Tilanpito on ollut uuden opettelua – ”Itseoppimalla kynnys avun pyytämiseen on matala”

Tulevaisuutta ajatellen Tapio on miettinyt jopa kouluttautumista maatalousalalle. – Agrologiopintojen lisäksi mielenkiinnon kohteena on myös metsätalousinsinöörin tai metsurin koulutus. Olisihan se hieno toimia kesät viljelijänä ja talvet metsurina.

Tulevaisuutta ajatellen Tapio on miettinyt jopa kouluttautumista maatalousalalle. – Agrologiopintojen lisäksi mielenkiinnon kohteena on myös metsätalousinsinöörin tai metsurin koulutus. Olisihan se hieno toimia kesät viljelijänä ja talvet metsurina. (Kuva Anne Anttila)

Rantavallin kasvinviljelytilalla laskukone on yhtä tärkeä kuin traktori.

MAATALOUS Tapio ja Jaana Rantavallista ei alun alkaen pitänyt tulla maanviljelijöitä. Kuusi vuotta sitten Rantavallit ottivat kuitenkin merkittävän askeleen, kun perheessä ryhdyttiin päivätyön lisäksi viljelemään myös maata.

– Sukupolvenvaihdos tuli pienoisena yllätyksenä, sillä isäni sairastuttua edessä oli kaksi vaihtoehtoa; vuokrata maat ulkopuoliselle tai ryhtyä viljelemään niitä itse. Päätös oli loppujen lopuksi helppo, sillä halusin toteuttaa lapsuuden haaveeni, joten otin tilan nimiini ja lähdin kehittämään sitä oman näköisekseni, laskentatoimen tradenomiksi opiskellut Tapio taustoittaa.

Itseoppineeksi viljelijäksi itseään luonnehtiva Tapio ja luokanopettajaksi kouluttautunut Jaana myöntävät tilanpidon olleen alusta saakka uuden opettelua.

– Meillä kummallakaan ei ole maatalousalan koulutusta, joten isäni antama taustatuki sekä ammattitovereiden tarjoamat apuvoimat ovat edelleen kovassa käytössä. Ilman heitä peltoviljely olisi jäänyt lähtöviivalle, Tapio kertoo kiitollisena.

Tapio ja Jaana Rantavalli sekä tilan pikkuisäntä, Topias, arvostavat suomalaista pienviljelyä. – Suomen omavaraisuuden kannalta on tärkeää, että isojen rinnalla on hajautetusti myös meidän kaltaisiamme pieniä tiloja.
Tapio ja Jaana Rantavalli sekä tilan pikkuisäntä, Topias, arvostavat suomalaista pienviljelyä. – Suomen omavaraisuuden kannalta on tärkeää, että isojen rinnalla on hajautetusti myös meidän kaltaisiamme pieniä tiloja. (Kuva Anne Anttila)

Unelmissa päätoiminen isännyys

Isännän vaihdoksen aikana Rantavallin tilalla oli viljelyksessä 17 hehtaaria ja tällä hetkellä määrä on noin neljäkymmentä. Päälajikkeina ovat ohra ja kaura sekä kahden vuoden kokemuksella hyväksi havaittu sokerijuurikas.

– Tilaa on kehitetty hyvin maltillisin askelein ja tämä korostuu myös lajikkeiden valinnassa. Kuitenkin sokerijuurikkaan kohdalla voin sanoa olleeni sopivalla tavalla yllytyshullu.

Tapion mukaan juurikkaan viljely osoittautui odotettua haastavammaksi.

– Erityisesti ruiskutus, kuten seokset ja ajoitus olivat asioita, joiden kohdalla kylällä asuvien isäntien Markku ja Lauri Koskelan tarjoama apu tuli enemmän kuin tarpeeseen. Isä ja poika Koskela opastivat kädestä pitäen, joten heidän tietotaitonsa ansiosta juurikkaan viljely tilalla jatkuu. Olen tavattoman kiitollinen saamastani tuesta.

Vaikka päätyökseen Tapio myy teollisuuden ammattilaisille työkaluja, niin haaveena on kuitenkin siirtyminen päätoimiseksi maanviljelijäksi.

– Tässä vaiheessa unelma pidetään tiukasti tulevaisuudessa, sillä heittäytyminen kokopäiväiseksi viljelijäksi ei ole tässä vaiheessa taloudellisesti järkevää. Nyt voin laskea kaikki investoinnit palkkatulon varaan ja kehittää tilaa tätä kautta. Näin on hyvä ja samalla vältymme myös turhilta riskeiltä.

Tapio sanoo olevansa itseoppinut viljelijä, jonka ansiosta hänellä on kehittynyt hieman erilainen tartuntapinta maatalouteen. – Olen valtavan tiedonjanoinen ja rohkenen pyytää apua pienimmissäkin asioissa. Tätä kautta ympärilläni on todella vahva turvaverkko.
Tapio sanoo olevansa itseoppinut viljelijä, jonka ansiosta hänellä on kehittynyt hieman erilainen tartuntapinta maatalouteen. – Olen valtavan tiedonjanoinen ja rohkenen pyytää apua pienimmissäkin asioissa. Tätä kautta ympärilläni on todella vahva turvaverkko. (Kuva Anne Anttila)

Tiedon hankinta tärkeää

Vaikka Rantavallin isäntäpari sanoo etenevänsä maltillisin askelmerkein, niin tulevaisuus rakentuu kuitenkin ennakkoluulottomasti ja aistit avoimina.

– Laatu lähtee pellosta, joten keskiössä on peltojen kasvukunto sekä niiden ylläpitäminen. Salaojitusten lisäksi myös peltojen kalkitus ovat asioita, joiden kohdalla ei säästetä aikaa eikä euroja.

Myös tiedon hankinta on isäntäparille tärkeää.

– Päivätyö rajoittaa kursseille ja pienryhmiin osallistumista, mutta myös lukemalla oppii. Lisäksi ympärillämme on erinomainen tukiverkosto, jolta on lupa kysyä ja pyytää tarvittaessa myös apua. Nyt tiedämme erityisesti sokerijuurikkaan kohdalla sen, että opittavaa on vielä paljon.

Uuden oppiminen antaa uutta intoa myös kokeiluille.

– Vielä ensi vuosi mennään kolmella lajikkeella ja keskitymme erityisesti sokerijuurikkaaseen. Jatkossa kaikki on kuitenkin mahdollista, sillä ajatuksissa on pyörinyt härkäpapu ja herne ja kuminaakin olen käynyt kuuntelemassa. Mutta, mitään ei tehdä kuitenkaan hetken mielijohteesta.

Uusienkin viljelylajikkeiden kohdalla täytyy olla myös taloudellista kysyntää.

– Nykypäivänä maatalous ei ole pelkästään elämäntapa, sillä pärjätäkseen viljelijältä vaaditaan entistä enemmän myös liiketaloudellista ajattelutapaa, Tapio tietää kertoa.

  • Haastattelu on julkaistu myös Suomalainen Maaseutu -kuukausilehdessä

Lue myös: Tärkeintä kaikessa on hyvinvoiva karja – ”Mukana matkassa on aina maalaisjärki”

Kommentoi Facebookissa