Terrafamen uusi yhtiökumppani Talvivaarassa on kulkenut likaisia polkuja

Kuoleman jätetankkeri Probo Koala siintää taustalla, kun EU:n ympäristökomissaari Stavros Dimas pyttää apua taivaasta tutkiessaan Trafiguran ihmishenkiä vaatinutta ympäristörikosta.

Kuoleman jätetankkeri Probo Koala siintää taustalla, kun EU:n ympäristökomissaari Stavros Dimas pyytää apua taivaasta tutkiessaan Trafiguran ihmishenkiä vaatinutta ympäristörikosta. (Kuva AOP)

Kun rahaa yritettiin säästää jätteiden käsittelyssä, 17 ihmistä kuoli ja 100 000 sairastui.

TERRAFAME Kaivostoiminnan kasvot eivät ole tuskin koskaan olleet Suomessa kovin kauniit. Talvivaaran silvotun silhuetin tarina voidaan aloittaa jo sata vuotta aikaisemmin Outokummusta.

Paikkakunnalla tehtiin erinomainen kuparilöytö vuonna 1910 ja Outokumpuun perustettiin kaivos sekä kuparitehdas. Virheelliset laitehankinnat vaikeuttivat tuotantoa ja uudetkaan laitteet eivät tuntuneet toimivan. Uusi kuparinerotusmenetelmä ei vastannut annettuja lupauksia ja vuosituotantoa ei saavutettu.

Outokumpu jätti konkurssihakemuksen, mutta valtio tuli rahoineen apuun. Kuparitehdas suljettiin vuonna 1929 ja aikaisemmin puhdas ja kalaisa Outolampi oli enää vain haiseva jäteallas, tehtaan rikkipäästöt olivat muuttaneet metsät rankoja törröttäviksi autiomaiksi.

Outolampi löytyy alueelta edelleen, se punaruskeine vesineen äänestettiin muutama vuosi sitten Yle Tieteen toimesta Suomen toiseksi karmivimmaksi paikaksi.

Suomen pahin bisnesmoka?

Kun Talvivaarassa tehtiin lupaava nikkelimalmilöytö, uudella bioliuotusmenetelmällä oli tekniikan kehittyessä mahdollista tehdä kaivostoiminnasta taloudellisesti kannattavaa.

Markku Kuisman ja Pekka Seppäsen teos Suomen pahimmat bisnesmokat kertoo, kuinka kaivokselle oli kuitenkin toimitettu vääränlainen malminkäsittelylinja, rikkivetykehittimien lämpövastukset kuluivat odotuksia nopeammin eikä varaosia tuntunut saavan. Tunarointia toisen perään.

Kaiken lisäksi kipsisakka-altaat alkoivat vuotaa, pahin aiheutui altaaseen pudonneesta uppopumpusta. Suunnitelmissa oli laskettu väärin sade- ja sulamisvesien määrä. Vuonna 2012 yksi työntekijä kuoli rikkivetymyrkytykseen ja lähialueiden rantojen asukkaat eivät ole katselleet kiitollisina vesistöjensä pilaamista.

Kaivosyhtiö ajautui konkurssiin vuonna 2014 mutta valtio tuli apuun, se osti liiketoiminnan Terrafamelle vuonna 2015.

Onnenlantilla äveriääksi

Outokumpu omisti aikoinaan Talvivaaran kaivosoikeudet ja se myi ne diplomi-insinööri Pekka Perälle yhdellä eurolla. Itse asiassa yhtiö teki heti sadan prosentin voiton, sillä Pekka Perä halusi ostaa antamansa euron takaisin kahdella eurolla. Onnenlantin hän säilöi kassakaappiinsa kuin Roope Ankka.

Outokumpu sai myös oikeuden ostaa kaivosyhtiöstä osuuden, jos toiminta joskus alkaisi. Näin se tekikin ja myi sittemmin osakkeensa valtion sijoitusyhtiö Solidiumille ja kaivososuuksiaan Talvivaaralle – Outokumpu teki kaupoilla yli 200 miljoonan euron voiton.

Pekka Perä itse on saanut Talvivaarasta lähes 20 miljoonaa euroa, jotka hän sanoo kiinnittäneensä takaisin yhtiöön. Perä sai sittemmin tuomion ympäristörikoksesta ja kaivososakeyhtiö yhteisösakkoja sekä yhtiö tuomittiin menettämään valtiolle taloudellisena hyötynä 3,5 miljoonaa euroa.

Vielä viime syksynä Perän raportoitiin nauttivan Talvivaarasta 25 000 euron kuukausipalkkaa. Talvivaaraan liittyviä oikeudenkäyntejä on tällä hetkellä myös kesken.

Tyytyväisiä miehiä tiedotustilaisuudessa, Terrafamen hallituksen puheenjohtaja Lauri Ratia, elinkeinoministeri Mika Lintilä, Terrafame Groupin toimitusjohtaja Janne Känkänen ja Trafiguran toimitusjohtaja Jeremy Weir.
Tyytyväisiä miehiä tiedotustilaisuudessa, Terrafamen hallituksen puheenjohtaja Lauri Ratia, elinkeinoministeri Mika Lintilä, Terrafame Groupin toimitusjohtaja Janne Känkänen ja Trafiguran toimitusjohtaja Jeremy Weir. (Kuva AOP)

Satojen miljoonien sijoitus

Suomen valtio on rahoittanut Talvivaaraa ja sittemmin Terrafamea yli 700 miljoonalla eurolla. Se on kova hinta kainuulaisten työllisyydestä. Nyt elinkeinoministeri Mika Lintilä uumoilee, että kaivos ei enää tarvitsisi lisää rahaa.

Terrafame on sopinut 250 miljoonan euron rahoitusjärjestelyistä, jonka jälkeen Suomen valtion omistajaosuus on 84,4 prosenttia, monikansallisen Trafigura-konsernin Galena Asset Managementin osuus noin 15,5 prosenttia, myös Sammolle jää pieni osuus.

Galenan pääkonttorit ovat Sveitsissä ja Singaporessa, Trafigura on maailman suurimpia erilaisten raaka-aineiden kuten öljyn ja malmin kauppaan keskittyvistä konserneista.

Yhtiö ostaa seuraavan seitsemän vuoden ajan kaiken Terrafamen tuottaman nikkeli-kobolttisulfidin sekä 80 prosenttia sinkkisulfidista. Malmista saatavan hinnan muodostumista ei kerrottu, mutta julkistamistilaisuudessa väläyteltiin kolmen miljardin euron suuruista sopimusta.

Ympäristörikoksia ja kuolleita

Trafigura on sijoittanut raaka-ainetuotantoihin miljardeja eri maissa, kuten Kiinassa, Venäjällä, Kolumbiassa ja Yhdysvalloissa. Ja jos Outokummun tai Talvivaaran alkuvaiheet jättivät jälkensä ympäröivään luontoon, on myös Trafigura kulkenut likaista tietä pitkin skandaalista toiseen.

Trafigura sai vuonna 2006 tuomion Irakin taloussaarron aikaisessa Oil-for-Food-skandaalissa, kun se muun muassa täytti tankkeriinsa öljyä sen jälkeen, kun YK:n tarkkailijat olivat jo sinetöineet lastin.

Samana vuonna Trafiguran vuokraama tankkeri Probo Koala kuljetti ongelmajätelastin Norsunluurannikolle säästääkseen sen käsittelykuluissa. Lasti levitettiin käsittelemättömänä eri puolille Abidjania ja 17 ihmistä kuoli sekä sata tuhatta sairastui. Yhtiö joutui maksamaan yli 200 miljoonan euron korvaukset, kun se yritti ahneuksissaan säästää noin 600 000 euroa. Vuotta myöhemmin Trafiguran ongelmajätteet aiheuttivat räjähdyksen niitä käsitelleen norjalaisen Vest Tank -yhtiön säiliössä.

Trafiguran toimitusjohtaja Jeremy Weir puolustautui Suomessa kertomalla, että yhtiö on ”aivan eri yhtiö” kuin ennen, mutta vuosien mittaan esitettyjen erilaisten taloudellisten syytösten lisäksi viimeisimpänä yhtiötä epäillään ”Afrikan-laatuisen” liian rikkipitoisen ja siten myrkyllisemmän dieselin toimittamisesta Afrikkaan vielä vuonna 2016.

Terrafamella näyttää olevan arvoisensa kumppani Talvivaarassa. Toivoa vain sopii, että tällä kerralla kansainväliset liikemiehet eivät ole Suomen valtiota ovelampia – kuin niin monta kertaa aikaisemmin.

Talvivaaran Kaivososakeyhtiö Oyj tarkentaa:

EDIT 13.2.2017
”Marraskuun 2012 kipsisakka-altaan vuoto ei johtunut uppopumpun putoamisesta. Uppopumppu putosi altaaseen 2010, mutta tuolloin altaasta lähtenyt vesi saatiin talteen kaivosalueelle.

Lisätietona asiaan: 2012 vuotoon vaikutti altaassa säilytetyn veden hydrostaattinen paine, joka mahdollisesti aiheutti venymää ja lopulta repeämän pohjakalvoon lähellä paikkaa, jossa 2010 vuodon jälkeen oli korjattu kalvorakenteet asianmukaisesti ja viranomaisten tarkastamana. Asiaa on käsitelty ja käsitellään seikkaperäisesti kesken olevassa oikeusprosessissa.

 
Kaivosoperaattori Talvivaara Sotkamo Oy ajautui konkurssiin vuonna 2014. Talvivaaran Kaivososakeyhtiö Oyj on yrityssaneerauksessa, johon yhtiö haki marraskuussa 2013. Oyj:lla ei ole enää mitään yhteyttä Terrafamen kaivoksen toimintaan. Perän saama sakkotuomio ei ole lainvoimainen, vaan siitä on valitettu hovioikeuteen. Samoin konkurssiin menneelle Talvivaara Sotkamo Oy:lle määrätty yhteisösakko ja menettämisseuraamukset eivät ole lainvoimaisia. Pekka Perä saa 25 000 euron kuukausipalkkaa Talvivaaran Kaivososakeyhtiö Oyj:stä.”

 
Päivän Lehti seuraa oikeudenkäyntejä, joiden tuomiosta on valitettu, ja hyvän journalistisen tavan mukaisesti kertoo jos tuomiot muuttuvat.

Kommentoi Facebookissa