MOTORISTI Kaukaa mäen nyppylän alta kuuluu jokaisen motoristin unelmasävelmä, kumea jytinä. Hentorakenteinen nainen kaartaa komean rautaratsunsa tyylipuhtaasti parkkiruutuun.
Hyvin istuvaan nahka-asuun pukeutunut Kaisa Saarentola, 63, ottaa kypärän päästään ja pöyhii tummia hiuksiaan.
– Tämä on meidän naismotoristien ikuinen ongelma. Vielä kun joku keksisi kampausystävällisen kypärän, niin hän saisi meistä tytöistä ikuisen ystävän, Kaisa sanoo naureskellen.
Pienestä kampausongelmasta huolimatta nahkaisen ajopuvun alta kuoriutuu kuitenkin tyylikäs motoristileidi. Punaiset kynnet ja huoliteltu olemus ovat Kaisa Saarentolan tavaramerkki.
– Motoristinainenkin voi ja saa olla tyylikäs. Jokainen pukeutuu haluamallaan tavalla, mutta minä rakastan naisellisuutta. Korut, kynnet ja korkeat korot ovat osa minua ja ne saavat myös näkyä, Kaisa korostaa hyväntuulisena.
Taitava betoniraudoittaja
Kaisa Saarentola ei ole muutenkaan ihan tavallinen naismotoristi. Hän sanoo kasvaneensa vauhdin ja osittain jopa vaarallisten tilanteiden keskellä. Bensiininkatkuiset vaatteet ja pienet nirhaumat olivat jo lapsuudessa arkipäivää, sillä ensimmäinen kosketus kaksipyöräisiin tapahtui seitsemänvuotiaana.
– Kun toiset leikkivät nukeilla, minä hyppäsin mopon satulaan ja karautin metsätielle. Kymmenvuotiaana ajelin jo kevytmoottoripyörällä ja kuljetin sisaruksiani kouluun. Koulukuljetukset loppuivat kuitenkin siihen, kun opettaja sai selville liikkumismuotoni, Kaisa taustoittaa naureskellen.
Keski-Pohjanmaalla Sievin pienessä kylässä varttunut Kaisa sanoo rakastuneensa vauhtirikkaaseen elämäänsä jo lapsena.
– Temuaminen velipoikien kanssa antoi suuntaviivat myös tulevaisuudelle. Mopoilun lisäksi kiinnostuin myös metsästyksestä. Suoritettuani metsästäjätutkinnon pääsin mukaan riistanpyytäjien arvovaltaiseen porukkaan. Jutut nuotion ympärillä olivat joskus vähemmän naisellisia, Kaisa paljastaa hymyillen.
Täytettyään 18, maalaistalossa varttunut Kaisa pyrähti lentoon ja halusi kokeilla siipiään betoniraudoittajana.
– Hitsasin urakkapalkalla kylpyhuoneen pohjaraudoituksia. Työ oli raskasta, pölyistä, mutta äärettömän mukavaa. Näin jälkeenpäin olen tavattoman kiitollinen tästä aikakaudesta. Lähtölaukaus sanalle ”työ” alkoi duunarin arjesta.
Liikunnallinen ammatti
Kaisalla on elämässään kolme kantavaa voimaa; perhe, liikunta ja moottoripyörät. Keski-Pohjanmaalla varttuneesta maatalon tyttärestä kasvoi kansainvälinen matkailija, joka kulkee yhtä luontevasti niin Keuruun kylätiellä kuin Pariisin hienostokaduillakin.
– Sain lähimmäisiä rakastavan kotikasvatuksen. Opin kotituvassani myös siihen, että elämässä pärjäämisen edellytyksenä ovat hymy, huumori ja omatoimisuus.
Vaikka Kaisa kasvoi mopedien ja konevoiman ympäröimänä, niin Sievin tyttö hankki itselleen kuitenkin liikunnallisen ammatin. Liikunnanohjaajaksi ja personal traineriksi opiskellut Kaisa on reilun kolmenkymmenen vuoden valmentanut, ohjannut ja auttanut ihmisiä pääsemään kuntoon.
– Sydäntäni lähellä on aina ollut saada liikkumattomat ihmiset liikkumaan.
Löydettyään Tapaninsa, perheeseen syntyi tasaisin väliajoin viisi lasta. Sillä välin, kun mies johdatti ihmisiä golfin saloihin, Kaisa hoiti kotia, lapsia ja siinä sivussa myös opiskeli ja tutustui liikunnan riemuihin. Ja kyllä Kaisa on saanut ihmiset liikkumaankin.
– Liikunnan riemuista löysin itselleni myös rakkaan leipäpuun. Kiersin Suomea Kunnossa kaiken ikää -ohjelman kenttäpäällikkönä. Olin mukana myös SuomiMies seikkailee -kampanjassa ja siinä ohessa vedin myös muita kuntotempauksia, Kaisa selvittää.
Pala aurinkoista unelmaa
Vaikka Saarentolan suurperheen koti oli rakennettu Jyväskylään, niin vuonna 1993 liikunnalliselle perheelle tarjoutui mahdollisuus lähteä Espanjaan.
– Rakkaus Fuengirolan merenrantamaisemiin syttyi ensimmäisen kerran jo vuonna 1978. Ajatus siellä asumisesta jäi kuitenkin kytemään vasta 90-luvulla, kun vietimme Aurinkorannikolla kolme talvea. Teimme hypyn suureen tuntemattomaan, mutta se kannatti.
Vaikka Saarentolat viihtyivät Espanjassa, niin työkuviot toivat kuitenkin takaisin Suomeen ja perhe asettui Keuruulle. Arki rullasi entiseen malliin, kodin, perheen ja liikunnan parissa, kunnes tuli vuosi 2009 ja Saarentolan perheelle tarjoutui mahdollisuus aloittaa elämä Espanjan auringon alla.
– Tarjousta ei tarvinnut kauaa miettiä. Pakkasimme muuttokuorman ja ryhdyimme elämään unelmaamme. Mies ryhtyi valmentamaan nuoria, ammattilaisuuteen tähtääviä golffareita ja minä palasin ammatillisesti niin sanotusti lähtöruutuun. Toimin suomalaisten liikuttajana Aurinkorannikolla eli valmensin, luennoin ja koulutin. Aiheina olivat terveys, liikunta ja yleinen hyvinvointi, kuntovalmentajana toiminut Kaisa luonnehtii tyytyväisenä.
Kuluvan vuoden alusta Kaisa jäi virallisesti työeläkkeelle, mutta harrastus liikunnan parissa kuitenkin jatkuu.
Kaisa ja tonnisatanen
Reilun kymmenen vuoden ajan Saarentolat ovat asuneet kesät Suomessa ja talvet Espanjassa. Suurperheen äitinä ja liikunta-alan yrittäjänä Kaisa Saarentolan päivät ovat aina olleet tarkkaan rytmitetyt.
– Äidin roolista en ole koskaan tinkinyt. Työhön liittyvistä kiireistä huolimatta arkemme on hyvin perhekeskeistä. Lapset ovat kasvaneet espanjalaiseen elämäntyyliin: noudatamme tarkkoja kotiintuloaikoja ja pidämme yhteisistä ruokailuajoista kiinni.
Kaisa myöntää olevansa tietyissä asioissa tarkka, joten tämä luonteenpiirre on joutunut Espanjan auringon alla joskus hieman koetukselle.
– Joustava aikakäsitys on vaatinut opettelua minunlaiseltani ”heti tässä ja nyt” -tyypiltä. Espanjassa ei ole muilla kiire kuin suomalaisilla turisteilla, Kaisa sanoo nauraen.
Yrittäjähenkisenä suurperheen äitinä Kaisa on oppinut kuitenkin varastamaan aikaa myös itselle. Tämä on tapahtunut parhaiten rakkaan rikoskumppanin, moottoripyörän avulla.
– Espanja on motoristin unelma maa. Ajokausi on pitkä ja maisemat huikeat. Allani on tällä hetkellä 1100 kuutioinen Honda Shadow, joten harrastuksesta on muotoutunut ajan myötä aito ja oikea elämäntapa.
Kaisa sanoo tuntevansa itsensä rajoja rikkovaksi motoristiksi.
– Suomessa naismotoristeja ei hämmästellä, mutta Espanjassa olemme edelleen harvinainen näky. Varsinkin kuudenkympin ylittäneet ajomimmit ovat sen verran harvassa, ettei lukumäärä riitä vielä kovin ison klubin perustamiseen.
Haaveissa Route 66
Kaisalla sen sijaan riittää kokemusta kaksipyöräisistä. Vertailukelpoisia ajokilometrejäkin on kertynyt sen verran paljon, että hänet voidaan luokitella naismotoristien kärkikaartiin.
– Väliin mahtuu muutamia pyörättömiä vuosiakin, mutta rapiat 13 vuotta olen mittaillut kalkkiviivoja omalla rautaratsullani.
Ajokulttuurin eroavaisuudet ovat olleet hyvin opettavaisia.
– Espanjassa autoilijat ovat tottuneet moottoripyöriin ja näin ollen ajaminen on paljon rennompaa. Sen sijaan Espanjassa on valtavasti eritasoisia autoilijoita, joten Suomessa ajaminen tuntuu turvallisemmalta, Kaisa tietää kertoa.
Ajokokemuksetkaan eivät rajoitu yksinomaan Suomen tai Espanjan raitille. Kymmenkunta vuotta sitten Kaisa toteutti yhden suurimmista haaveistaan ja lähti ajamaan moottoripyörällään Euroopan halki.
– Tarkoituksena oli ajaa Espanjasta Suomeen, mutta matka päättyi kuitenkin pyörän hajoamisen takia Ranskaan. Taakse jäi 1 700 ihanaa ja muistorikasta kilometriä. Olen kuitenkin tavattoman onnellinen, että sain nauttia edes puolet seikkailusta. Jokainen ajettu kilometri piti sisällään aitoja elämyksiä.
Vaikka matka Euroopan halki keskeytyi sillä kertaa Lyoniin, niin suurperheen äiti päätti lähes saman tien nostaa pöydälle uuden tavoitteen.
– Viidenkympin pyörityksessä olen hullutellut, hassutellut ja toteuttanut unelmiani oikein urakalla. Niinpä seuraavaksi tavoitteeksi olen asettanut ajaa legendaarinen Route 66. Ja tähtäin on siinä vaiheessa, kun olen täyttänyt 66. Matka Amerikan halki on kokonaispituudeltaan noin 4 000 kilometriä. Ei mikään mahdoton matka eikä myöskään mahdoton unelma.
– Eikös se näin ole, että rajat on tehty rikottaviksi ja unelmat toteutettaviksi, Kaisa suunnittelee toiveikkaana.
Kommentoi Facebookissa