MAATALOUS Kotitilan isännyys on kempeleläiselle Petteri Heikkiselle kunnia-asia.
– Päivääkään en ole katunut, vaikka askeleet isännän saappaissa ovat tällä hetkellä hyvin haasteelliset. Minun kohdallani sukupolvenvaihdos oli kuitenkin luonnollinen jatkumo, sillä olen tehnyt maamiehen hommia pikkupojasta lähtien.
Heikkisen maidontuotantotilalla oli vuoden 2016 huhtikuussa tehdyn sukupolvenvaihdoksen aikoihin reilut 50 lypsävää ja tällä hetkellä on robotillinen eli noin 60.
– Ajatus on pärjätä yhdellä robotilla ja olemissa olevilla tuotantotiloilla. Sain hyvät lähtökohdat, joten tärkeintä on pitää nyt vain karja terveenä ja toiminta vakaana, Petteri luonnehtii tyytyväisenä.
Heikkisen tilan nuori isäntä panostaa myös jatkossa siihen, että tilan karja voi vasikasta lähtien hyvin.
– Koko ketjun tulee olla katkeamaton. Kun ruokinta on kohdillaan, olosuhteet moitteettomat ja aikaa jää myös rapsutuksille, niin kaikki tämä näkyy myös tuotetuissa maitokiloissa.
”Suuruus ei tuo onnea”
Vaikka Petteri sanoo ottaneensa isännyyden vastaan kaiken ”kaaoksen” keskellä, niin nuori kempeleläisisäntä uskoo kuitenkin vahvasti maidontuotannon tulevaisuuteen.
– Lypsykarjatalous on tuottajahinnoista huolimatta maatalouden vahvimpia lenkkejä. Jos velkamäärä on kohtuullinen ja navetassa tilan kantokykyyn mukautettu määrä karjaa, niin pärjäämiseenkin on paremmat edellytykset. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, ettei suuruus tuo aina onnea.

Omaa tilaansa Petteri sanoo kehittävänsä hyvin maltillisesti. Tuotantoa tehostetaan mahdollisimman pienillä panoksilla.
– Pidän hyvänä ajatusmallina sitä, että toiminnan tulee pyöriä myös järkevällä työtuntimäärällä. Jaksamiseen on kiinnitettävä jatkuva huomio, sillä väsyminen ei katso ikää.
Petteri sanoo saaneensa hyvät lähtökohdat myös siinä mielessä, että vetoapua tilan töihin antaa tarvittaessa lähellä asuva vanhaisäntä.
– Isä on ollut alusta lähtien korvaamaton tukirengas. Ilman hänen panostaan tilanteeni olisi ollut aivan toisenlainen. Nyt voin rauhassa keskittyä olennaiseen ja luoda tulevaisuutta turvallisin mielin, Petteri kiittelee.
Tukijalkana urakointia
Ennen sukupolvenvaihdosta Petteri haki työ- ja elämänkokemusta myös tilan ulkopuolelta.
– Olin hetken aikaa vieraalla töissä ja ajoin kaivinkonetta. Tämä oli erittäin arvokas ja kaikin puolin hyödyllinen kokemus.
Maidontuotannon ohella Petteri harjoittaa myös pienimuotoista urakointia.
– Urakointi on hyvä tukijalka ja soveltuu erinomaisesti myös lypsykarjatalouden rinnalle.
Vaikka nuorella isännällä riittää töitä ja suunnitelmia, niin Petteri sanoo hallitsevansa myös tarpeelliset irtiotot arjen rutiineista.
– Liikun, harrastan ja haen elämyksiä myös postilaatikon ulkopuolelta. Tasapainottelu työn ja vapaa-ajan välillä ei ole aina helppoa, mutta jaksamisen kannalta on pakko välillä huilata.
Heikkisen lypsykarjatila avaa ovet myös ulkomaailmaan. Tila on suosittu vierailukohde erityisesti koululaisten keskuudessa.
Lue myös: Hyvät työntekijät ovat monialatilan vahvuus – ”Töiden järkeistäminen näkyy aina lopputuloksessa”
Kommentoi Facebookissa