Tekniikka toimii maatilalla hyvänä magneettina nuorille – ”On tärkeää, että lehmiä edelleen rapsutellaan”

MAATALOUS Vieremäläisellä Kaarakaisen karjatilalla eletään uutta aikaa perinteisiä arvoja kunnioittaen.

– Pidämme suuressa arvossa entisajan emäntien ja isäntien tekemää työtä. Vaikka tilat olivat nykypäivään verrattuna pieniä, niin työtä tehtiin kuitenkin sisulla ja suurella sydämellä. Ja elämässä oli muutenkin suurta kunnioitusta herättävä tekemisen palo.

Virpi ja Timo Kaarakainen ottivat isännän kotitilan nimiinsä vuoden 1997 toukokuussa. Perinteisellä maidontuotantotilalla oli tuolloin reilut 20 lypsävää, 30 hehtaaria peltoa sekä parsinavetta. Kolme vuotta myöhemmin tilan navetta peruskorjattiin ja samalla myös karjamäärä tuplaantui.

Näillä askelmerkeillä mentiin vuoteen 2010, jolloin tilalle nousi uusi, kahdella robotilla varustettu pihatto. Samalla lypsävien määrää lähenteli sataa.

– Parsinavetta olisi edelleenkin nopealypsyinen, mutta siinä vaiheessa kun tuotantotilojen ikä tulee vastaan, täytyy miettiä järkevintä ratkaisua. Me päädyimme kokonaan uuteen toimintamalliin. Pihaton myötä saimme väljemmät ja muutenkin eläin- ja ihmisystävällisemmät tilat. Myös vanha navetta sain uuden elämän, kun muutimme sen nuorkarjan käyttöön, Kaarakaisen isäntäpari taustoittaa.

Päätöksistä ei ole lipsuttu

Tällä hetkellä Kaarakaisen tilalla tuotetaan maitoa 190 lypsävän ja kolmen robotin voimin. Isäntäpari on tyytyväinen tekemiinsä ratkaisuihin.

– Päätimme aikoinaan, että lehmillä eletään ja päätöksestä ei ole lipsuttu. Ei vaikka tulojen ja menojen sopeuttaminen vaatiikin nykyisillä tuottajahinnoilla melkoista taiturointia.

Lähes näihin päiviin saakka vieremäläistilaa on kasvatettu ja kehitetty. Taustalla on valmistautuminen tulevaan, sillä perheen nuorimies Aleksi on ilmaissut kiinnostuksensa tilanpitoa kohtaan.

– Pihatto rakennettiin meitä ajatellen, mutta jatkossa kehitämme tilaa nuoria silmällä pitäen. Toki lapset saavat itse valita ammattinsa, mutta luonnollisesti olemme onnekkaista, jos jatkaja löytyy omasta perheestä, isäntäpari luonnehtii toiveikkaana.

Kaarakaisen lypsykarjatilalla on panostettu myös teknologiaan, jonka kautta isäntäpari hakee toiminalleen tehokkuutta.

– Tekniikka toimii hyvänä magneettina myös nuorille, jotka ovat käytännössä kasvaneet sen ympärillä. Kiinnostus teknologiaan on suureksi eduksi, sillä digitalisoitumisen myötä tilalla tarvitaan muutakin kuin vasaran ja mittanauhan hallitsemista.

Yksilöllistä karjanhoitoa

Kaarakaisen ayrshirepainotteisella lypsykarjatilalla eläimet saavat yksilöllistä hoitoa. Vaikka määrä on suuri, niin isäntäpari sanoo tuntevansa lehmät.

– Aito kiinnostus kasvattaa myös sitä kuuluisaa karjasilmää. Annamme suuret kiitokset myös tutulle jalostusneuvojalle, joka tukee, auttaa ja aukaisee tarpeen vaatiessa myös uusia ovia. Ulkopuoliset silmät näkevät monet asiat paremmin kuin omat, vaikka omatkin ovat aina avoinna, Virpi-emäntä luonnehtii kiitollisena.

Isäntäparin mukaan robotti vaatii lehmältä paljon, joten jalostuksen suhteen on otettava huomioon erityisesti utarerakenne ja kestävyys.

– Kun ainoa tulonlähde on maito, niin laadukkaiden maitokilojen eteen täytyy tehdä lujasti töitä. Mukana on oltava myös onnea ja onnistumisia, sillä esimerkiksi ruokinnan suhteen on oltava tarkka. Ei riitä, että aperesepti on yksinkertainen ja maistuva. Säilörehupainotteisen seoksen tulee olla myös laadukas.

Ajan haasteista huolimatta Virpi ja Timo uskovat maidontuotannon tulevaisuuteen. Vahva maamiehen henki ja luottamus omaan ammattitaitoon ovat tilan kantavimpia voimia.

– Myös ympärillä olevalla tukiverkostolla, kuten perheellä ja tilan ulkopuolelta tulevilla ammattilaisilla on tärkeä rooli pärjäämisen kannalta.

Kaarakaisen isäntäpari pitää myös hetkellisiä irtiottoja tärkeinä.

– Hyvien lomittajien ansiosta pääsemme lomille ja myös mukaville päivän reissuille, kuten esimerkiksi alan messuille. On tärkeää, ettei myöskään omaa jaksamista unohdeta. Eläinten hyvinvointi on aina suorassa yhteydessä karjanhoitajan jaksamiseen.

• Haastattelu on julkaistu myös Suomalainen Maaseutu -kuukausilehdessä

Lue myös: Monitoimitilalla työskennellään toisessa sukupolvessa – ”Hyvä porukkahenki kantaa pitkälle”