Tyyppitaloista metsälähiöiden elementtirakentamiseen – näin rakennettiin hyvinvointi-Suomea

Tuulenkylä -yhteisö rakennettiin Jyväskylän Kuokkalaan vuonna 1985 Arkkitehtitoimisto Moilanen & Jääskeläinen suunnitelmien mukaan.

Tuulenkylä-yhteisö rakennettiin Jyväskylän Kuokkalaan vuonna 1985 Arkkitehtitoimisto Moilanen & Jääskeläinen suunnitelmien mukaan. (Kuva Keski-Suomen museo/ Ulla Pohjamo)

Rakennuskanta kertoo arkkitehtuurin kielellä yhteiskunnan kehityksestä sekä vallalla olleista ihanteista.

ARKKITEHTUURI Keski-Suomen moderni rakennusperintö -näyttely kertoo kuntien ja kaupunkien rakennettua tarinaa. Näyttely kertoo lähiympäristömme tavallisista rakennuksista ja keskisuomalaisen rakentamisen ilmiöistä 1940-luvulta 2000-luvulle. Epätavallisen tavallista -näyttelyssä näyttämölle pääsevät niin kyläkeskustojen ensimmäiset kerrostalot, vehmaiden maisemien ympäröimät tyyppitaloalueet, lääkäritalot ja yhteiskoulut sekä seurakunta- ja ostoskeskukset.

Taajamien ajan saatossa kerroksittain muotoutunut rakennuskanta kertoo arkkitehtuurin kielellä yhteiskunnan kehityksestä sekä vallalla olleista arvostuksista ja ihanteista. Rakennusten sommittelusta, tilajäsentelyistä sekä väri- ja materiaalimaailmasta voi lukea suunnittelun ja rakentamisajankohdan historiaa ja aikakaudelle tyypillisiä tarinoita.

Ajallisesti näyttely jakautuu sotien jälkeisiin 1940–50-lukujen asutuskysymyksiin ja jälleenrakennusvuosiin, 1960–70-lukujen yhteiskunnallista murrosta ilmaiseviin julkisen rakentamisen ja asuntosuunnittelun vuosikymmeniin sekä edellisiä seuranneeseen 1980–90 -lukujen taloudellisen vaurastumisen ja laman aikakauteen. Näyttely luo lopuksi silmäyksen myös nykyhetkeen, jossa korostuvat toisaalta asumisen yksilöllisen ilmaisun valtakausi, mutta myös yhä voimistuva ekologinen ajattelutapa.

Näyttely pohjautuu Keski-Suomen museon kokoamaan rakennustutkimusmateriaaliin, joka on kerätty Keski-Suomen modernin rakennusperinnön inventointihankkeessa vuosina 2012–2014. Hankkeessa ovat olleet mukana kaikki Keski-Suomen kunnat.

– Modernin rakennusperinnön inventointihanke on ollut uraauurtava maakunnallisesti ja esimerkillinen myös valtakunnallisesti, tukeutuen Museoviraston Rakennettu hyvinvointi -hankkeeseen, kertoo työskentelyssä tiiviisti mukana ollut maakunnallinen rakennustutkija Päivi Andersson Keski-Suomen museosta.

Inventoinnissa, kuten myös näyttelyssä esiteltävissä kohteissa esiin nousevat erilaisten yhteiskunnallisten ilmiöiden synnyttämät rakennustyypit, eli niin sanotun hyvinvointi-Suomen rakentaminen.

Näyttelytarinan aloittaa itseoikeutetusti jälleenrakennuskauden tyyppitalo, johon kiteytyvät sotien jälkeinen asuinalueiden kaavoitus ja asuntotuotannon kehittäminen. Valtakunnan kärkiarkkitehtien johdolla suunnitellut harjakattoiset, lautaverhoillut ja hartiavoimin rakennetut puolitoistakerroksiset tyyppitalorivistöt ovat taajama-alueiden tuttuakin tutumpia näkymiä.

– Kaupunkeihin suunniteltiin samaan aikaan 3–5 kerroksisia tiilimuurattuja, pinnaltaan rapattuja kerrostaloja, joista kiinnostava kokonaisuus löytyy Jyväskylän Yläkaupungin ruutukaava-alueelta, mainitsee Keski-Suomen museon rakennustutkija Saija Silen.

Kortepohjan alue Jyväskylässä rakennettiin pääosin vuosien 1965–79 aikana.
Kortepohjan alue Jyväskylässä rakennettiin pääosin vuosien 1965–79 aikana. (Kuva Keski-Suomen museo)

Tyyppitalojen ja kaupunkikerrostalojen kasvatit kulkivat kaupunkien kivikouluihin tai maaseutujen puurakenteisiin opinahjoihin. 1950-luvulla maisemaan kohonneen uuden keskikäytäväkoulun saattoi tunnistaa julkisivussa sijaitsevista päätyikkunoista. Kansakoulujen rakentamisen huippuaika osui suurten ikäluokkien vuosiin 1949–55 ja rakentamiseen käytettiin sekä tyyppipiirustuksia että arkkitehtien yksilöllisiä suunnitelmia.

1960-luvun maaltamuuton myötä tarvittiin kaupunkeihin uusia asuinalueita, joiden rivi- ja kerrostalosuunnittelussa hyödynnettiin moduulirakentamista ja elementtitekniikkaa. Valtakunnallisesti merkittävinä modernin kaupunkisuunnittelun ja asuntorakentamisen alueina kohosivat Jyväskylään Viitaniemen puutarhamainen kaupunginosa sekä Kortepohja, jossa sovellettiin niin sanottua kompaktikaupunkiajatusta. 1970-luku oli aluerakentamisen aikaa ja silloin rakennettiin kasvavia asutuskeskuksia, ”metsäisiä lähiöitä”, joiden läheisyyteen sijoitettiin kouluja, päiväkoteja ja kirjastoja.

Energiakriisin jälkeinen 1980-luvun talous- ja elinkeinoelämän nousukausi näkyi muun muassa liikerakentamisessa taajamien laitamille rakennettuina uudenlaisina kauppakeskuksina, automarketteina sekä tehtaanmyymälöinä.

Keskustojen reuna-alueille 1980–90-luvuilla ahkerasti rakennettujen asuinalueiden katunäkymiä hallitsivat tiiliset omakotitalot. 1990-luvulla omakotirakentamisessa yleistyivät maalatut lautaverhoukset, vaihtelevan kokoiset ikkunat, katokset, syvennykset ja erkkerit, samalla kun valmistalopakettien suosio kasvoi. Myös kerrostalojen julkisivujen pintakäsittely monipuolistui.

– Jyväskylässä Kuokkalan asuinalue on 1980–2000-lukujen tutustumisen arvoinen, modernin rakentamisen moni-ilmeinen ulkoilmamuseo, josta löytyy myös Jyväskylän vuoden 1985 Asuntomessualue, vinkkaa Saija Silen.

Kahden museon yhteistyössä tuottaman näyttelyn käsikirjoituksesta on vastannut rakennustutkija Saija Silen Keski-Suomen museosta ja näyttelyn visuaalisen ilmeen on luonut valokuvaaja Maija Holma Alvar Aalto -museosta.  Keski-Suomen modernia rakennusperintöä avataan yleisölle asiantuntijaluennoilla, opastetuilla kaupunkikierroksilla sekä erilaisissa tapahtumissa.

  • Epätavallisen tavallista – Keski-Suomen moderni rakennusperintö. Alvar Aalto -museon Galleria 16.3.–20.5.2018

Kommentoi Facebookissa