaa.
Jään pitää olla reilusti paksu, jotta se kantaa ihmisen, saati ajoneuvon. SUH:n vuosilta 2010–2019 kokoamien ennakkotilastojen mukaan noin joka kolmas eli 36 prosenttia jäihin hukkuneista oli vajonnut veteen ajoneuvolla. Kymmenen vuoden aineisto kattaa kaikkiaan 152 jäihin hukkunutta, ja heistä joka neljäs oli kävelijä ja lähes joka viides pilkkijä tai verkkokalastaja. Loput olivat liikkeellä luistellen, hiihtäen tai esimerkiksi potkukelkalla.
SUH:n tiedot pohjaavat medialähteisiin, joten ne eivät tavoita aivan kaikkia jäihin vajonneita. Viralliset hukkumistilastot julkaisee aikanaan Tilastokeskus.
– Moottorikelkkailijoita on havaintojemme mukaan yli puolet jäihin ajoneuvolla hukkuneista. Se korostaa sitä, että jo moottorikelkka tai esimerkiksi mönkijä vaatii pinnalla pysyäkseen erittäin kantavan jään. Autolla tai muilla isommilla ajoneuvoilla vaatimus on tietysti vielä suurempi, ja niillä kannattaakin liikkua vain merkityillä jääteillä, sanoo Hiltunen.
Juttuvinkki: Hiihtäjä ja moottorikelkkailija hukkuivat – lauhan talven vuoksi järvien jää on ohutta
Valitettavasti yksin jään paksuus ei vielä takaa, että liikkuminen jäällä on turvallista.
– Jääpeitteestä osa voi muodostua niin sanotusta kohvajäästä, joka on syntynyt lumen tai loskan jäätyessä, eikä ole niin vahvaa kuin kantokyvyn mittarina perinteisesti käytetty teräsjää. Jäässä voi myös olla halkeamia tai lumen peittämiä heikkoja kohtia, joten liikkuessa kannattaa aina pitää silmät auki, sanoo Määttänen.
Anne Hiltunen kannustaa aina jäällä liikkuessa pitämään mielessä, että jää voi pettää alta. Silloin vaaratilanne ei tule niin suurena yllätyksenä ja on mahdollisuuksia toimia.
– Ihan minimivarustus jäällä kulkevalle ovat kaulalla käyttövalmiina roikkuvat naskalit. Niillä voi veteen humpsahdettuaan saada otteen jään pinnasta ja saada vedettyä itsensä takaisin jäälle. Reppu kannattaa myös ennen lähtöä pakata kelluttavaksi esimerkiksi laittamalla vaihtovaatteita ilmavasti muovipussiin. Lisäksi kännykkä kannattaa pitää vesitiiviisti lähellä vartalon lämpöä, jotta sillä voi tarvittaessa soittaa apua.
Puhelimeen kannattaa ladata ennalta 112 Suomi -sovellus, koska sen kautta apua soittaessa hätäkeskus saa heti tarkat sijaintitiedot. Näin aikaa ei mene ensin etsintöihin isolla vesistöalueella.
Kommentoi Facebookissa