Tiina ja Heikki liputtavat pehmeiden arvojen puolesta – ”Paluu kotitilalle oli elämämme paras päätös”

MAATALOUS ”Tuli vain sellainen tunne, että elämä maalla ja omalla kotitilalla on se meidän juttu.”

Tällaisin ajatuksin yhteisöpedagogiksi valmistunut Tiina ja rakennusinsinööriksi opiskellut Heikki Vihava aloittivat uuden uran itsenäisinä maatalousyrittäjinä.

Sukupolvenvaihdos Tiinan kotitilalla tehtiin vuonna 2011. Tätä ennen Tiina harjoitteli uran vaihtoa vanhempiensa opissa ja autteli heitä muun muassa navettatöissä. Tilalla oli tuolloin 25 lypsävää.

– Lähtökohdat tilanpitoon olivat vanhempieni ansiosta erinomaiset. Paikat olivat kunnossa ja toiminta muutenkin ajanmukaista. Niinpä meidän oli helppo muuttaa myös tuotantosuuntaa. Vaihtoehtoja oli useita, mutta taustojen, tuotantomallin ja tilakoon takia päädyimme emolehmiin. Ratkaisu tuntuu vielä näin kahdeksan vuoden jälkeenkin täysin oikealle, Tiina kiittelee.

Ruuskan tilalla on tällä hetkellä 22 emolehmää, saman verran vasikoita, kahdeksan hiehoa sekä kymmenen lihasonnia, joista kaksi toimii myös siitossonnina. Karjarotuna toimii helppohoitoinen ja nurmirehun hyvin hyödyntävä Hereford.

Ruuskan emolehmätilalla on helppohoitoinen ja helposti käsiteltävä Hereford-karja. Ja luomussa kun ollaan, niin tilan tiimiin kuuluu myös kaksi omaa siitossonnia. (Kuva Anne Anttila)

Luomua ja kierrätysmateriaaleja

Vuosi sukupolvenvaihdoksen jälkeen tila siirtyi myös niin peltojen kuin karjankin osalta luomutuotantoon.

– Liputamme pehmeiden ja maanläheisten arvojen puolesta. Niinpä lähellä tuotettu luomuliha on tämän tilan johtotähti. Itse suoramyynti aloitettiin kuusi vuotta sitten ja kokemuspohjalta voimme sanoa, että tämän kautta saatu positiivinen vastaanotto on paras ponnahduslauta myös tulevaisuuteen, isäntäpari luonnehtii tyytyväisenä.

Emolehmätilansa tulevaisuutta Tiina ja tilan ulkopuolella töissä kulkeva Heikki rakentavat maltillisin askelmerkein.

– Lähes joka vuosi on rakennettu tai tehty muutostöitä. Aluksi parsinavetta ja laakasiilo muutettiin emojen käyttöön ja tämän jälkeen rakensimme viereen uuden sonnipihaton. Viimeisin laajennus sijoittuu viime syksyyn, jolloin emoille tehtiin lisää tilaa ja rakennettiin ruokintapöydät.

Heikin mukaan investoinnit tehdään kuitenkin niin sanotulla kengännauhabudjetilla eli lompakon suomin mahdollisuuksin.

– Esimerkiksi sonnipihatto on rakennettu pääosin kierrätysmateriaalista.

Tiina ja Heikki ovat onnellisia siitä, että saavat kasvattaa lapsensa Vuokon, Vanamon ja Viljan maalla ja maaseudun arkeen. (Kuva Anne Anttila)

Isännäksi ilman maataloustaustaa

Maatalouden heiluriliikkeestä huolimatta Ruuskan tilalla katsotaan tulevaisuuteen kuitenkin luottavaisin mielin.

– Oikealla asenteella on iso merkitys, samoin kuin tilan omilla vahvuuksilla. Meillä on siinäkin mielessä onnekas tilanne, että ympärillä on tiivis tukiverkosto. Meidän molempien vanhemmat auttavat ja tukevat arjessa kaikin mahdollisin tavoin. Lisäksi muiden viljelijöiden vertaistuki on korvaamatonta, isäntäpari kiittelee.

Myös Heikki, jolla ei ole maataloustaustaa, kehuu saaneensa hyvän otteen tilan työ- ja toimintavoista.

– Kiitos tästä kuuluu niin Tiinalle kuin appivanhemmillenikin. Yhdessä olemme pystyneet rakentamaan tilasta oman näköisemme, mutta kuitenkin perinteitä kunnioittaen.

Ennakkoluulottoman ja ennen kaikkea pyyteettömän yhteistyön tuloksena Heikki on löytänyt itsestään sen piilossa olleen maajussin.

– Nyt tiedän kokemuksesta, että jos on intoa, rohkeutta ja reippaasti myös uskallusta, niin kaupungin kasvattikin voi oppia maamiehen tavoille.

Haastattelu on julkaistu myös Suomalainen Maaseutu -kuukausilehdessä

Lue myös: Petterillä on navetassa maailman parhaat työkaverit – ”Olen tehnyt maamiehen hommia pikkupojasta lähtien”