ASUMINEN Missä on hissi? Katselen korkeuksiin kohoavaa portaikkoa ja henkäisen syvään. Korkean paikan kammosta kärsivälle nouseminen vesitornin huipulle ei ole itsestään selvyys.
Pelosta huolimatta lähden kiipeämään. Lasken askeleita ja päästyäni sataan, pulssi on tapissa ja olen hiestä märkä. Hengähdän hetken ja jatkan nousemista.
Minuutit kuluvat ja pulssi nousee. Tunnen kuinka maitohapot valloittavat olemattomat jalkalihakseni. Tärisen, vapisen, mutta voitan kuitenkin itseni ja pääsen perille.
Avaan oven punaisena, hikisenä, mutta onnellisesti hymyillen.
– Tervetuloa ja onneksi olkoon! Et ole ensimmäinen, jolle 167 portaan nouseminen muodostuu pieneksi seikkailuksi. Meillä oli kerran eräs rakennusmieskin, joka pelkäsi korkeita paikkoja. Hän ei uskaltanut seisoa edes ikkunan vieressä. Hissin rakentamistakin on mietitty, mutta mieheni mielestä rahalle on tuottavampaakin käyttöä, Marja-Liisa Kuosmanen kertoo naureskellen.
Savolaiset seikkailijat
Nilsiäläinen yrittäjäpari, Marja-Liisa ja Matti Kuosmanen sekä heidän neljä lastaan ovat viimeisen 30 vuoden aikana luoneet näyttävän uran Tahkon ympärille.
Kuosmasten pyörittämä yritys TAHKOcom Oy välittää Tahkolle majoitus- ja ohjelmapalveluita sekä huolto-, siivous ja vartiointipalveluita. Vaikka keskusvaraamon pyörittäminen oheispalveluineen lohkaisee ison osan arjesta, niin Kuosmaset ovat osoittautuneet erinomaisiksi aikataikureiksi.
– Olemme seikkailuhenkisiä hetkeen hyppääjiä. Ehkäpä juuri tämän taidon ansiosta olemme säästyneet loppuun palamiselta ja saaneet jopa pienet virheetkin anteeksi, Kuosmaset hymyilevät.
Muusikkona ja sivutoimisena viihdetaiteilijana toimiva Marja-Liisa on koulutukseltaan opettaja. Matti vastaavasti hankki aikoinaan insinöörin ja kauppatieteiden maisterin paperit.
– Ei koulutus koskaan hukkaan mene. Varsinkin yrittäjän arjessa tarvitaan tietoa kaikilta elämän osa-alueilta, pariskunta tietää kertoa.
Marja-Liisa ja Matti ovat savolaisia, niin juuriltaan kuin sydämeltäänkin. Heidän puheensa on lennokasta ja hauskaa. Välillä sutkautellaan, nauretaan ja pyyhkäistään pari kyyneltäkin. Tarinoita riittää. Niin Savosta, Suomesta kuin yli viidestäkymmenestä muustakin maasta.
– Tavoitteena on käydä ennen viimeistä auringonlaskua sadassa eri maassa, pariskunta paljastaa toiveikkaana.
Yllätysten mestari
Mutta palataanpa ajassa hieman taaksepäin. Aikaan, jolloin nainen oli naisellinen ja Banlon-poolopaita oli joka pojan perusasu. Elettiin vuoden 1979 huhtikuun 5. päivää, kun Nilsiän lukion teini-iltamissa soitti Teddy and The Tigers. Ilmassa oli rokkia ja suuria tunteita.
Ilta oli täydellinen. Ainakin Marja-Liisalle ja Matille. Teiniromanssista alkanut rakkaustarina on kestänyt pian 40 vuotta.
– Rokki teki tehtävänsä ja vakka löysi kantensa. Siitä lähtien on kaikki tehty yhdessä. Eletty, iloittu ja nautittu. Pienestä lähdettiin liikkeelle. Omaisuus mahtui muutamaan laukkuun, mutta onneksi mieheni Matti on omistanut alusta lähtien isot unelmat ja kohtalaisen vilkkaan mielikuvituksen. Näiden avulla ja samalla myös ansiosta olemme rakentaneet peilikuvamme näköisen elämän, Marja-Liisa tunnustaa naureskellen.
Pariskunta Kuosmasen elämäntyylistä ei ole puuttunut koskaan jännitystä eikä rohkeita käänteitä.
– Kaikki on mahdollista, kun Matista on kysymys. Hän on yllätysten mestari. Erinomainen esimerkki sijoittuu vuoteen 1987. Eräänä kauniina iltapäivänä rakas mieheni tuli töistä kotiin ja ilmoitti ostaneensa ruokatunnilla maailmanympärimatkan ja lähtö on kahden viikon päästä. Yllätys jatkui toisella yllätyksellä. Myimme rivitaloasuntomme, vesisängyn, skootterin, hyvän 504:n Pösön ja lähdimme seikkailemaan. Reppureissumme oli oikein onnistunut, Marja-Liisa kuvailee nauraen.
Koti korkeuksiin
Vaikka Matti osaa yllättää, niin osaa hän myös ideoida. Nilsiän ”Pelle Pelottomaksi” nimetyn Matin ideamoottori käy taukoamatta. Yksi näyttävimmistä, mutta samalla myös rohkeimmista saavutuksista oli rakentaa koti 32 metrin korkeuteen.
Koti tornissa oli yrittäjäpariskunnan pitkäaikainen haave, jonka Marja-Liisa ja Matti päättivät toteuttaa ajallaan ja omalla tyylillään.
– Idea syttyi erään iltalenkin yhteydessä. Matti pysähtyi katselemaan ja ihastelemaan tyhjillään ollutta vesitornia. Sen kauneus lumosi kerralla ja siitä se ajatus sitten lähti. Heti seuraavana aamuna suunnitelmat olivat selvillä, Matti muistelee naureskellen.
Kuosmaset ostivat kymmenen vuotta käyttämättömänä olleen vesitornin sadalla tuhannella markalla.
– Tämä oli vasta alkusoittoa, sillä asumiskuntoinen tornista saatiin vasta miljoonan markan ja lukemattomien työtuntien lisäpanostuksella. Jokainen hikipisara ja setelitukko oli kuitenkin sen arvoista. Vesitornista rakennettiin meidän näköisemme ja ennen kaikkea perheemme tarpeita vastaava koti, Marja-Liisa ja Matti selvittävät.
Pelastusköysi ja nostovinssi
Yrittäjäperheen persoonallisessa kodissa on kolme asuinkerrosta, kymmenkunta huonetta ja yhteensä 350 asuinneliötä. Ylimmässä kerroksessa sijaitsevat pariskunnan työtilat sekä koko perheen kinohuone. Keskikerrosta hallitsee komea tupakeittiö sekä kaksi makuuhuonetta.
Alin asuinkerros on pyhitetty näyttävälle takkahuoneelle, kolmelle makuuhuoneelle sekä saneeratuille saunatiloille. Lisäksi on huomioitavaa, ettei vesitorniin rakennetussa kodissa ole nurkkia – ei edes vessassa.
Tornissa on myös pelastusköydellä ja nostovinssillä varustettu parveke.
– Turvallisuus on otettu hyvin huomioon. Pelastuslaitos on pitänyt tornissamme jopa pelastusharjoitukset, jotta hätätilanteissa osataan toimia oikeaoppisesti, Matti kertoo.
Koti vesitornissa on tavallisuudesta poikkeava. Oman lisänsä asumisviihtyvyyteen tuo tunnelma, joka on 32 metrin korkeudessa kodikas, mutta samalla myös jännittävä. Vuosikymmenten saatossa Kuosmasen perhe on tottunut siihen, että heidän korkeuksiin kohoava kotinsa hieman huojuu.
– Pieni huojahtelu kuuluu asiaan, mutta myönnettävä on, että alkuaikoina pelkäsin kovia tuulia ja ennen kaikkea syysmyrskyjä. Nyt olen oppinut jopa nauttimaan niistä, Marja-Liisa paljastaa.
Leikekirja elämästä
Nilsiän vanha vesitorni on ollut Kuosmasten suomikotina viimeiset 23 vuotta. Lukuisat talvet Marja-Liisa ja Matti asuivat perheensä kanssa Espanjassa, mutta vuoden 2015 kevättalvella Kuosmaset palasivat Suomen Nilsiään jäädäkseen.
Taustalla on Matti Kuosmasen siirtyminen perheyhtiöidensä toimitusjohtajaksi.
– Tahko on aina ollut rakkautemme. Täältä ylhäältä kaikki näyttää niin erilaiselta ja kauniilta. Luontokin saa aivan erilaiset mittasuhteet. Parasta on kuitenkin 51 eri ikkunasta avautuva maisemataulu, jonka luonnetta ja sävyä ei voi koskaan ennustaa, Marja-Liisa paljastaa.
Myös Matti on vaimonsa kanssa samaa mieltä.
– Ei tällaista tunnelmaa voi rakentaa niin sanotusti maan tasalle. Makuuhuoneremontin yhteydessäkin pidin huolen siitä, että sängystä on selkeät näkymät Tahkolle. Maisemafiilistelystä pääsee nauttimaan myös suihkussa, vessassa ja luonnollisesti myös saunassa, Matti luonnehtii hymyillen.
Vaikka Kuosmaset ovat asuneet viimeiset 11 talvea Espanjassa, niin pariskunta on halunnut luoda Nilsiän vesitornikodistaan tukevan turvasataman kotipitäjäänsä.
– Tornista on tullut ajan saatossa osa meitä ja meidän persoonamme. Aluksi rakensimme itsellemme asunnon, mutta remontin yhteydessä teimmekin kodin, joka on kuin leikekirja elämästämme. Jokainen esine, asia ja muoto muistuttavat jostakin elämän vaiheestamme, Kuosmaset selvittävät.
Hyötyliikuntaa parhaimmillaan
Ajatteli asiaa sitten miten tahansa, niin hissittömässä tornissa asuminen vaatii asujaltaan hieman erilaisia toimintatapoja.
– Ja hyvää kuntoa. Alkuaikoina, kun lapset olivat pieniä, arjen pyörittäminen vaati tarkkaa suunnittelua. Esimerkiksi kauppaostosten raahaaminen autosta keittiöön oli yksi viikon suurimmista uroteoista. Kaikki tuotiin kerralla ylös, niin kassit kuin lapsetkin, Marja-Liisa kertoo naureskellen.
Vaikka portaikossa ravaaminen nostaa luonnollisesti perheen yleiskuntoa, niin tornissa asuminen on parantanut pariskunnan mukaan myös muistia.
– Nykyään tulee tarkistettua useampaan otteeseen, että avaimet ja lompakko ovat varmasti mukana, Matti myöntää naureskellen.
Myös rakennusvaiheen aikana suunnitelmallisuus ja ennakointi laskettiin rakennuttajan eduksi.
– Isommat tavarat nostettiin vinssin avulla ylös, mutta pienimmät ja vähän suuremmatkin tuli raahattua portaita pitkin. Välillä kävi mielessä, että onko tässä mitään järkeä, Matti hymähtää.
Onneksi negatiivinen ajatus kesti vain häivähdyksen, sillä loppujen lopuksi tornissa asumisessa on Kuosmasten mukaan erittäin paljon hyviä puolia.
– Yksi tärkeimmistä on päivittäinen hyötyliikunta. Koiranomistajina ravaamme portaissa vähintään kolme kertaa päivässä. Lisäksi juoksemme omat asiat, joten punttisalikorttia ei ole tarvittu, kun torniin muutettiin, Marja-Liisa selvittää hymyillen.
Myös Matti on löytänyt persoonallisesta asumismuodosta pitkän listan merkittäviä etuja.
– Harva omakotiasuja säästyy ylisuuren pihan puutarha- ja lumitöiltä. Lapiota toki tarvitaan tälläkin tontilla, mutta hieman eri mittakaavassa.
Kommentoi Facebookissa