Talven kuntoiluvinkki – karpposilla eli lumikengillä kohti tuntureita

Kokeneena lumikenkäilijänä Jaana Kurkkio liputtaa lajin tehokkuudelle. – Kenkäily on kokonaisvaltainen lihaskuntolaji ja soveltuu erinomaisesti aktiiviliikkujien lisäksi myös ikäihmisille.

Kokeneena lumikenkäilijänä Jaana Kurkkio liputtaa lajin tehokkuudelle. – Kenkäily on kokonaisvaltainen lihaskuntolaji ja soveltuu erinomaisesti aktiiviliikkujien lisäksi myös ikäihmisille. (Kuva Anne Anttila)

Jaana Kurkkio sanoo lumikenkäilyn olevan paras sekoitus sekä kuntoilua että retkeilyä.

KUNTOILUTietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki”, lausui Aaro Hellaakoski, mutta minun kohdalla pureutuminen lumikenkäilyn saloihin tapahtui hieman yskähdellen.

Pyllähdys, ylös, askel ja jälleen pyllähdys. Kankealla ensikertalaisella lumikenkäilyn askelkuviot ovat hetken hukassa, mutta onneksi vain hetken. Muuten olisi ego saanut pahan tahran.

Kolmannella yrittämällä pääsen peräti liikkeelle ja pian huomaan käveleväni. Tyyli on tosin ankkamainen, mutta pysyn sentään pystyssä. Hieman takakenossa, mutta kuitenkin.

Oppaanani toimiva Jaana Kurkkio hymähtää ymmärtäväisesti vaappumiselleni ja sanoo ”ankkakävelyn” olevan yleisin ja samalla myös nopein tapa omaksua laji.

– Jos osaat kävellä, osaat takuuvarmasti myös kenkäillä. Lumikenkäkävelyn askel on tavalliseen kävelyyn verrattava, joten jalkoja ei ole tarpeen levittää tai nostella vartalon sivuille, Jaana opastaa.

Hanki vaikuttaa tekniikkaan

Kokeneena lumikenkäilijänä Jaana Kurkkio haluaa kuitenkin muistuttaa, että kenkäilyn olosuhteet vaihtelevat enemmän kuin tavallisen kävelyn.

– Hankikannolla lumikengillä kävely on erittäin lähellä tavallista kävelyä, mutta kävelyalustana toimivat lumi ja jää tuovat askellukseen omat haasteensa. Kelistä, kävelijän painosta ja lumikenkämallista riippuen lumella on kuitenkin aina tapana upottaa. Joskus upotaan kengän mitalla ja joskus hieman enemmän, Jaana paljastaa naureskellen.

Kurkkion mukaan tekniikkaan vaikuttaa ensisijaisesti lumen määrä ja hangen laatu.

– Kevyellä pakkaslumella tai hankikannolla kenkä lähes liukuu pitkin hangen pintaa. Nuoskalumella hanki vastaavasti upottaa ja tällöin käytetään niin sanottua hiipimistekniikkaa. Aluksi askel otetaan kevyesti ja odotetaan hetki lumen kiteytymistä, jolloin lumi kantaa kengän alla paremmin. Jaana sanoo ja näyttää mallia.

Seuraan perässä ja uppoan. Hiipimistekniikkani pettää pahemman kerran, sillä vajoan hankeen kainaloita myöten. Ja jään jumiin.

Lumikengät jalassa on vaikea nousta ylös. Ainakin ensikertalaisen.

– Näitä sattuu, sillä pehmeä hanki saattaa yllättää mestarikenkäilijänkin. Ojennahan sauva tänne, niin vedetään sinut takaisin reitille, Jaana lohduttaa hymyillen.

Markkinoilla on lukuisia malleja eri käyttötarkoituksiin. Hintahaitari on muutamasta kympistä satoihin euroihin.
Markkinoilla on lukuisia malleja eri käyttötarkoituksiin. Hintahaitari on muutamasta kympistä satoihin euroihin. (Kuva Anne Anttila)

Herrasmiesten kuntoilulaji

Tuhansia vuosia ihmiskuntaa liikuttanut kenkäily on vanhempi keksintö kuin suksi ja liikuntavälineenä pyörän veroinen. Lumikenkäilyn historia ulottuu noin 6 000 vuoden taakse.

Lumikenkien avulla on vähitellen liikuttu muun muassa Keski-Aasiasta Pohjois-Amerikkaan, jossa vuosisatojen saatossa mantereen alkuperäisasukkaat kehittivät entistä parempia ja eri käyttötarkoituksiin soveltuvia lumikenkiä. Esimerkiksi 1800-luvulla lumikenkäily oli Pohjois-Amerikassa muodikas kuntoilulaji ja tätä harrastettiin erityisesti herrasmiesten keskuudessa.

Toisen maailmansodan jälkeen kenkäilyn suosio sai myös Euroopassa aivan uudenlaiset mittasuhteet. Amerikkalaiset sotilaat toivat mukanaan lumikenkiä ja sodan päätyttyä tuhansia ylijäämäpareja jäi eurooppalaisille tovereille. Tätä kautta lumikengät jäivät siviiliväestön käyttöön ja käyttötarkoitus muuttui virkistyspainotteiseksi.

Lumikenkiä eli karpposia on käytetty aina myös metsästyksessä ja jopa eläinten jalkoihin on kiinnitetty lumikävelyn apuvälineitä. Suomessa sen sijaan on kenkäilty metsätyömailla ja rajavartiossa jo reilun sadan vuoden ajan, mutta vasta 1990-luvulla liikkumismuoto muuttui harrastukseksi.

Suomen Latu ja edesmennyt seikkailu-urheilija Dominic Arduin toivat lajin ja -välineet Suomeen Ranskasta. Lumikenkäily on edelleen ranskalaisten toiseksi suosituin talviliikuntalaji.

Seitsemän tunturin valloittajat

Äkäslompolossa Lomakeskus Seitaa miehensä kanssa luotsaava Jaana Kurkkio sen sijaan kiinnostui lajista reilut 11 vuotta sitten. Oman kipinän kenkäilyyn antoi myös enontekiöläistytön hankkima luontomatkailuoppaan koulutus.

– Kokeilin, ihastuin ja se oli siinä. Jäin kerralla koukkuun.

Jaana sanoo ihastuneensa ennen kaikkea lumikenkäilyn mukana tuomaan vapauteen.

– Pääsen lunta pitkin minne vaan ja voin pyyhkäistä tunturiin vaikka suoraan kotiovelta. En tarvitse latuja enkä monimutkaisia retkisuunnitelmia. Myöskään sää ei ole este. Vain reppu selkään ja menoksi, Jaana luonnehtii tyytyväisenä.

Matkailuyrittäjä Kurkkion mukaan lumikenkäilystä on tullut Lapin ja erityisesti Ylläksen matkaajien uusi suosikkilaji.

– Vielä yhdeksän vuotta sitten kenkäilijöiden määrä oli vähäinen. Mielenkiinto lajia kohtaan oli toki olemassa, mutta vain harva rohkeni kokeilla.

Nykyään tilanne on kuitenkin toinen. Vaikka maastohiihto on edelleen seitsemän tunturin kylän vahvuus, niin lumikenkäilystä on tullut kuitenkin kova haastaja.

– Osa himohiihtäjistäkin on innostunut voiteluvapaasta kenkäilystä, joten lajin saama suosio on todella korkealla, Jaana iloitsee.

Laulaja Virpi Piippo on liikunnan moniottelija, mutta kehuu lumikenkäilyn olevan lajina hyvin monimuotoista.
Laulaja Virpi Piippo on liikunnan moniottelija, mutta kehuu lumikenkäilyn olevan lajina hyvin monimuotoista. (Kuva Anne Anttila)

”Yllättävän helppoa”

Lumikenkäilystä on muotoutunut talvikuntoilumuoto, joka ei vaadi aloittelijaltakaan muuta kuin lämpimät kengät ja oikeaa asennetta. Yksi lumikenkäilyyn ”hurahtaneista” on liikunnan moniottelijaksi itsensä luokitteleva Virpi Piippo.

Pitkän linjan muusikkona tunnettu Virpi löysi kenkäilyn ystävänsä innoittamana.

– Ajattelin, että jos vähemmän liikunnallinen kaverinikin on innostunut lumikengillä tepastelusta, niin lajin täytyy olla todellakin koukuttava, Virpi taustoittaa naureskellen.

Pyhännän Tavastkengällä vaikuttava Virpi sanoo tykästyneensä lajiin heti ensimetreiltä lähtien.

– Rakastan hiihtämistä ja viihdyn myös lenkkipolulla, mutta lumikenkäily on lajina paljon monimuotoisempaa. Lumen tuoma vastus antaa liikuntaan mukavaa lisärasitusta ja aktivoi samalla koko kehon lihakset. Lisäksi kenkäily on loistava vastapaino arjen kiireille ja tasapainottaa siinä sivussa myös yötyöläisen unirytmiä, Virpi kehuu parin vuoden kokemuksella.

Myös aloittaminen on Virpin mukaan yllättävän helppoa.

– Tekniikan oppiminen ei vaadi diplomia eikä päänsärkypulveria. Pienen alkuopastuksen jälkeen lumikengät vain kiinni jalkineisiin ja normaalilla kävelytyylillä eteenpäin. Loppu hoituu itsestään.

Sopii myös kuntoutujalle

Lumikenkäily on osoittautunut hyväksi kuntoilu- ja kuntoutusmuodoksi myös tuki- ja liikuntaelinsairauksia poteville ihmisille. Seinäjokelainen Satu Leppäkoski aloitti kenkäilyn neljä talvea sitten.

Keittiöpäällikkönä työskentelevä Satu sanoo ”lumikävelyn” olevan erinomainen vastapaino työlle, jossa sekä kroppa että koppa ovat kovilla. Leppäkoski sanoo saaneensa myös pitkään vaivanneen polvensa kuntoon.

– Lajin terveysvaikutukset ovat hyvin moninaiset. Nivel- ja jänneystävällinen kenkäily on myös erinomainen keino kohottaa kuntoa ja pudottaa painoa, Satu selvittää tyytyväisenä.

Myös Jaana Kurkkio liputtaa lajin terveysvaikutusten puolesta.

– Kenkäily on olosuhteista riippuen noin puolet kävelyä tehokkaampaa. Energiaa kuluu helposti noin 600 kilokalorin tuntivauhtia. Jos käyttöön otetaan lisäksi sauvat ja kulku suuntautuu vaihtelevaan maastoon, niin energiankulutus luonnollisesti lisääntyy, Jaana tietää kertoa.

Kurkkion mukaan lumikenkäily on kokonaisvaltainen lihaskuntolaji ja samalla myös yksi tehokkaimmista keinoista vahvistaa jalkoja, pakaroita sekä keskivartaloa.

– Sauvoja käytettäessä myös kädet ja ylävartalo voimistuvat. Sauvojen käyttö rentouttaa myös hartian ja selän lihaksistoa, parantaa rintarangan liikkuvuutta sekä elvyttää yläselän verenkiertoa.

Kokeneena lumikenkäilijänä Jaana haluaa korostaa lajin sopivuutta myös ikäihmisille.

– Lumikengät ovat tukevat ja liukumattomat, joten laji on hyvin turvallinen. Lisäksi vauhtia voi säädellä aina omalle kuntotasolle sopivaksi. Kenkäilyssä ei kerätä kilometrejä eikä suorituspisteitä, vaan luonnon tarjoamia ihmeitä. Lumikenkäily on paras sekoitus sekä kuntoilua että retkeilyä. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan, Jaana innostaa hymyillen.

Kommentoi Facebookissa