Monitoimitilalla työskennellään toisessa sukupolvessa – ”Hyvä porukkahenki kantaa pitkälle”

MAATALOUS Oululaisella Tauriaisen tilalla on totuttu jakamaan työt ja vastuu. Taustalta löytyy maatalousyhtymävetoinen toimintamalli, joka on tuttua jo vuosikymmenten ajalta.

Ennen Anttia ja Markusta tilan toiminnasta vastasivat heidän Pekka-isänsä sekä Veijo-setä. Viisi vuotta sitten tila siirtyi lopullisesti veljesten nimiin.

– Sukupolvenvaihdos sekä maatalousyhtymänä jatkaminen olivat luonnollinen jatkumo totutulle toimintakaarelle. Kun rinnalla on tuttu, työteliäs ja luotettava kaveri, niin hommat toimivat, Antti ja Markus luonnehtivat tyytyväisinä.

Tauriaisen tilan veturina toimii 28 lehmän lypsykarja, mutta vahvaa lisäpotkua tilanpitoon antavat myös monipuolinen urakointi sekä hevosheinän tuottaminen.

– Verenperintönä olemme omaksuneet myös sen, ettei kaikkia kannata laskea yhden kortin varaan. Tilan toiminnot tukevat mukavasti toisiaan ja antavat tarvittaessa myös taloudellista vahvistusta. Vuodet eivät ole veljiä keskenään ja jos joku lenkki pettää, niin ainakin maitotili tulee kuukausittain, veljekset tietävät kertoa.

Maidontuotannon ja urakoinnin lisäksi veljeksillä on viljelyksessä myös 80 hehtaaria hevosheinää. – Heinää menee hyvin ja menisi enemmänkin, mutta tavoitteena on pitää myös tämä homma omissa käsissä. (Kuva Anne Anttila)

Vahvaa vetoapua

Vaikka maatalousyhtymä pyörii Antin ja Markuksen voimalla, niin tekeviä käsiä löytyy myös perheen sisältä. Tilalla on syntynyt luontevasti toimiva työnjako; Markus keskittyy pelto- ja konehommiin ja tilan ulkopuolella töissä käyvä Antti vastaa paperitöistä.

Navettapuoli on sen sijaan lähes kokonaisuudessaan Markuksen vaimon, Katja Tauriaisen valtakuntaa. Arvokasta vetoapua tilanpitoon antavat edelleen myös entiset isännät, Pekka ja Veijo.

– Isän ja sedän tuki on korvaamatonta. Heidän ansiostaan olemme pystyneet kehittämään tilaa ja rakentamaan vahvan perustan myös tulevaisuutta ajatellen.

Palkattuna navettatyöntekijänä toimiva Katja Tauriainen on taustoiltaan kaupunkilainen, mutta sydämeltään täysverinen maatalon emäntä.

– Lähdin liikkeelle täysin alkeista. Appiukko opasti alkuun ja opetti jopa lypsämään, Katja paljastaa naureskellen.

Vuosien saatossa Katja on omaksunut talon tavat ja tehtävät niin hyvin, että nykyään hän vastaa lähes täysin karjapuolesta.

– Viihdyn navetassa. Lehmät ovat mukavia työtovereita ja koen suurta mielenkiintoa myös maidontuotannon kehittämiseen. Esimerkiksi karjanjalostus on sydäntä lähellä.

Vaikka Tauriaisilla tehdään tiivistä yhteistyötä myös naapuritilojen kanssa, niin omat työt tilalla hoituvat perheen tehotiimin voimin. Vasemmalta Katja, Markus, Antti ja Veijo-setä, kuvasta puuttuu Pekka-isäntä. (Kuva Anne Anttila)

Turvallisuutta tiukassa paikassa

Katja-emäntä iloitsee myös siitä, että jalostuksen sekä onnistuneen ruokinnan seurauksena myös tuotokset ovat noususuunnassa.

– Henkilökohtaisesti koen suurta onnistumisen riemua, kun olemme saaneet nostettua keskituotosta lähelle kymppitonnia. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Tauriaisen veljekset antavat vilpittömät kiitokset työtä pelkäämättömälle lähipiirilleen.

– Tieto, taito ja osaaminen ovat tämän tilan suurimpia vahvuuksia. Hyvä porukkahenki on myös toiminnan vahvin lenkki. Tämä luo tarvittavaa joustoa ja antaa tiukan paikan tullen myös turvallisuutta.

Myös maatalouden tulevaisuutta veljekset peilaavat suotuisin ajatuksin.

– Samalla mallilla jatketaan, mutta toki toimintoja kehitetään ja tehostetaan tarpeen mukaan. Periaatteemme on, että tilan työt pystytään hoitamaan omin voimin, joten raamit tulevaisuudelle ovat ainakin investointien suhteen hyvin maltilliset.

Haastattelu on julkaistu myös Suomalainen Maaseutu -kuukausilehdessä

Lue myös: Tavoitteena on tuottaa onnellisen lehmän maitoa – ”Kaiken ei tarvitse olla aina niin kauhean suurta”