KOLUMNI Kun nuori henkilö täyttää tietyn verran, huutaa pankin CRM-järjestelmä, että nyt on aika tehdä kauppaa. Vakuutussopimuksia tulostetaan, ja vielä viiden vuoden päästä ihmetellään, mistä kaikesta sitä oikein maksetaan.
Yksi näistä omalle kohdalle sattuneista ihmetyksistä oli tapaturmavakuutus. Halpa kuin aito lonkero Virossa, mutta silti aggressiivisesti pakkomyyty. Eihän nyt mulle mitään käy, kuuluu vanhan kansan sanoma. Silti se ostaa. Tein pienen kartoituksen miljöössäni. Puolelta vastanneista löytyi kyseinen vakuutus. He jopa tiesivät mitä se käytännössä tarkoittaa. Loput lukeutuivat joukkoon firman kautta, en muista ja ei kiinnosta.
Sen huomaa paikallisessa terveyskeskuksessa. Sillon kun sattuu ja tapahtuu, niin suunta on kohti julkista jonotusta, vaikka vakuutus kattaisi kalliimmankin kohtelun.
Pääsin asioimaan ensimmäistä kertaa täysikasvuisena aihetta sivuten sairaalassa viime kesän lopussa. Selvinpäin otettu harha-askel ja mies oli matkalla. Verbi on pääsin ihan syystä – oli ironisella tapaa hienoa nähdä kuinka eri vastaanottojen palvelupolut toimivat.
Sain pelastuslaitoksen ensihoitajilta niin huippuunsa hiottua palvelua, että päästyäni perille ensiapuasemalle, harmitti paikan vastaanotto enemmän kuin tuleva vuoden pituinen kuntoutus. Henkilökuntaa varattu yhtä paljon kuin lähikaupan myyntipiikkiin kello 22.43. Monen työntekijän kommunikointi kulutusrajapinnan kanssa muistutti pelottavasti peruskoulun TET-jaksosta. Koska odotusaika oli enemmän kuin riittävä, ehdin toteamaan että mulla on vakuutus ja hoitoa olisi saanut yksityiseltäkin. Eipä siitä kirjaimellisesti mihkään enää liikuttukaan.

Ainoa kynttilänvalo tässä keskiaikaisessa linnakkeessa oli paikallinen lääkintävahtimestari, joka puhui kansankielellä ja kertoi vinkit kuinka kipsi koivessa suhmuroidaan saunaan.
Yksittäistapaus. Siis tämä lääkintävahtimestari. Muuten taitaa olla arkipäivää.
Koska saamani diagnoosi ja palvelu oli näin ensikertalaisen vankalla kokemuksella surkeaa, suuntasin Matti Myöhäisenä marmoritiskille. Ammattitaito lisääntyi placebon omaisesti pelkästään ovesta sisään konkkaamalla. Totuuspohjaakin on olemassa; sain selville toisen murtumakohdan jalastani ja kymmenkertaisesti paremman jatkosuunnitelman kuntoutukseen. Yksityisen lääkäriaseman asiakaskokemus oli koko prosessin tiivistäen erinomainen.
Hinta tälle tutkimukselle oli halpa, sillä tapaturmavakuutukseni omavastuuosuus on nolla. Tietty joku voisi laskea jotakin arvoa menetetyille ansiotuloille, tämän talven hiihtoladuille sekä kuusi kiloa lisääntyneelle vyötärölle.
Ensi kerralla tiedän, minne kuski suuntaa ja piipaa-auto huutaa. Eri asia että muistanko. Tai haluanko. On se kuitenkin mukavampi terveenä tallata.
Kommentoi Facebookissa