KOLUMNI Kokoomuksen kansanedustaja ja ulkoasianvaliokunnan varapuheenjohtaja Pertti Salolainen julkaisi 7.2.2018 tiedotteen, jonka mukaan Turun puukotustapaus olisi voinut olla estettävissä uudella tiedustelulainsäädännöllä. Salolaisen silmissä ”esitutkinta vahvistaa käsityksen siitä, että uudella tiedustelulainsäädännöllä olisi saatettu estää tämäkin tragedia”.
Väitettään Salolainen perustelee viittaamalla epäillyn puhelimesta löytyneisiin kuviin ja videoihin Isis-järjestöstä. On vaikea ymmärtää, kuinka ne olisivat saaneet viranomaiset liikkeelle, jos Isiksen jäsenhakemuksen perään kysely ei sitä tehnyt.
Salolainen ei ilmeisesti ole kuullut, että poliisi ja suojelupoliisi molemmat tiesivät terrori-iskun tehneestä Abderrahman Bouananesta. Vinkkejä hänestä oli tehty jo kuukausia ennen puukotuksia. Bouanane oli muun muassa puhunut suomalaisista vääräuskoisina, kertonut kuinka kristityt pitäisi tappaa, kuunnellut radikaaleja saarnoja ja kysellyt kuinka Isikseen liitytään.
Ei ole uskallettua olettaa, että poliisi ja suojelupoliisi tiesivät myös Bouananen käytöksestä, eivät pelkästään hänen olemassaolostaan. Tästä uutisoivat tuoreeltaan iskun jälkeen muun muassa Yle, Helsingin Sanomat ja Iltalehti. Kenties Salolainen ei seuraa kyseisiä medioita.
”Useissa maissa on ehkäisty terrori-iskuja toimivalla tiedustelulla, ja siksi sen päivittäminen nykypäivään vastaamaan uusia turvallisuusuhkia on perusteltua”, Salolaisen julkaisemassa tiedotteessa sanotaan. Tämä täytyy jo purkaa kahteen osaan.
Ensinnäkin kaivataan näyttöä siitä, että ”useissa maissa on ehkäisty terrori-iskuja toimivalla tiedustelulla”. Yhdysvaltain pahamaineinen turvallisuusvirasto NSA on kyennyt kertomaan vain yhdestä terrorismirikoksen tutkinnasta, jossa sen kotimaassa tapahtuva massatiedustelu on ollut merkittävässä osassa. Tapaus koski miestä, joka lähetti rahaa somalialaiselle al Shabaab -järjestölle. Ei ole näyttöä yhdestäkään suunnitellusta terrori-iskusta Yhdysvaltoja kohtaan, joka olisi kyetty estämään NSA:n tiedustelun avulla.
NSA työllistää kymmeniä tuhansia ihmisiä ja toimii noin kymmenen miljardin dollarin budjetilla. Kiinnostaisi tietää, kuinka hallitus kuvittelee tiedustelun toimivan Yhdysvaltoja paremmin Suomessa, jossa poliisit vuodesta toiseen valittavat resurssipulaa. Siitä oli Turunkin tapauksessa kyse.
”Vastaavia vihjeitä on viranomaisille tullut parin viime vuoden kuluessa yli tuhat. Kaikki vihjeet pyritään tarkistamaan, mutta niiden läpikäynti edellyttää voimakasta priorisointia. Etusijalla ovat vihjeet, joihin liittyy tietoa konkreettisesta uhasta”, sanoi suojelupoliisin viestintäpäällikkö Jyri Rantala Ylelle viime vuoden elokuussa.
Myös 130 pariisilaisen hengen vuonna 2015 vaatineen terrori-iskun tekijät olivat sekä Ranskan että Belgian tiedusteluviranomaisten tiedossa. New York Timesin haastattelema ranskalainen terrorisminvastaisen toiminnan asiantuntija sanoi, että ”meidän tiedustelumme on oikeastaan aika hyvää, mutta kykyämme toimia rajoittaa tiedon valtava määrä”.
Vaikka leikittäisiin, että nykyistä kapeammalla yksityisyydensuojalla olisi olennainen rooli terrori-iskujen ehkäisyssä, se ei olisi vielä perustelu yksityisyydensuojan kaventamiselle. Kerrataksemme: Salolainen sanoo, että ”useissa maissa on ehkäisty terrori-iskuja toimivalla tiedustelulla, ja siksi sen päivittäminen nykypäivään vastaamaan uusia turvallisuusuhkia on perusteltua”.
Filippiineillä on ehkäisty huumausainerikoksia silmittömällä väkivallalla huumeiden käyttäjiä ja myyjiä kohtaan, ja… siksi sen ottaminen käyttöön vastaamaan uudenlaista huumausainerikollisuutta on perusteltua?
Kirsikkana kakun päällä Salolainen toteaa lopuksi, että ”tiedustelulainsäädännön lykkäämiselle ei ole nähtävissä olevia perusteita, ja lainsäädäntö on saatava valmiiksi jo tällä vaalikaudella. Turun tapaus osoittaa, että vastaavanlaiset tilanteet voisivat olla estettävissä uudella lainsäädännöllä, ja siksi jokainen päivä ilman uusia tiedustelulakeja luo periaatteessa uusia riskejä.”
Ensinnäkin on niin, että kiireellistä menettelyä sovelletaan, jos sille on perusteita – ei niin, että kiireellistä menettelyä sovelletaan, jos sitä vastaan ei ole perusteita. Toisekseen Turun tapaus ei osoita, että ”vastaavanlaiset tilanteet voisivat olla estettävissä uudella lainsäädännöllä”, mutta vaikka näin olisi, se ei vielä olisi mikään peruste. Salolaisen lausunnon logiikalla voitaisiin yhtä hyvin sanoa, että ”koska terrori-iskut olisivat estettävissä sulkemalla rajat, jokainen päivä rajojen säilyessä avoinna luo periaatteessa uusia riskejä”.
Kuten tarkkaavainen lukija huomaa, ammattipoliitikko Salolainen ei varsinaisesti valehtele. Hän käyttää ilmauksia kuten ”olisi voinut olla estettävissä”, ”olisi saatettu estää” ja ”periaatteessa”. Tuosta ”periaatteesta” on pitkä matka terrorisminvastaisen taistelun konkreettiseen todellisuuteen. Sitä ovat ne Turun kaksi kuollutta, kahdeksan loukkaantunutta ja lukemattomat turvallisuudentunteensa menettäneet suomalaiset. On vastenmielistä, että heidän kärsimyksellään ajetaan kansalaisten perusoikeuksien kaventamista, joka on vieläpä kaiken näytön valossa tyhjänpäiväistä.
Joka väittää, ettei näin ole: kuuntelen tarkkaan mahdollisia perusteluja – ja nimenomaan perusteluja. Vielä en ole kuullut mitään muuta kuin pelonlietsontaa ja puhdasta retoriikkaa.
Taneli Lassila
Kirjoittaja on vapaa toimittaja
Kommentoi Facebookissa