NÄYTTELY Tuulikki Pietilä (1917–2009) on sotien jälkeisen ajan keskeisiä suomalaisia taidegraafikkoja. Kalevalan päivänä avautunut, kolme salia täyttävä näyttely esittelee läpileikkauksen taiteilijan tuotannosta hänen 100-vuotissyntymäpäivänsä kunniaksi.
Testamenttilahjoituksena saatuun Ateneumin Pietilä-kokoelmaan kuuluvat lähes kaikki taiteilijan teokset. Pietilä ja Tove Jansson elivät ja työskentelivät yhdessä 1950-luvun puolivälistä alkaen. Näyttely keskittyy etenkin informalistisen kauden töihin. Ei-esittävien aiheiden lisäksi teoksissa esiintyvät Tuulikki Pietilän ja Tove Janssonin yhteiset harrastukset: matkat maailmalla, kesät Klovharun saarella Pellingissä sekä pariskunnan Psipsina-kissa. Myös työ yhdisti Pietilää ja Janssonia, joilla oli erilliset ateljeet samassa rakennuksessa Helsingin Ullanlinnassa.
Näyttely esittelee läpileikkauksen kokeilunhaluisen ja teknisesti monipuolisen taiteilijan laajasta tuotannosta. Esillä on yhteensä noin 170 teosta vuodesta 1933 vuoteen 1985. Kokonaisuudessaan Tuulikki Pietilän poikkeuksellisen laaja tuotanto käsittää yli 1 400 teosta. Teoksissa heijastuvat taiteilijan elämänvaiheet ja loputon kiinnostus taidegrafiikan eri tekniikoita kohtaan. Monet näistä grafiikan menetelmistä vaativat taitoa, kärsivällisyyttä ja runsaasti kokeiluja.
Näyttely havainnollistaa myös grafiikan vedostamisen eri vaiheita. Lisäksi esillä on Tuulikki Pietilän työvälineitä, jotka hän testamenttasi taidegraafikko Inari Krohnille. Näyttelyssä nähdään myös Anssi Pulkkisen ja Eeva Siivosen lyhytelokuva Jälkikirjoitus (2014). Lyhytelokuva on kuvattu Pietilän ateljeeasunnossa Helsingissä vuonna 2010 ennen sen tyhjentämistä hänen arkistoistaan ja työvälineistään.
Teknisesti monipuolinen taiteilija sovelsi tuotannossaan useita eri tyylilajeja realismista kubismiin ja abstraktiin taiteeseen, lähinnä konstruktivismiin ja informalismiin. Ensimmäisen nonfiguratiivisen eli ei-esittävän työnsä Pietilä teki jo vuonna 1948.
Hän vei aiheiden tyylittelyn ja abstrahoinnin yhä pitemmälle ja siirtyi 1950-luvun kuluessa luontevasti konstruktiiviseen ilmaisuun. 1960-luvulla Pietilä siirtyi vapaamuotoiseen informalistiseen esitystapaan. Hän alkoi myös tehdä erilaisia kokeiluja grafiikan tekniikoilla, kuten yhdistelemällä metalligrafiikkaa puupiirroksiin sekä lito- ja serigrafioihin.
Tuulikki Pietilä kiinnostui värien käytöstä jo opiskellessaan Pariisissa vuonna 1953, jolloin hän alkoi tehdä moniväristä grafiikkaa säännöllisesti. Aluksi hän teki 2–6-värisiä litografioita, kunnes hän siirtyi väripuupiirroksiin ja -serigrafioihin, joissa hän käytti enimmillään 12 eri väriä. 1960-luvulla hän alkoi suosia useampia värejä myös metalligrafiikassa.
Samaan aikaan Pietilän näyttelyn kanssa Ateneumin kolmannen kerroksessa nähdään näyttely Valo muuttaa kaiken – Tuomo Sepon kokoelma. Ensimmäinen Tuomo Sepon kokoelmaansa hankkima teos oli juuri Tuulikki Pietilän vedos.
Kommentoi Facebookissa