Uskomatonta mutta totta – ilokaasua pääsee ilmakehään soiden kuivatuksessa

Suot ja kosteikot ovat aikojen saatossa varastoineet itseensä hiilen lisäksi yli kymmenesosan maailman typpivaroista.

Suot ja kosteikot ovat aikojen saatossa varastoineet itseensä hiilen lisäksi yli kymmenesosan maailman typpivaroista. (Kuva Fotolia)

Erityisesti ravinteikkaat suot toimivat suurina ilokaasun lähteinä.

LUONTO Nature Communications -tiedejulkaisussa vastikään ilmestynyt tutkimus osoittaa soiden ojituksen olevan maailmanlaajuisesti suuri ilokaasun lähde. Erityisesti rehevät ja ravinteikkaat suot puskevat tätä voimakasta kasvihuonekaasua ilmakehään kuivumisen seurauksena.

Ilmatieteen laitos oli yhdessä 22 muun instituutin kanssa mukana Tarton yliopiston johtamassa tutkimuksessa. Tutkijat peräänkuuluttavat artikkelissa toimia luonnontilaisten soiden säilyttämiseksi tai jo kuivattujen soiden palauttamiseksi luonnontilaan.

Tutkimuksessa selvitettiin kenttämittausten avulla turvemaiden ilokaasupäästöjä ja niihin vaikuttavia tekijöitä ympäri maailmaa. Tutkimuksessa havaittiin, että erityyppisten ja eri ilmastovyöhykkeillä sijaitsevien soiden ilokaasupäästöjä pystyttiin pitkälti selittämään maan kosteuden ja nitraattipitoisuuden avulla. Nitraatti on maan orgaanisen aineksen hajoamisessa syntyvä typen yhdiste ja kasviravinne ja muodostaa palasen ilokaasun muodostumiseen johtavassa kemiallisessa reaktioketjussa.

Tutkimuksen mukaan päästöt olivat sitä suuremmat, mitä korkeampia nitraattipitoisuuksia maasta löytyi. Kosteuden suhteen ilokaasua muodostui eniten sopivan kosteassa maassa, kun taas liian märässä tai liian kuivassa maassa ilokaasua ei juurikaan synny. Tämä tarkoittaa, että luonnontilaisilla soilla päästöt ovat tyypillisesti olemattomia, mutta ojitus muuttaa tilannetta radikaalisti kosteuden vähetessä sopivasti, erityisesti rehevillä soilla.

Tämä oli ensimmäinen kerta kun eri puolilla maailmaa sijaitsevilla erityyppisillä luonnontilaisilla ja ojitetuilla soilla mitattuja ilokaasupäästöjä pystyttiin selittämään samalla, varsin yksinkertaisella mallilla.

Suot ja kosteikot ovat aikojen saatossa varastoineet itseensä hiilen lisäksi yli kymmenesosan maailman typpivaroista. Kun suot kuivataan maa- tai metsätalouskäyttöön, niihin sitoutunut hiili vapautuu ilmakehään hiilidioksidina.

Vähemmän tunnettua on, että samaan aikaan turpeen sisältämä typpi vapautuu ilokaasuna eli typpioksiduulina. Typpioksiduuli on hiilidioksidia rajusti voimakkaampi kasvihuonekaasu ja vahingoittaa auringon ultraviolettisäteilyltä meitä suojaavaa otsonikerrosta. Erityisesti ravinteikkaat suot toimivat suurina ilokaasun eli typpioksiduulin lähteinä.

Koska ilokaasupäästöt kasvavat myös lämpötilan noustessa, ja toisaalta koska soiden raivaus on nykyään kiihkeintä trooppisilla leveysasteilla, on trooppisten soiden suojelu kuivaamiselta erittäin tärkeää ilmakehän suojelun ja ilmastonmuutoksen hidastamisen kannalta.

Kommentoi Facebookissa