SUOMI 100 Kiiminkiläinen omakotitalon olohuone on täynnä toinen toistaan näyttävämpiä matkamuistoja. Seinällä koreilee raamitettu pyhiinvaellustodistus ja kirjahyllyä hallitsee kuvakokoelma suomalaispoliitikoista. Tämän kaiken keskellä istuu leveästi hymyilevä Vaili Jämsä, 92, jolla riittää erikoisia elämänkokemuksia.
Yksi merkittävimmistä on joidenkin vuosien takainen matka Brysseliin, jossa Kiimingin veteraani kuvattiin eurooppalaisten vaikuttajanaisten kalenteriin.
– Harva sitä näillä vuosikymmenillä pääsee kansainväliseksi kalenteritytöksi ja vieläpä Miss Joulukuuksi, Vaili veistelee naureskellen.
Kyse oli sukupuolten tasa-arvoa edistävän EU:n instituutin The European Institute for Gender Equality EIGE:n vuonna 2011 julkaisema kalenteri Women Inspiring Europe. Insipiroiva ja mielenkiintoinen Vaili Jämsän elämä on todellakin ollut.
Jo vuosia leskenä elänyt Vaili Jämsä sanoo elämän kantaneen vaikeuksienkin läpi.
– Jäin jo pikkutyttönä orvoksi, sillä vanhempani kuolivat keuhkotautiin. Minulla oli 16 vuotta vanhempi isosisko, joten jouduin sukulaisten kasvattitytöksi. Minut kasvatettiin kuitenkin hyvin ja suurella rakkaudella. Koen olleeni jopa lellitty, Ylläksen Äkäslompolossa varttunut Jämsä muistelee.
Määrätietoinen kasvattityttö
Lapissa kasvanut orpotyttö oli kuitenkin elämän suhteen utelias. Määrätietoisuus kasvoi iän myötä.
– En pelännyt mitään enkä ketään. Muistan hyvin, kun kuljin lypsyjakkara mukana kyläkinkereillä ja varastin huomion lukemalla katekismusta. Ikää oli vasta viisi vuotta, Jämsä muistelee.
Vaikka kasvattikoti oli vakavarainen ja tahtoakin olisi riittänyt, niin talvisota keskeytti kuitenkin 16-vuotiaan Vailin haaveet koulutuksesta.
– Olin heti valmiina. En kuitenkaan lottatehtäviin, vaan naapurinpoikien mukana rintamalle. Vielä tässä vaiheessa en saanut tahtoani lävitse.
Lapin tyttö sai ensikomennuksensa Rovaniemelle, jatkosodassa saksalaisten ylläpitämään sotilaskotiin. Tehtäviin kuului lääkevaraston hoitaminen ja lähetysten pakkaaminen rintamalle.
– Siinä sivussa pääsin myös upseerien ruokahuollosta vastanneiden saksalaisnaisten suosioon. He opettivat minulle keittiötaitojen lisäksi myös pöydän oikeaoppisen kattamisen. Se avasi ovet saksalaissotilaiden tarkoin vartioidulle upseerikerholle, Vaili-rouva muistelee.
Saksalaisten tiukka kuri
Saksalaisupseerit olivat Jämsän mukaan herrasmiehiä ja käyttäytyivät nuorta lappilaistyttöä kohtaan erittäin kohteliaasti.
– He olivat kuitenkin kovia juhlimaan. Tarjoilun täytyi olla ensiluokkaista ja viinaakaan ei saanut loppua. Minäkin sain osuuteni herkuista. Söin hyvin, mutta alkoholiin en koskenut. Tarjolla oli paljon parempaa, kun saksalaisnaiset antoivat minulle aitoa maitokaakaota.
Sen sijaan rivisotilaiden juhlissa kuri saattoi karkailla. Joskus saattoi joku yrittää nipistelläkin, mutta isokokoiset saksalaiset sairaanhoitajat saivat raavaatkin miehet järjestykseen.
– Saksalaiset naiset olivat kuuluisia kovuudestaan ja eivät ne kaikki olisi kauneuskilpailuissakaan kärkisijoja hätyytelleet, Vaili Jämsä kuvailee naureskellen.
Komennuspaikassaan Vaili Jämsä näki läheltä myös saksalaisten sotilasrutiinia. Säännöt kielsivät muun muassa kanssakäymisen suomalaisnaisten kanssa. Mutta, kuten tiedämme, tätä kieltoa ei välttämättä noudatettu.
”Salakuljetin vangeille ruokaa”
Tiukka kuri kohdistui Jämsän mukaan myös venäläisvankeihin. Heitä kohdeltiin huonosti, virheestä tuli raipparangaistus ja osa näki jopa nälkää. Venäläisvangit saivat kuitenkin nuoresta lappilaistytöstä auttajan.
– Salakuljetin heille ruokaa. Yön pimeinä tunteina hiippailin aidan taakse ja annoin heille leipää ja perunoita. Muistan vieläkin erään venäläisvangin katseen. Hän ei puhunut mitään, mutta katseen paljastamasta kiitollisuuden määrästä ei voinut erehtyä.
Jatkosodan aikana täysi-ikäisyyden jo saavuttanut Vaili Jämsä halusi lottapuvun sijaan aseen ja komennuksen rintamalle. Hän hankki itselleen miesten asepuvun ja ompeli siitä sopivan.
– Marssin Rovaniemellä sijaitsevaan esikuntaan, kopsautin kantapäät yhteen ja pyysin päästä miesten rinnalla tositoimiin. Kehuin vielä olevani hirveän hyvä ampumaan, Jämsä paljastaa naureskellen.
Pienikokoinen, mutta sitäkin määrätietoisempi lapintyttö herätti luonnollisesti hämmennystä, mutta samalla myös ymmärrystä
– Sain aseen, tarvittavat varusteet ja määräyksen siirtyä vartiotehtäviin. Pienistä ennakkoluuloista huolimatta minut otettiin hienosti vastaan. Olin asetoveri muiden joukossa ja hoidin tehtäväni moitteettomasti.
Karkumatka Ruotsiin
Jatkosodan loppuvaiheilla näytti siltä, että entisistä liittolaisista tulee vihollisia. Tämä oli saksalaisten kanssa ystävystyneelle Jämsälle kova paikka.
– Kysyin komennuspaikkani sotilaspapilta neuvoa ja hän kehotti karkaamaan. Pakkasin reppuni, hyvästelin toverit ja hyppäsin junaan.
Yötä myöten härkävaunussa matkannut Vaili saapui kotiinsa Kolariin ja ajatteli sodan olevan hänen osaltaan ohitse. Toisin kävi.
– Osasin jonkin verran saksaa ja hoitohommatkin luonnistuivat, joten jouduin kotikylässäni hoitamaan saksalaisten haavoittuneita.
Kului kuitenkin vain hetki, kun Jämsä joutui lähtemään uudelle pakomatkalle. Saksalaiset olivat lähdössä ja eräs nuori saksalaissotilas varoitti, että nuori nainen oli listattu mukaan otettavien luetteloon. Vaili Jämsä pakeni viime hetkellä Ruotsiin.
– En ehtinyt odottaa lauttaa, joten hommasin itselleni venekyydin. Ollessani puolivälissä väylää saksalaisten kuorma-auto ajoi rantaan. Pelkäsin, että ampuvat, mutta sieltä nousikin vain muutama käsi viimeiseen tervehdykseen.
Iltakoulusta elämäntyöhön
Ruotsin puolella nuori karkuri päätyi aluksi vastaanottokeskukseen, jossa hän ryhtyi kirjaamaan ja auttamaan Lapista tulleita evakoita. Tämän jälkeen toimelias lapintyttö sai pestin saarnaajan piikana.
– Siinähän sitä oli pestiä kerrakseen. Saarnaaja oli tiukka työnantaja, mutta ei onneksi puutunut vapaa-ajan toimintaani. Opastin nimittäin evakkoon tulleita maatovereitani kiljunteossa. Hankin sokerit ja annoin teko-ohjeet. Käyttö jäi muille, Jämsä kuvailee naureskellen.
Lapin sodan päätyttyä myös Vaili palasi takaisin Suomeen ja Tornioon.
– Ryhdyin vastaanottamaan Ruotsin puolelta tulleita evakoita. Kirjasin ihmiset ja lypsin lehmät. Henkistäkin tukea tarvittiin, sillä paluu poltettuun kotipitäjään ei ollut helppo.
Sodan jälkeen määrätietoisella lapintytöllä ei ollut vaikeuksia valita elämänsuuntaansa. Hän lähti Helsinkiin kotiapulaiseksi.
– Kävin siinä sivussa myös iltakoulua, jossa suoritin loppuun kesken jääneen kansakoulun ja bonuksena vielä oppikoulunkin.
Hyvän opiskelumenestyksen innoittamana Jämsä valmistui ajan myötä kotitalousteknikoksi. Elämäntyönsä hän on tehnyt kiertävänä maa- ja kotitalousneuvojana sekä ennen eläkepäiviä 4h-neuvojana. Luottamustehtävistä mielekkäimmiksi Jämsä listaa kunnallispolitiikan lisäksi myös partiolaistoiminnan.
Työn ja toimenkuvan ohella Vaili ja hänen ammattileipurina työskennellyt miehensä kasvattivat myös kuusi lasta.
– Välillä on itketty ilosta, välillä surusta, mutta päivääkään en vaihtaisi pois.
Kommentoi Facebookissa