Tavoitteena on tuottaa onnellisen lehmän maitoa – ”Kaiken ei tarvitse olla aina niin kauhean suurta”

Hannele-emäntä on kiitollinen, että arvostus ja kiinnostus maidontuotantoa kohtaan ovat viime aikoina nousseet entisestään. – Meillä käy jopa lapsiperheitä tutustumassa tilan elämään ja eläimiin.

Hannele-emäntä on kiitollinen, että arvostus ja kiinnostus maidontuotantoa kohtaan ovat viime aikoina nousseet entisestään. – Meillä käy jopa lapsiperheitä tutustumassa tilan elämään ja eläimiin. (Kuva Anne Anttila)

Hannele ja Ari Sirosen maidontuotantotilalla työt tehdään omalla porukalla.

MAATALOUS Hannele ja Ari Sirosen maatilalla perinteet ovat suuressa arvossa. Hyvänä esimerkkinä ovat asumisjärjestelyt.

– Sukupolvenvaihdoksen jälkeen rakennutimme vanhemmilleni samaan pihapiiriin uuden kodin. Ratkaisu on ollut kaikin puolin toimiva. Auttavat kädet ovat olleet aina lähellä ja myös turvallisuuden tunne on asia, josta emme koskaan tingi, Hannele-emäntä taustoittaa.

Hannele ja Ari ottivat emännän kotitilan nimiinsä vuonna 1992. Tilalla oli tuolloin 24 lehmää ja perinteinen parsinavetta.

– Meillä olisi ollut mahdollisuus jatkaa myös rinnakkaiselinkeinona kulkenutta turkistarhausta, mutta halusimme keskittyä kuitenkin maidontuotantoon. Näin jälkeenpäin ajateltuna ratkaisu oli oikea, isäntäpari kertoo.

Ari-isäntä on erikoistunut myös maatalousurakointiin. – Monipuolisuus on pienen karjatilan vahvuus, mutta askeleita ja työtunteja ei kannata kuitenkaan laskea.
Ari-isäntä on erikoistunut myös maatalousurakointiin. – Monipuolisuus on pienen karjatilan vahvuus, mutta askeleita ja työtunteja ei kannata kuitenkaan laskea. (Kuva Anne Anttila)

Peilikuvan näköinen kokonaisuus

Siroset ovat kehittäneet maitotilaansa hyvin maltillisin askelein. Laajennukset ovat kohdistuneet pääasiassa peltopinta-alan lisäämiseen.

– Myös navettaa on peruskorjattu ja hieman jopa laajennettu, mutta parsista emme ole luopuneet. Tämän kokoluokan karja on hyvä hoitaa perinteisessä miljöössä. Eläinten elämänrytmi pysyy tasaisena, lypsy sujuu sukkelaan ja tarvittaessa navettatyötkin pystyy tekemään kokonaan yksin. Tämä on meidän näköisemme kokonaisuus, isäntäpari selvittää tyytyväisenä.

Sirosen tilaa kehitetään ja päivitetään pala kerrallaan. Tuoreimpiin investointeihin lukeutuvat peltojen salaojituksen lisäksi myös navetan ilmastointiremontti.

– Kennoikkunoiden myötä navettaan saatiin luonnollinen ilmanvaihto. Kaikki muutokset, olivatpa ne sitten pieniä tai vähän isompia, tehdään eläinten hyvinvointia ajatellen.

Hannele ja Ari Sironen luotsaavat luottavaisin mielin maidontuotantotilaa. – Laajentamisen sijaan panostamme karjan hyvinvointiin. Tavoitteena on tuottaa onnellisen lehmän maitoa.
Hannele ja Ari Sironen luotsaavat luottavaisin mielin maidontuotantotilaa. – Laajentamisen sijaan panostamme karjan hyvinvointiin. Tavoitteena on tuottaa onnellisen lehmän maitoa. (Kuva Anne Anttila)

Tukijalat turvaavat tulevaisuuden

Maidontuotannon lisäksi Sirosen tilalla harjoitetaan myös aktiivista maatalousurakointia.

– Tukijalkoja on pakko olla, ettei alus kellahda. Kesällä tehdään peltourakoinnin, kuten rehunteon lisäksi myös vesakon murskauksia sekä teiden lanauksia. Talvisin rattaat pyörivät pääasiassa talvikunnossa pidon puolella.

Tilalla on myös oma kuivaamo ja puimuri, jonka myötä urakointi on entisestään lisääntynyt.

– Onneksi meillä on omasta takaa tekeviä käsiä, sillä pojat ovat aktiivisesti mukana tilan töissä. Oman talon väellä pyritään jatkossakin pärjäämään.

Luottamus maidontuotannon tulevaisuuteen on Sirosen tilalla vahva. Synkkyyteen on turha vaipua, sillä maatalous on ollut kautta aikojen vuoristorataa.

– Välillä sukelletaan pohjamutiin, mutta aina on noustu ja noustaan edelleen takaisin pintaan.

Myös jatkajan suhteen tulevaisuuden näkymät ovat maitotilalla valoisat.

– Toiveena on, että isännän saappaat siirtyvät jossakin vaiheessa jälkipolvelle. Olemme pyöritelleet ajatusta jopa maatalousyhtymästä, sillä tämän kautta laskeutuminen sekä isännyyteen että eläkepäiville olisi pehmeämpi. Pojat saavat kuitenkin itse päättää, sillä tähän ammattiin ei kannata lähteä pelkästään velvollisuuden tunnosta, isäntäpari puhelee toiveikkaana.

  • Haastattelu on julkaistu myös Suomalainen Maaseutu -kuukausilehdessä

Lue myös: Tiina ja Heikki liputtavat pehmeiden arvojen puolesta – ”Paluu kotitilalle oli elämämme paras päätös”

Kommentoi Facebookissa