KANSANMASKIT Kirurgisille suu-nenäsuojuksille ja hengityksensuojaimille on EU:ssa tarkoin määritellyt vaatimukset. Sen sijaan kansanmaskeille ei ole ollut EU:ssa yhtenäisiä vaatimuksia.
Taustatiedon saamiseksi ja standardisointityön pohjaksi Turvallisuus- ja kemikaalivirasto on testauttanut markkinoilla olevia kansanmaskeja ja tutkinut niiden suodatustehokkuutta ja hengitysvastusta. Tulokset osoittivat, että myynnissä olevien kansanmaskien ominaisuuksissa oli paljon vaihtelua.
Tukes teetti tutkimukset VTT:llä lokakuussa 2020 kansanmaskien esistandardia soveltaen. Tutkimukseen valittiin yhteensä 22 rakenteeltaan ja materiaaliltaan erilaista kansanmaskia, jotka olivat myynnissä verkkokaupoissa ja kivijalkakaupoissa. Maskeista 20 oli pestäviä kangasmaskeja ja kaksi maskia oli kertakäyttöisiä.
Kansanmaskien käyttötarkoitus on vähentää käyttäjän hengitysteistä lähtevien pisaroiden leviämistä ympäristöön. Materiaalin suodatustehokkuuden lisäksi on huomioitava, ettei hengitysvastus tee maskin käyttämisestä liian raskasta.
– Vaatimusten valmistelussa on tärkeä huomioida, että maski vähentää pisaroiden leviämistä ympäristöön mahdollisimman tehokkaasti, mutta ei vaikeuta hengittämistä kohtuuttomasti, sanoo Tukesin ylitarkastaja Reija Sironen.
Lapsille tarkoitettuja maskeja testattiin yhteensä kuusi kappaletta. Tulosten mukaan lasten maskien hengittävyys- ja suodattavuusominaisuudet eivät poikenneet aikuisten maskeista.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan koronavirus tarttuu ensisijaisesti pisaratartuntana, kun sairastunut henkilö yskii tai aivastaa. Tutkimuksessa selvitettiin maskeissa käytetyn materiaalin suodatustehokkuutta. Tulosten mukaan pestävien maskien suodatustehokkuus oli pienillä, alle 0,2 mikrometrin partikkeleilla alhainen, useimmiten alle 30 prosenttia. Näin ollen tulokset vahvistavat, että kansanmaski ei suojaa käyttäjäänsä virustartunnalta. Hengityksensuojaimet sen sijaan on tarkoitettu suojaamaan käyttäjäänsä.
Suodatustehokkuuteen liittyvät mittaustulokset myös vahvistavat tietoa, että kansanmaskit voivat vähentää käyttäjästä ympäristöön leviävien suurempien pisaroiden ja pärskeiden määrää. Markkinoilla olevien kansanmaskien suodattavuustehokkuuden arvot 3 mikrometrin partikkelikoolla vaihtelivat paljon: yhdessätoista, eli puolessa kaikista tutkituista kansanmaskeista päästiin yli 70 prosentin arvoihin, mutta hyvin ohuissa materiaaleissa arvot olivat alle 10 prosentin luokkaa.
Kertakäyttöiset, kuitukankaiset maskit olivat testatun joukon kärkeä, kun huomioidaan suodatustehokkuuden ja hengitysvastuksen yhdistelmä. Pestävien maskien osalta ei voitu eritellä mitään tiettyä ominaisuutta tai materiaalia, joka osoittaisi, että tietty rakenneratkaisu olisi merkittävästi muita parempi.
Hengitysvastuksen arvo kertoo, kuinka paljon materiaali estää hengitetyn ilman virtausta. Mitä korkeampi arvo on, sitä huonommin ilma virtaa materiaalin läpi. Tutkittujen kansanmaskien materiaalien hengitysvastuksen arvot vaihtelivat suuresti tuotteiden välillä.
Markkinoilla on kuluttajille saatavilla kolmea erilaista suun ja nenän eteen laitettavaa maskityyppiä: kansanmaskit, kirurgiset suu-nenäsuojukset ja hengityksensuojaimet. Maskeilla on eri käyttötarkoitus ja niitä koskee eri lainsäädäntö.
Lue myös: Tukes ohjeistaa – näin ostat kansanmaskin mutta mitä eroa sillä on hengityksensuojaimiin?
Kommentoi Facebookissa