TEKIJÄNOIKEUSMAKSUT Tilanne on vähintäänkin kummallinen, sillä televisioyhtiöt sekä operaattorit pelaavat tällä hetkellä pokeripeliä katsoen, kuka ensimmäiseksi murtuu. Liikenneministeriössä levitellään käsiä ja tekijänoikeusjärjestöissä vilkaistaan vain vihellellen pankkitiliä, koska sinne kilahtavat miljoonat.
Maaliskuun ensimmäisestä päivästä lukien on vaarana, että sekä DNA:n, Elisan että Soneran kaapeliverkossa ei enää näytettäisi Subin, Avan, Jimin, Livin sekä Heron lähetyksiä. Eikä tässä vielä kaikki. Ensi toukokuussa uusi tilanne on edessä myös MTV3:n ja Nelosen pääkanavilla, kun niin sanottu ”must carry” -siirtovelvoite päättyy.
Must carry -velvoite tarkoittaa sitä, että kaapelitelevisioverkossa verkkopalvelua tarjoavat ovat velvollisia välittämään verkossaan tiettyjen valtakunnallisten yleiskanavien ohjelmaa. Yleisradion osalta velvoite ei muutu.
Noin puolet Suomen kotitalouksista vastaanottaa televisiolähetykset antenniverkossa, toinen puoli kaapeliverkon kautta. Kaapelitelevision liittymiä on noin 1,6 miljoonaa, joista DNA:lle kuuluu 35 prosenttia, Soneralle 28 prosenttia, Elisalle 19 prosenttia ja loput 18 prosenttia Finnet-liittoon kuuluvilla yhtiöillä.
Tekijänoikeusmaksu tuplaten?
Kuinka tähän on päädytty? Suomessa muutettiin vuonna 2015 tekijänoikeuslakia niin, että alkuperäiseksi tv-lähetykseksi katsottiin vain antennijakelu, ja kaapelijakelu olisi ohjelman edelleen lähettämistä. Tämän vanhakantaisen tulkinnan palauttamista lakiin perusteltiin ”EU-yhteensopivuudella”.
Perustelu ontuu, sillä kuten Suomessa on käytännössä jo selkeästi nähtävissä, antenniverkko ja kaapeliverkko ovat rinnakkaisia ja tasavertaisia televisiolähetysten jakelutapoja. Televisio-ohjelma kulkee antennilähettimeen samaa kuitua pitkin kuin kaapeliverkkoon. Kaapeliverkossa on myös kanavia, joita ei edes lähetetä antenniverkossa, jolloin mitään ”alkuperäistä” lähetystä ei ole ollenkaan.
Televisioyhtiöt maksavat ohjelmien tekijöille asianmukaiset tekijänoikeusmaksut. Nyt tekijänoikeusjärjestö Kopiosto kuitenkin tulkitsee uuden lain perusteella, että televisioyhtiöiden on maksettava kaapeliverkkolähetyksistä uudelleen ja lisää tekijänoikeusmaksuja.
Televisioyhtiöt haluavat siirtää vaaditun maksun operaattoreille, jotka hoitavat kaapeliverkkoja. Mutta operaattorit eivät saa periä tekijänoikeusmaksua asiakkailta, eivätkä sitä siksi halua maksaa. Elisa on arvioinut, että sen osalta uusi maksu tarkoittaisi noin miljoonaa euroa vuodessa.
Tekijänoikeuslain muutos vuonna 2015 olikin erikoinen näytelmä, josta saa vääjäämättä kuvan, että tekijänoikeusjärjestöt onnistuivat lobbaamaan ministeriöt ja asioista vastaavat ministerit – puhumattakaan eduskunnasta – niin, että he eivät edes ymmärtäneet mitä päättivät.
Hyvän varjolla huonoja päätöksiä
Tekijänoikeuslakia on korjattu vuosien mittaan, välillä toki oikeaan suuntaan niin, että taiteilijat saavat oikean korvauksen teostensa julkisesta esittämisestä ja lainaamisesta. Esimerkiksi niin sanottu ”kirjastokorvaus” oli aikaisemmin puhdas apuraha, jota piti anoa ja sen saaminen oli lautakunnan armollisuuden varassa.
Nykyisin kirjastokorvauksia maksetaan lähellä todellisuutta vastaavana niille kirjailijoille, joiden teoksia lainataan. Tosin järjestelmässä on säilytetty myös apuraha, jotta taiteen suurin motiivi ei olisi vain kaupallisuus.
Musiikin kukkasia oli puolestaan niin sanottu kasettimaksu, tarkemmin ”yksityisen kopioinnin hyvitysmaksu”. Tyhjistä CD- ja DVD-levyistä sekä ”kaseteista” joutui maksamaan hyvitysmaksun, koska niille saattoi kopioida tekijänoikeuslain alaista materiaalia. Maksu lankesi, vaikka asiakas olisi äänittänyt omaa puhettaan tai tallentanut omia lomakuviaan Kanarialta.
Näitä maksuja ehdotettiin laajennettavan myös tietokoneisiin ja matkapuhelimiin sekä erilaisiin tallennuspalveluihin, mutta Nokian ollessa vielä voimissaan ehdotus kaatui. Uudessa tekijänoikeuslaissa hyvitysmaksu korvattiin budjettirahoituksella.
Taiteilijoille asianmukaisen korvauksen maksaminen kuulostaa hyvältä asialta, eikä sitä haluta poliittisesti vastustaa. Mutta sen varjolla lakiin onnistuttiin liittämään myös kriisin aiheuttanut tulkinta kaapeliverkosta.
Kukaan ei kanna vastuuta
Palloa on heitelty ministeriltä toiselle. Aikoinaan tekijänoikeuksista vastaavana kulttuuriministerinä toimi vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki, kunnes huhtikuussa 2014 puolueen lähdettyä hallituksesta tehtävät sälytettiin viestintäministerille, demareiden Pia Viitaselle. Viestintäministerin tehtävät annettiin puolestaan tuolloin takaisin saman puolueen Krista Kiurulle. Toukokuussa 2015 opetus- ja kulttuuriministeriksi nimitettiin kokoomuksen Sanni Grahn-Laasonen ja liikenne- ja viestintäministeriksi keskustan Anne Berner.
Vaikka nykyinen hallitus ei ongelmia synnyttänyt, ne olivat hyvin tiedossa jo nykyistä hallitusta nimitettäessä. Mutta sen sijaan että asiaan olisi tartuttu, liikenne- ja viestintäministeriössä hukattiin aikaa ja rahaa muun muassa jo tyrmättyyn ”autoakin suurempaan keksintöön”, Bernerin hankkeeseen tieverkon yhtiöittämisestä. Aikapommin annettiin tikittää ja nyt on viikko aikaa ratkaista asia.
Liikenne- ja viestintäministeriön palveluosaston ylijohtaja Olli-Pekka Rantala selitti Kauppalehdelle, että ”ministeriö ei voi neuvotteluihin tai kanavien pimenemiseen vaikuttaa”. Kopiosto on toiminut vain riidankylväjänä ja odottaa, kuinka televisioyhtiöt ja operaattorit kinastelevat keskenään vaadituista miljoonakorvauksista.
Miksi liikenneministeriö ei voisi vaikuttaa asiaan? Tilanne vaikuttaa siltä, että ministeriöt ovat epäonnistuneella tekijänoikeuslaillaan tehneet miinakentän ja nyt seuraavat vain katseellaan, minkälaisilla vammoilla muut siitä selviävät.
Liikenneministeri Anne Berner on saanut omapäisistä toimistaan jo epäluottamuslauseen. Hän selviää äänestyksestä, sillä vastassa eduskunnassa ovat vain demarit ja vasemmistoliitto. Hallituspuolueet pitävät yhtä ja oppositiossa olevat vihreät, RKP ja kristillisdemokraatit kosivat jo valtapuolue keskustaa tulevien hallituspaikkojen toivossa äänestämällä luottamuslauseen puolesta.
Mutta nyt liikenneministeri Bernerillä olisi mahdollisuus tarttua oikeaan ongelmaan ja osoittaa kykynsä myös ratkaisemalla se.
- Kirjoittajalla on sopimus Teoston, Sanaston ja Kopioston kanssa, joilta saa myös tekijänoikeuskorvauksia
Kommentoi Facebookissa