TUTKIMUS Helsingin yliopiston uusi tutkimus tarjoaa vakuuttavan selityksen Pohjois-Amerikassa tuhansia vuosia sitten vallinneiden vakavien kuivuuskausien syistä. Tämä ajanjakso, jota kutsutaan holoseeniksi, kattaa viimeistä jääkautta seuranneen lämpimän ilmastovaiheen.
Näillä poikkeuksellisen pitkäkestoisilla kuivuuskausilla oli rajuja vaikutuksia ekosysteemeihin, ja ne aiheuttivat metsien häviämisen laajoilta alueilta. Kuivuuden syiden ymmärtäminen onkin keskeistä, jotta voidaan parantaa yhteiskuntien kykyä sietää tulevia ilmaston vaihteluita. Kuivuuskausien syyt ovat kuitenkin olleet hämärän peitossa.
Uudessa Nature Communications -tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa Helsingin yliopiston tutkijat ja heidän yhdysvaltalaisissa, saksalaisissa ja ruotsalaisissa tutkimuslaitoksissa toimivat yhteistyökumppaninsa selvittävät kuivuuskausien kehitystä ja syitä.
– Tutkimusaineisto viimeisten 11 000 vuoden ajalta kertoo, että Pohjois-Amerikan vesivarat ovat vaihdelleet menneisyydessä dramaattisesti. Kuivuuskaudet, jotka ovat yhtä vakavia kuin 1930-luvun Dust Bowl -aika, jatkuivat vuosisatoja tai -tuhansia, selittää Bryan Shuman, tutkimukseen osallistunut tutkija Wyomingin yliopistosta.
Tutkijat hyödynsivät työssään fossiilisia siitepölyhiukkasia. Tutkimusta veti J. Sakari Salonen, akatemiatutkija Helsingin yliopiston Geotieteiden ja maantieteen osastolta. Salosen mukaan tutkimus vahvistaa, että kosteustasot olivat yhtäjaksoisesti nykytason alapuolella jopa tuhansien vuosien ajan.
– Kuivuus iskee ensimmäiseksi Yhdysvaltain koillisosiin ja läheisiin osiin Kanadaa, jotka ovat nykyisen Pohjois-Amerikan kosteampia osia. Täällä kovin kuivuus näyttää vallinneen varhain, jo 11 000 vuotta sitten, sanoo Salonen.
Tämän jälkeen kosteus siirtyy kohti länttä. Erityisesti USA:n itäosissa ihmiset usein ajattelevat, että vettä on aina saatavilla.
– Menneitä ilmastoja käsittelevät tutkimukset kuitenkin osoittavat, että pitkät kuivuudet voivat aiheuttaa laajoja metsien kuolemia ja muutoksia maastopalojen yleisyydessä jopa idässä. Tämän vuoksi on kriittistä ymmärtää, millä alueilla, ja mistä syistä, näitä kuivuuksia esiintyi, sanoo Jack Williams Wisconsin-Madisonin yliopistosta, joka myös osallistui tutkimukseen.
Supertietokoneilla ajettujen simulaatioiden avulla tutkijat pystyivät arvioimaan, mikä olisi voinut aiheuttaa pitkät kuivuuskaudet. Ratkaisevaksi tekijä kuivuuden syiden selvittämisessä nousivat uuden sukupolven ilmastosimulaatiot, joiden tarkkuus on 2–4 kertaa korkeampi kuin aikaisempien simulaatioiden.
Maapallon luonnolliseen ilmastovaihteluun vaikuttavat pitkällä aikavälillä merkittävästi planeettamme kiertoradassa tapahtuvat hitaat muutokset. Nämä muutokset, joita kutsutaan Milankovićin sykleiksi, vaikuttavat esimerkiksi maapallon pyörimisakselin kulmaan ja maapallon soikean kiertoradan muotoon.
Milankovićin syklit vaihtelevat pituudeltaan noin 26 000 vuodesta 100 000 vuoteen. Viimeiset 2,6 miljoonaa vuotta vallinneen kauden aikana Milankovićin syklit ovat aiheuttaneet toistuvia jääkausia ja niiden väliin sijoittuvia lämpimiä kausia.
Muinaisen ja tulevan kuivuuden perimmäiset syyt ovat tutkijoiden mukaan kuitenkin erilaisia. Nykymaailmassa etenevää lämpenemistä ja ennustettua kuivumista ajaa kasvihuonekaasujen nopea lisääntyminen ilmakehässä.
Kommentoi Facebookissa