RUOKA Parhaimmillaan Pasta Carbonara on todellinen hifistelyn aihe ja ainoita oikeita ohjeitakin on kuin karjalanpaistilla konsanaan.
Onneksi isoäitini ei tällaista ruokaa tehnyt – kumpikaan niistä – joten Kotigokin ei tarvitse pohtia, meneekö oikein, vaan voin aivan vapautuneesti kirjoittaa tästä niin arkeen kuin juhlaankin soveltuvasti ruoasta.
Pääasia, että ruoka on hyvää.
Tarpeet
200–250 grammaa pastaa
vettä, suolaa ja kurkumaa keittämiseen
paketti Pajuniemen luomupekonia
1 valkosipulinkynsi
2 luomukananmunaa
1 kananmunan keltuainen
juustoraastetta (tarpeeksi)
pippuria
1/2 rkl kuivattua timjamia
Vähän lätinää tarpeista
Nauhamakaroni on tämänkin ruoan perusta. Niitä on erilaisia, itse suosin tämän ruokalajin valmistuksessa paksua, hiomatonta spaghettonia. Omasta lähimarketistani sitä saa, mutta en mene takaamaan, että ihan kaikkialta löytyy. Se on melko tyyristä, mutta hintansa väärtiä tavaraa.
Pastan keitän kevyesti suolatussa vedessä nipin napin kypsäksi, veteen laitettu kurkuma (vähän) antaa sapuskalle kivaa väriä.
Jos on mahdollista, kannattaa pekoni ja munat ottaa vaikka tuntia ennen ruoanlaittoa huoneenlämpöön. Tulee parempi lopputulos.
Mielestäni luomukananmunat ovat parempia kuin muut ja tuo Pajuniemen pekoni on kaikin puolin parasta kotimaista läskiä. Tarpeeksi rasvaista eikä liian suolaista, vaan sopivaa.
Yleensä porukat keittävät vähemmän lihaa tähän, mutta minä en ole löytänyt järkevää syytä kursailla, kun lääkäriltäni en ole sattunut asiasta kysymään.
Juustoraasteesta on monta mielipidettä, kuten muistakin aineksista. Olen taipuvainen uskomaan, että puolet pecorinoa ja puolet parmesania on paras yhdistelmä, mutta olen tehnyt tarjouksesta ostamallani mustaleimaisella emmentalilla aivan mainion lopputuloksen, joten kyllä siinä voidaan toimia vähän sen jääkaapin sisällön mukaan.
Munista: kun kahteen kananmunaan lisää yhden keltuaisen, saa ikään kuin kermaisemman lopputuloksen eikä muuta tarvita. Ei tehdä juoksevaa, vaan mehevää tästä ”soosista”.
Hommiin!
Laitetaan kattila täyteen vettä, vesi hellalle ja mausteet sekaan pastan kanssa, kun se rupeaa kiehumaan.
Kiehuntaa odotellessa tehdään muut valmistelut.
Yhteen kulhoon kannattaa sekoittaa juustoraastetta, kananmunat ja keltuainen. Saa olla paksua. Sen joukkoon voi sekoittaa myös tuoreen mustapippurin, jos haluaa. Toinen vaihtoehto on lisätä pippuri aivan viimeisenä ruokaan. Se on ehkä vähän särmikkäämpi menetelmä.
Leikkuulaudalla voi pilkkoa pekonit ja murskata valkosipulin painamalla ensin lappeellaan olevalla veitsenterällä rakenteen rikki ja sitten pilkkomalla sen.
Kun pasta alkaa kiehua, on noin kymmenen minuuttia aikaa tehdä ruoka.
Laitetaanpas pekonit kylmällä pannulle ja pannu kuumenemaan. Kun rasvat alkavat irrota, lisätään joukkoon valkosipuli ja timjami. Varotaan ruskistamasta.
Hämmennetään ja pidetään pekoni kuumana.
Kun pasta on sopivan kypsää, kaadetaan se lävikköön ja annetaan keitinveden valua pois.
Sitten pastan voi kaataa erilliseen tarjoilukulhoonkin, kaataa voimakkaasti sekoittaen muna-juustoseoksen sen päälle ja pekonit mukaan. Pippuria perään ja siinä se on.
Tavoitteena on saada aikaiseksi mehevä ruoka, jos ei soosit paljon tippuile minnekään nostettaessa kamaa lautaselle.
Tavoitteena on myös, etteivät kananmunat juoksetu.
Vaikka vähän menisi pieleenkin, niin kyllä se ihan syötävää on.
Tuo annos näyttää neljän hengen ruoalta, mutta kaksistaan me kyllä puolison kanssa tuollainen syödään – ja viikonloppuna aivan varmasti hyvän italialaisen punaviinin kera.
Vaikka ripasso kelpaa oikein mainiosti.
Hyvää viikonloppua!
Kommentoi Facebookissa