Koordinaatit Khanomiin – suuntana aito Thaimaa
Suvivirsi oli viiden opiskelijan lähtölaukaus kesän aloitukselle, kun kaveriporukka päätti paeta Suomea lähestyvää kahden päivän helleaaltoa Thaimaaseen.
Matkakohteeksi valikoitui Nakhon Si Thammaratista tunnin päästä sijaitseva Khanom, joka ei ole ensimmäinen kohdevaihtoehto parikymppisille miehille. Se ei välttämättä kilauta kokeneellekaan Aasian matkaajalle kelloja – eikä ihme. Eihän siellä varsinaisesti ole mitään.
Ja se onkin Khanomin hienous.
Herkeämättömästi ihmettelevät paikalliset, kookoksia keräävät apinat, kahden heiton huippukalastajat sekä horisonttiin jatkuvat hiekkarannat pitävät huolen siitä, että länsimaalainen tietää olevansa vieraalla alueella. Muttei negatiivisessa mielessä, vaan päinvastoin.
Pikkukaupunki ei vain vielä ole lähtenyt tuttuun turismikaavaan, jossa rahan haistaessaan jokainen paikallinen haluaa yht’äkkiä myydä ohikulkevalle vyölaukkukaverille käytännössä kaiken. Tämän vuoksi punoittavat olkapäät ja siniset silmät kiinnostavat kyläraitilla kulkiessa kovasti, mutta pelätä ei tarvitse sillä katseet pitävät sisällään lähes poikkeuksetta pelkkää naurua ja hymyä.
Matkassa mukana ollut Riku Komi, 27, on aiemmin kiertänyt Aasiaa puolen vuoden ajan. Khanomin kaltaiseen, hiljaisempaan paikkaan ei railakkaasti maasta toiseen edennyt nuori mies ole päätynyt – eikä ole ainut lajiaan.
– Erinomainen paikka rahoittaa sielunmaisemaa. Hektisessä Aasiassa saattaa hukata helposti itsensä, mutta Khanomin kaltaisessa paikassa tuntee, kokee ja näkee paikallista elämäntapaa läheltä.
Kuudetta kertaa Thaimaassa vieraileva Martin Kovanen, 23, on samoilla linjoilla.
– Tässä näkee aidompaa kulttuuria ja ihmiset on vieraanvaraisempia. Aika askeettinen paikka ja meikäläisen lompakkoa miellyttävä. Hyvää vaihtelua perinteiseen Kanariansaari-kiertelyyn!
Tällä hän tarkoittaa esimerkiksi Phuketia ja muita massoilla täytettyjä pitäjiä, joissa kokemus Thaimaasta jää tietynlaiseksi. Ei välttämättä vääräksi; näkemystä on kuitenkin hyvä avartaa. Esimerkiksi juuri Khanomista on hyvä aloittaa. Autio hiekkaranta, lämmin ilma, ihmiset ja samettiset auringonlaskut ovat esimerkkejä siitä, mitkä asiat lepyttävät mielen tunnelmaan, jossa ei tarvitse huolehtia huomisesta.
Ja juuri tällaisessa paikassa ei välttämättä heti uskoisi, että puuhapeteinä toimivat suomalaiset.
Hotelli keskelle autiota hiekkarantaa – Aavan tarina
Vietimme ikimuistoisen viikon Mikkelistä alunperin kotoisin olevien Atte Savisalon, 39, ja Kati Häkkisen, 37, luotsaamassa Aava Resort & Spa -nimisessä tasokkaassa kylpylähotellissa. Päädyimme kohteeseen opiskeluprojektin kautta, mutta yhdestä tarkkaan harkitusta syystä: halusimme nähdä, miten ulkomailla tehdään ja luodaa uraa.
Hypyn tuntemattomaan tehnyt Savisalo oli yhdeksän vuotta sitten itse reppu selässä tutkimassa maailmaa. Samaisella rannalla, jossa nyt seisoo alueen hienoin hotelli.
– Tämä projektihan lähti liikkeelle hullusta ajatuksesta. Ei siinä osannut mitään oikein pelätä; nuorina mutta rohkeina jäi sen syvällisemmät riskianalyysit tekemättä, kun draivi oli niin kovaa.
Aava Resort & Span taustat painottuvatkin vahvasti unelmien löytämiseen ja niiden toteuttamiseen. Jopa 28 bungalowin pystyttäminen autiolle hiekkarannalle ei ollut mikään pitkän ajan suunnitelma, vaan kahden maailmaa tutkineen reppureissaajan päähänpisto.
– Jos siinä olisi liikaa alkanut miettiä, niin olisi saattanut jäädä asioita tekemättä. Toisinaan kannattaa vaan luottaa itseensä ja olla miettimättä liikaa.
Fiiliksestähän ne unelmat lähtee. Ja oma-aloitteisuutta mies arvostaakin.
Viisihenkinen työryhmämme Tampereen ammattikorkeakoulun Proakatemialta saapui tuottamaan paikan päälle markkinointimateriaalia pelkällä sähköpostiviestillä. Tällä hetkellä hotellissa on jo toinen suomalainen putkeen suorittamassa työharjoittelua matkailualan tutkintoon Satakunnan ammattikorkeakoulusta.
Atella ja Katilla onkin mielenkiintona tarjota harjoittelupaikkoja esimerkiksi mediatuotantoa, hotelli- ja ravintola- sekä rakennusalaa opiskeleville suomalaisille.
– Oma aiempi työkokemus on pitkälti pelkästään kehittyvistä maista. Työkulttuuri Suomeen verrattuna on lähes päinvastainen esimerkiksi juurikin Thaimaassa; täällä ilmapiiri on hyvinkin yrittäjämyönteinen ja työntekijöille on tärkeintä viihtyä töissään. Hierarkiahan täällä toki on kova – jos haluan että homma toimii, niin minunkin pitää omaksua paikkani heti siinä Buddhan ja kuninkaan alapuolella.
Vinkki muille aloittamiseen on yksinkertainen ja myös toimivaksi todettu.
– Sama resepti joka maassa: sen kun avaa suunsa. Siitähän se lähtee!
Khanom ja muut Aasian helmet
Khanomissa ei ole mitään. Näin totesin aikaisemmin vain tuodakseni konkreettisesti ilmi sen, että kyseessä on hyvin säilynyt neula kartassa. Tekemistä riittää niin paljon kuin mielikuvitukselle antaa valtaa.
Olimme vierailumme aikana muun muassa katsomassa vaaleanpunaisia delfiinejä, joita löytää vain muutamasta paikasta maailmassa. Sen jälkeen kävimme luonnon omassa kalapedikyyrissä, jossa ahvenen kokoiset garra rufa -kalat hoitivat koivet kuntoon. Hyvin vedeneläväpainotteinen päivä päätettiin tietysti kalalla herkutteluun meren rannalla.
Lähialueelta löytää myös korkean, vuorilta laskevan vesiputouksen sekä runsaasti koskematonta luontoa unohtamatta tietenkään paikallisten omaa arkielämää. Esimerkiksi ruokatorilta haetut raaka-aineet kokkailtiin meren rannalla mestarikokin opeissa, joten kotiin viemiseksi tarttui muutakin kuin palanut hartialinja.
Tutkittavaa tässä maailmassa ihmislapselle riittää enemmän kuin kalenterissa on päiviä. Savisalo vinkkaakin reissaamisesta kiinnostuneille, mihin itse lähtisi seuraavaksi ja miksi.
– Thaimaahan on tietysti hyvä ja turvallinen lomakohde. Buddhalaisen taustan myötä ihmiset ovat todella ystävällisiä ja avuliaita. Itse jättäisin perinteiset kohteet tosiaan väliin, sillä maa on täynnä tuntemattomia saaria ja pieniä vuoristokyliä tutkittavaksi. Esimerkiksi kovimmassa nosteessa olevaa Koh Phayamia suosittelisin etenkin reppureissaajille. Muualta Aasiasta esimerkiksi Myanmar, Indonesia ja Filippiinit tarjoavat runsaasti koettavaa!
Myös Komi halusi avata lopuksi sanaisen arkkunsa. Hän lähtisi itse seuraavaksi Etelä-Amerikkaan:
– Autenttisia paikkoja etenkin Aasiassa alkaa olla harvassa, kun metsät hakataan turistien tieltä. Mitä vaikeampiin paikkoihin itsensä napit auki sotkee, niin sen paremman reissun ja muiston saa. Aasiaan ei muuten kannata lähteä yli 20 litran repulla – mitä vähemmän, niin sitä enemmän.
Kommentoi Facebookissa