SOTAVETERAANI Hietaniemen hautausmaalla lähimpien omaisten ja ystävien saattajajoukon matka vei kohti veteraanilehtoa. Lyhyet muistopuheet uurnaa laskettaessa, seppeleet ja kukkalaitteet. Aarne Kähärä itse halusi mahdollisimman pienimuotoisen ja vaatimattoman tilaisuuden.
Aarne Kalervo Kähärä syntyi 30.9.1924 ja kuoli 24.11.2020. Kotikasvatus oli isänmaallinen, isä kun oli Lauritsalassa suojeluskunnan piiripäällikkö. Poika toimi lähettinä ja osallistui vain 15-vuotiaana talvisotaan. Tulikaste tuli jo toisena sotapäivänä, kun hälytyssireenit soivat ja hän juoksi toisten poikien kanssa suojaan puna-armeijan pommikoneiden saapuessa.
Haave saada takaisin Neuvostoliiton Suomelta väkivalloin viemät alueet sekä sotilaskoulutus jääkärien jäljissä saivat nuorukaisen lähtemään välirauhan aikana kesäkuussa 1941 Saksaan, SS-vapaaehtoispataljoonaan. Ikää oli vain edelleen liian vähän, 16 vuotta. Äiti purskahti itkuun, mutta isä kirjoitti paperit.
– Olin täynnä isänmaallista innostusta, ja uskoin tekeväni suuren palveluksen isänmaalle, kun lähdin sotilasoppiin Saksaan. Me emme tunteneet Suomen sisäpolitiikkaa, ulkopolitiikasta ja kansainvälisestä valtapelistä tiesimme vielä vähemmän, Aarne Kähärä muisteli Keskisuomalaiselle 90-vuotishaastattelussaan.
Puolen vuoden koulutuksen jälkeen nuorukaisen sotatie vei Saksan itärintamalle Kaukasukselle. Kähärä kuljetti Malgopekissä sivuvaunullisella Zündapp-moottoripyörällä juoksuhaudoille ammuksia, ja toi takaisin ruumiita ja haavoittuneita joukkosidontapaikalle.
Luodit iskivät läpi moottoripyörästä, mutta vain hipaisivat nuorta kuljettajaa. Palattuaan Suomeen oli armeijaa käymättömällä pojalla edessään alokaskoulutus. Kovimman paikan jatkosodassa hän kohtasi Valkeasaaressa, jonne kohdistui puna-armeijan raju hyökkäys Kannaksen läpimurrossa kesällä 1944.
Kähärä on todennut taisteluiden Kaukasuksella olleen lastenleikkiä verrattuna Valkeasaaren verilöylyyn. SS-korpraali yleni alikersantiksi ja jäi sodan jälkeen armeijan palvelukseen, mutta kertoi saaneensa potkut monen muun tavoin SS-taustansa johdosta.
Aarne Kähärä kävi teknillisen koulun ja suoritti autonkoulunopettajien kurssin. Hänellä oli ensin oma autokoulu, mutta siirtyi sitten Ammattienedistämislaitoksen johtavaksi opettajaksi, ja koulutti virassa lähes 2 400 autonkoulunopettajaa. Kuitenkin vielä vuonna 1982 hänestä tehtiin nimetön kantelu, jonka vuoksi Kähärä siirrettiin pois työstä.
– Valtiovalta oli runsaat 40 vuotta aikaisemmin omien tarkoitusperiensä toteuttamiseksi lähettänyt meidät mistään ymmärtämättömät miehenalut vieraan maan armeijaan oppimaan, sotimaan ja tarvittaessa kuolemaan isänmaan puolesta. Monet meistä joutuivat kärsimään siitä loppuelämämme, Aarne Kähärä summaa elämäkerrassaan Pääkallosotilas.
Saatu leima seurasikin hänen perässään lähes hautaan asti. Kansallisarkisto julkisti vuonna 2019 Simon Wiesenthal -keskuksen pyynnöstä ja valtioneuvoston toimeksiannosta tehdyn selvityksen suomalaisten SS-vapaaehtoisten mahdollisesta syyllistymisestä sotarikoksiin. Selvityksen perusteella alle kymmenen suomalaista saattoi olla sellaisessa tilanteessa, mutta konkreettisia ja yksiselitteisiä todisteita ei löytynyt.
Kansallisarkisto sortui kuitenkin kompromettoimaan sinänsä asiallisen selvityksen, kun pääjohtaja Jussi Nuorteva markkinoi lopputulosta toteamalla, kuinka suomalaiset ”osallistuivat hyvin todennäköisesti osana saksalaista SS-sotilasjoukko-osastoa juutalaisten, muiden siviilien ja sotavankien surmaamiseen”.
Selvityksestä ei kyseistä päätelmää voinut tehdä, ja myös akateemiset tutkijat kritisoivat poikkeuksellista ulostuloa, joka syyllisti kaikki lähteneet. Tulkinnanvaraisia tapahtumia oli ollut pääsääntöisesti tiedossa lisäksi vuosikymmenten ajan, niitä kirjattiin Valtiollisen poliisin kuulusteluissa jo heti sodan jälkeen. Kansallisarkisto ei kuitenkaan suostunut korjaamaan lausuntoa.
Suomen valtion hyväksymänä Saksaan lähti noin 1400 vapaaehtoista. Isänmaallinen ja oikeistolainen henki oli vallitseva, mutta lähtijöiden poliittista tietoisuutta kuvaa se, että suurin osa nuorista miehistä ei ollut koskaan edes äänestänyt vaaleissa. Taisteluissa kaatui yli 250 suomalaista sotilasta, Suomeen palanneet taistelukuntoiset miehet osallistuivat jatkosotaan Suomen armeijan asepuvussa.
Nyt heitä on jäljellä enää yhden käden sormilla laskettava määrä. Aarne Kähärän elämäkerran toinen kirjoittaja, pitkän poliisiuran tehnyt entinen ylikomisario Olavi Lempinen lunasti uurnan laskemisen yhteydessä viimeisen lupauksensa vanhalle opettajalleen ja ystävälleen. Hän piti lyhyen muistopuheen ja laski oman kukkalaitteensa.
Lempinen kertoo, että aiheettomat syytökset ottivat lopulta vanhan miehen vangikseen, vainoaminen tuli uniin ja heijastui terveyteen, joka heikkeni nopeasti. Aarne Kähärä kykeni itse vielä kommentoimaan asiaa Iltalehdelle.
– Kuolleita on helppo syyllistää mistä vain ja ilman todisteita. Eivät he pysty itseään puolustamaan.
Kommentoi Facebookissa