Taneli sai mopedionnettomuudessa vaikean aivovamman – ”Nyt taistelemme pojan elämänlaadun puolesta”

Elina Homi sanoo onnettomuuden jälkeiset kaksi vuotta menneen täydellisessä sumussa. – Tragedia pysäytti elämän, mutta onneksi ei toivoa paremmasta huomisesta.

Elina Homi sanoo onnettomuuden jälkeiset kaksi vuotta menneen täydellisessä sumussa. – Tragedia pysäytti elämän, mutta ei onneksi vienyt toivoa paremmasta huomisesta. (Kuva Anne Anttila)

Elina-äidin harras toive on toteutunut, kun Taneli on oppinut nielaisemaan.

ONNETTOMUUS Seinäjokelaisessa asumispalveluyksikössä sijaitsevassa huoneistossa vallitsee välitön tunnelma. Seinälle sijoitettu jättitelevisio on käännetty musiikkikanavalle ja omaa näytöstään tulijalle esittää myös vikkelätassuinen Nellu-koira.

Äijämäisen tyylikkäästi sisustettu yksiö on Taneli Laukan, 19, valtakuntaa. On ollut jo keväästä 2017 lähtien. Taneli ei puhu, mutta pystyy vastaamaan kysymyksiin kyllä tai ei näyttämällä peukkua. Tanelin äiti, Elina Homi silittää hellästi poikansa hiuksia ja hymähtää.

– Taneli ei välttämättä ymmärrä omaa tilaansa, mutta tilannetajua kyllä löytyy. Hän katsoo esimerkiksi paljon elokuvia ja niistä päätellen Taneli osaa eläytyä ja jopa lukea. Huumori saa nimittäin pojan nauramaan ja draama muuttaa vastaavasti totiseksi, Elina-äiti kuvailee.

Vain pieni ruhje otsassa

Palataanpa kuitenkin ajassa taaksepäin, vuoden 2014 itsenäisyyspäivään. Arki Homin uusperheessä eteni vapaapäivän tyyliin vauhdikkaasti. Jokaisella oli menonsa ja harrastuksensa ja näin myös perheen 15-vuotiaalla Taneli-pojalla, joka päätti vielä illan tullen käydä kaverinsa luona.

Vastuuntuntoinen rakennusalan opiskelija varustautui heijastintakkiin, laittoi kypärän päähänsä ja hyppäsi Honda Monkeynsa satulaan. Matkaa kaverin luokse oli vain muutama kilometri.

Sää oli vuoden aikaan nähden pimeä ja sateinen. Illan aikana tienpintaan oli muodostunut myös petollinen musta jää. Taneli oli äitinsä mukaan kuitenkin tottunut mopoilija ja osasi ottaa huomioon myös muuttuvat keliolosuhteet.

Tämä ei kuitenkaan riittänyt, sillä Seinäjoen Kasperissa Tanelin eteen kääntyi auto. Mitään ei ollut tehtävissä. Taneli ei ehtinyt reagoida, vaan törmäsi vauhdista suoraan auton kylkeen.

Kypärä pelasti iskulta, mutta pää retkahti kuitenkin sivusuunnassa kohtalokkain seurauksin. Ulkoisesti Taneli selvisi törmäyksestä vain pienellä otsaan tulleella ruhjeella.

Odotan sanaa ”äiti”

Vakavasti loukkaantunut Taneli vietiin suoraan Tampereen yliopistolliseen sairaalaan. Ensimmäiset kolme päivää tilanne oli kriittinen, mutta vakaa.

– Poika pidettiin nukutuksessa kolmen viikon ajan. Siinä vaiheessa kun nukutusta alettiin purkaa, olimme toiveikkaita, että sieltä herää se sama Taneli. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Diagnoosi puhui omaa karua kieltään; törmäyksen seurauksena Taneli oli saanut erittäin vaikean aivovamman, Elina-äiti kertaa.

Elina-äiti ja perheen Nellu-koira vierailevat päivittäin asumispalveluyksikössä asuvan Tanelin luona. –Teemme yhdessä kaikkea kivaa, sillä haluamme antaa Tanelille elämyksiä ja pitää hänet kaikin tavoin elämässä kiinni.
Elina-äiti ja perheen Nellu-koira vierailevat päivittäin asumispalveluyksikössä asuvan Tanelin luona. – Teemme yhdessä kaikkea kivaa, sillä haluamme antaa Tanelille elämyksiä ja pitää hänet kaikin tavoin elämässä kiinni. (Kuva Anne Anttila)

Taneli siirrettiin tehohoitojakson jälkeen Seinäjoelle, jossa nuorukaista ryhdyttiin kuntouttamaan.

– Pojan vireystila oli kuitenkin niin huono, ettei hän pystynyt millään tavalla kommunikoimaan. Niinpä kuntouttaminen oli lähinnä perusfysioterapiaa ja jumppaamista.

Tanelin sairaalajakso kesti kokonaisuudessaan lähes vuoden. Elina-äidin mukaan kyseinen ajan jakso pitää sisällään suuria tunteita; toivosta epätoivoon sekä suuriin erävoittoihin.

– Tanelin elämä alkoi täysin alusta. Esimerkiksi ensimmäistä katsekontaktia odotimme lähes puoli vuotta. Mutta siinä vaiheessa, kun Taneli katsoi ensimmäisen kerran silmiin, sydämeeni syttyi toivon kipinä. Sen jälkeen ryhdyin odottamaan ensimmäistä hymyä ja nyt odotan kovasti hetkeä, jolloin Taneli sanoo ensimmäisen kerran ”äiti”.

Tärkeä peukkutuntuma

Vaikka Taneli ei välttämättä ymmärrä omaa tilaansa, niin Elinan mukaan poika on kuitenkin tavattoman hyväntuulinen. Taneli hymyilee paljon.

– On hymyillyt siitä lähtien kun pääsi käymään ensimmäisen kerran kotona. Myös peukku nousee tuon tuostakin merkiksi siitä, että Tanelilla on tilannetajua. Erityisesti nättien tyttöjen kohdalla hymy on leveä ja peukutus pitkä, Elina paljastaa naureskellen.

Vaikean aivovamman lisäksi Taneli kärsii myös spastisuudesta eli lihasjäykkyydestä. Taneli on periaatteessa neliraajahalvaantunut, vaikka hän pystyy liikuttamaan kättään ja pyörittämään varpaitaan.

– Edistystä on kuitenkin tapahtunut. Esimerkiksi käsijumpan ansiosta oikeaan käteen on saatu muun muassa tärkeä peukkutuntuma. Lisäksi fysio- ja puheterapian myötä myös nieleminen on edistynyt. Vaikka muuten Taneli saa ravinnon letkun kautta, niin soseita voimme kuitenkin antaa suun kautta, Elina-äiti iloitsee.

Omat haasteensa kuntoutukseen tuo luonnollisesti Tanelin lihasjäykkyys. Spastisuuskohtaukset ovat rajuja.

– Varsinkin siinä vaiheessa kun poika innostuu, niin lihasjäykkyys lisääntyy. Näin ollen lihakset vaativat ennen käsittelyä valtavasti hierontaa ja rentouttamista ja jumppatilanteet täytyy pitää muutenkin hyvin rauhallisina.

Kuntouttaminen läheisten vastuulla

Vaikeasti vammautuneen Tanelin kuntouttaminen ja asumismuoto eivät ole osoittautuneet kuitenkaan itsestäänselvyydeksi. Esimerkiksi Tanelin alaikäisyys yhdistettynä vaikeavammaisuuteen aiheutti alussa ongelmia.

– Kaikki alkoi siitä, kun lääkärilausunnossa ilmeni, että Taneli on ympärivuorokautisen laitoshoidon tarpeessa. Ja koska sairaala ei ole kenenkään koti, haimme ja saimme aluehallintoviraston poikkeusluvalla Tanelille toiminta- ja fysioterapiaa sisältävän laitoshoitopaikan.

Onnea kesti Elinan mukaan vain hetken, sillä siinä vaiheessa kun Tanelia ryhdyttiin siirtämään tehostettuun asumispalveluyksikköön, vakuutusyhtiö takertui lauseeseen ”ympärivuorokautisen laitoshoidon tarpeessa” ja kieltäytyi maksamasta tarvittavia terapioita.

– Vakuutusyhtiö perusteli kielteistä päätöstään sillä, että Tanelin omatoimisuus on liian vähäisiä. Tämä tuntuu aivan käsittämättömältä kohtelulta. Taneli on täysin syytön onnettomuuteen. Hänen elämänsä meni sekunnissa säpäleiksi ja nyt me joudumme taistelemaan pojan oikeuksista.

Elina sanoo valittaneensa päätöksestä. Kaikilla on tasavertaiset ihmisoikeudet.

– Vakuutusyhtiön kanta osoittaa kuitenkin sen, että Taneli on jätetty tahtomattaan yhteiskunnan ulkopuolelle.

Tanelin elämä meni vuoden 2014 itsenäisyyspäivänä sekunneissa säpäleiksi, kun hän törmäsi eteen kääntyneen auton kylkeen. Nyt kaikki on opeteltava uudelleen.
Tanelin elämä meni vuoden 2014 itsenäisyyspäivänä sekunneissa säpäleiksi, kun hän törmäsi eteen kääntyneen auton kylkeen. Nyt kaikki on opeteltava uudelleen. (Kuva Anne Anttila)

Päätösten pyörittelyä

Vakuutusyhtiöltä tulleen kielteisen päätöksen seurauksena Tanelin kuntoutus on jäänyt hyvin pitkälle Elinan ja hänen perheensä vastuulle. Taneli sai Kivipuron asumisyksikössä vain ympärivuorokautisen hoidon, joten kaikki muu on mennyt omasta pussista.

– Haimme myös Kelasta lääkinnällistä kuntoutusta, kuten puhe-, fysio- ja toimintaterapiaa sekä fysikaalista tuolihoitoa. Perustelimme tarpeen hyvin, mutta sekin anomus hylättiin. Kela katsoi, että Tanelilla on liian vähäinen toimintakyky. Tämä on kuitenkin täysin ristiriidassa todellisuuden kanssa, sillä täytyyhän olemassa olevaa toimintakykyä kuitenkin ylläpitää ja kehittää, Elina huokaa harmistuneena.

Tanelin lääkinnällisestä kuntoutuksesta on vastannut välillä myös Seinäjoen terveyskeskus. Palvelusetelit fysioterapiaan annettiin pariksi kuukaudeksi kerrallaan, mutta tämä ei kuitenkaan Tanelin kohdalla riitä.

– Puuttuvan määrän olemme maksaneet itse.

Kuukausia kestänyt pallottelu ja pompottelu sai vuoden 2017 loppupuolella jälleen uuden käänteen, kun Kela pyörsi aikaisemman päätöksensä ja myönsi Tanelille hänen tarvitsemansa terapiapaketin.

– Ainakin siihen saakka, kunnes saamme vakuutusyhtiörumban päätökseen. Olemme kuitenkin tavattoman kiitollisia, että Taneli saa tarvitsemaansa toiminta-, fysio- ja puheterapiaa.

”Romahtamiseen ei ollut aikaa”

Nyt kun poika on osaavissa käsissä, Elina voi olla toiveikkaana, että Taneli pystyisi vielä jonakin päivänä syömään suun kautta.

– Ja se sana ”äiti” olisi niin ihana kuulla, Elina hymähtää.

Tanelilla on ympärillään rakastava perhe.

– Olemme tällainen tiivis kopla. Vaikka Taneli asuu yksin, niin ei hänen yksin tarvitse olla. Teemme yhdessä kaikkea kivaa. Katselemme televisiota ja käymme paljon ulkona. Olemme vakiokasvoja myös erilaisissa tapahtumissa, konserteissa ja festareilla. Haemme elämyksiä, mutta nautimme kuitenkin tavallisista arjen askareista.

Taneli osallistuu aktiivisesti myös Tatun eli tapaturmaisesti vammautuneiden nuorten illanviettoihin. Tiivis perheyhteisö ja sen antama tuki on ollut pelastusrengas myös jaksamisen suhteen. Tragedia pysäytti elämän, mutta perheen takia oli jaksettava.

– Ensimmäiset pari vuotta meni sumussa, mutta romahtamiseen ei ollut kuitenkaan aikaa. Itkut oli itkettävä yön hiljaisina tunteina, sillä viisilapsinen perhe tarvitsi äitiä ja arki pyörittäjäänsä.

Elina myöntää, että helppoa ei ole ollut ja eikä ole vieläkään, mutta nyt voi ajatella asioita hieman selkeämmin.

– Kokemuksesta voin sanoa, että tragedian keskellä jokainen sen keskellä oleva ihminen tarvitsee rinnalleen ymmärtäväisen kulkijan. Vertaistuki on selviytymisen kultainen avain.

Kommentoi Facebookissa