VAKOILU Vieraiden valtioiden kiinnostus Suomen päätöksentekoa ja elinkeinoelämää kohtaan on jatkunut aktiivisena ja aggressiivisena. Erityisesti verkkovakoiluhavainnot lisääntyivät viime vuoden aikana. Tiedot selviävät Suojelupoliisin vuoden 2016 vuosikirjasta, joka on julkaistu Suojelupoliisin verkkosivuilla.
– Erilaiset vaikuttamis- ja hybridioperaatiot, informaatiovaikuttaminen ja vakoilu tietoverkoissa ovat avanneet aivan uuden ulottuvuuden, missä ennalta-arvattavaa on yhä vähemmän, Suojelupoliisin päällikkö Antti Pelttari sanoo.
Tiedustelutoiminta on pitkäjänteistä. Vieraiden valtioiden harjoittaman tiedustelun keskeisimpiin päämääriin kuuluvat Suomen politiikan ennakoiminen ja päätöksiin vaikuttaminen. Viime vuosina yhteyksiä on pyritty luomaan nuoriin vaikuttajiin, joiden arvioidaan olevan vuosien kuluttua merkittävissä asemissa.
– Vieraiden valtioiden tiedustelupalvelut etsivät jatkuvasti sellaisia henkilöitä, jotka voisivat toimittaa heille salassa pidettäviä tietoja heitä kiinnostavista aiheista.
Tiedonhankintaa kohdistetaan myös kiinnostavissa tehtävissä olevien henkilöiden siviili-identiteetteihin.
– Ihmisten olisi lisäksi hyvä tiedostaa, minkälaista tietoa he julkaisevat esimerkiksi somessa. Työnantaja tai viranomaiset eivät pysty suojaamaan työntekijöitä tässä asiassa, Pelttari sanoo.
Suppeat turvallisuusselvitykset siirtyivät vuoden 2016 alussa paikallispoliisilta Suojelupoliisille, minkä seurauksena Suojelupoliisi teki ennätysmäärän turvallisuusselvityksiä. Selvityksiä tehtiin yhteensä 62 000, joista suppeita oli valtaosa, 44 000.
Vakoojat eduskunnassa ja ulkoministeriössä
Suomi oli jo ennen sotia varsin vilkas vakoilijoiden tukikohta ja kulkureitti, itärajan ylitse kuljettiin molempiin suuntiin. Tunnetuimpia sodan aikana toimineita vakoilijoita oli kansanedustaja Hella Wuolijoki, Neuvostoliiton sisäministeriön vakooja koodinimellä ”Runoilija”. Se ei kuitenkaan estänyt Wuolijoen nimitystä myöhemmin Yleisradion pääjohtajaksi.
Vieraan valtion hyväksi toimineita paljastui erityisesti silloin, kun rautaesirippu kaatui ja arkistoja avautui. Kun KGB:n ulkomaantiedustelun arkistonhoitaja Vasili Mitrohin loikkasi vuonna 1992 Britanniaan, hän toi mukanaan tuhansia nimiä. Listan tutki Verkkouutisten Juha-Pekka Tikka.
Mitrohinin listan mukaan Neuvostoliiton KGB:lle ryhmään ”agents” listattuina olivat muun muassa kansanedustaja – ja koko uransa puolustusvaliokunnan varapuheenjohtajana toiminut – Jaakko ”Jan” Laakso sekä ulkoministeriön palveluksessa olleet Timo ”Tomi” Orenius, Pirjo ”Mervi” Mikkonen sekä lisäksi koodinimet ”Altruist”, ”Pavel”, ”Vilma” ja ”Nagma”.
Merkittävissä asemissa puolestaan Itä-Saksan Stasille vakoilleista sittemmin ovat olleet SAK:n viestintäpäällikkö Riitta ”Kati” Juntunen, entinen kansanedustaja Pentti ”Max” Tiusanen sekä nykyinen Itä-Suomen yliopiston historian didaktiikan lehtori, filosofian tohtori Jouko ”Boris” Jokisalo.
Silloisen ajan hengen mukaisesti edellä mainitut eivät ole käytännössä saaneet mitään muuta tuomiota kuin moraalisen paheksunnan.
Suomessa suhteessa suuri määrä vakoojia
Ajankohtaisia ilmiöitä koskevat tiedustelukysymykset vaihtelevat, mutta niidenkin taustalla on ulkovaltojen pitkäaikainen kiinnostus Suomea kohtaan. Ei vakoilutoiminta Suomessa ole vuosien aikana mihinkään kadonnut, se on vain ehkä osin muuttanut muotoaan.
Vakoiluun liittyvistä oikeudenkäynneistä aikoinaan suuren julkisuuden sai toimittaja Matts ”Dick” Dumell, jonka venäläiskontakteille oli esitellyt Jaakko ”Jan” Laakso. Toimittajien juhlista vuonna 1982 kiinniotettu Dumell vetosi toiminnassaan niin sanottuun ”kotiryssä-systeemiin”. Kahdeksan kuukauden tuomion korkein oikeus muutti ehdottomaksi vankeudeksi, eikä presidentti Mauno Koivisto suostunut häntä armahtamaan.
Tiedustelullisesti Suomi kiinnostaa erityisesti Venäjää, mutta myös muita suurvaltoja. Samaan aikaan Dumellin tapauksen kanssa esiin nousi Ranska, joka värväsi avustajikseen yliluutnantti Pertti Riutan sekä tietokirjatoimittaja Heikki Eskelisen.
Isänmaalliset motiivit asekätkentähengessä omanneet miehet saivat tuomion korkeimmassa oikeudessa, Riutta vuoden ja yhdeksän kuukautta, maanpetoksen kiistänyt Eskelinen lievemmän.
Suojelupoliisin ylitarkastaja Tuomas Portaankorvan mukaan Suomessa on maan kokoon suhteutettuna suuri määrä ulkomaisten tiedustelupalveluiden henkilöstöä. Sen tarkemmin Suojelupoliisi ei halua vakoilijoiden määrää kommentoida.
Ruotsin turvallispoliisi Säpo on arvioinut, että naapurimaassamme olevista venäläisdiplomaateista joka kolmas on todellisuudessa tiedustelu-upseeri.
Teollisuusvakoilua ja sotilassalaisuuksia
Tieteellis-tekninen tiedustelu keskittyy huipputekniikkaan ja sen sovelluksiin. Suomessa keskeisiä kiinnostuksen kohteita ovat elektroniikka-, laiva- ja energiateollisuus. Suomalaisyritysten toimintojen ja tietojenhallinnan ulkoistaminen lisää niiden haavoittuvuutta, samoin kuin toimintojen siirtäminen ulkomaille.
Aikoinaan vuonna 1976 Suojelupoliisi otti kiinni Tullihallituksen yliaktuaari Olavi ”Lipman” Pihlmanin. Pihlman tunnusti todisteiden edessä, että hänet oli värvätty jo yli 20 vuotta aikaisemmin Neuvostoliiton kaupallisen edustuston virkailijan kotona. Ystävilleen ”iloisista juhlista ja naisseurasta” lupaillut Pihlman kuoli ennenaikaisesti.
Kemiran tietopalvelun päällikkö, maineeltaan Suomen etevin informaatikko Eila Helin lankesi vuonna 1977 klassiseen miespuoliseen ”hunajaloukkuun” ja sai venäläisille toimittamistaan tiedoista vankeutta. Suojelupoliisin historiikin mukaan hänen kontaktinsa, Neuvostoliiton lähetystösihteeri, puolestaan kertoi ”vihdoinkin saaneensa kauan toivomansa siirron Moskovaan”.
1980-luvun lopulla Suojelupoliisin päällikkö Seppo Tiitinen joutui puuttumaan asioihin, kun KGB yritti rikkoa tietokoneiden vientikieltoja Yhdysvalloista suomalaisyritysten kautta. Tiedustelutapauksia paljastui muun muassa Wärtsilän Turun korjaustelakalla.
Keväällä 2001 Wärtsilän Vaasan tehtailta oli kadonnut piirustuksia ja koneenosia, joita oli toimitettu Ruotsiin. Wärtsilä Technology oli maailman suurin laivanmoottoreiden valmistaja. Tutkintaa suoritti Keskusrikospoliisin lisäksi Suojelupoliisi, salaiseksi julistetussa hovioikeuden käsittelyssä kaksi miestä – vartija ja alihankkija – saivat vakoilusta noin kahden vuoden tuomiot.
Sotilaallisella tiedustelulla vieraat valtiot pyrkivät jatkuvasti selvittämään Suomen sotilaallista valmiutta, yhteiskunnan kriisinsietokykyä sekä maan huoltovarmuutta. Lisäksi tavoitteena on sotilaallisesti hyödynnettävissä olevan teknologian ja osaamisen hankinta omien asevoimien tueksi.
Neuvostoliiton suurlähetystöön Tehtaankadulle käveli aikoinaan kanadalainen, jonka työpaikalla kehitettiin laseriin perustuvaa ohjustorjuntaa ja infrapunatähtäimiä. Ne salaisuudet peitenimeltään ”Sprinter” halusi myydä.
Suojelupoliisi joutui puuttumaan toimintaan
Vuonna 2013 paljastui kaksi suurta ulkoministeriöön kohdistunutta verkkovakoilutapausta, joissa tekijät olivat vieraan vallan palveluksessa. Suomen virallisiin edustajiin ja elinkeinoelämään kohdistuu tiedustelua myös ulkomailla.
Eräiden valtioiden on havaittu kohdistavan tiedustelua Suomen viranomaisiin myös kansainvälisen yhteistyön ohessa. Vieraiden valtioiden Suomea vastaan kohdistama henkilötiedustelu jatkui aktiivisena ja ajoittain aggressiivisena vuonna 2016.
Suojelupoliisi joutui jopa puuttumaan joidenkin tiedustelupalveluiden toimintaan Suomessa. Tietoon tuli jälleen myös konkreettisia tapauksia ulkomaisten tiedustelupalveluiden pyrkimyksistä hankkia Suomesta salaisia tietolähteitä toimittamaan tietoja, jotka eivät ole julkisesti saatavilla.
Suomen kansallisen turvallisuuden näkökulmasta paljon puhuttu kaksoiskansalaisuus voi muodostua uhaksi, koska vieraat valtiot saattavat kohdella kaksoiskansalaisia vain omina kansalaisinaan.
– Esimerkiksi kaikki Venäjän kansalaiset ovat kaksoiskansalaisuudesta riippumatta Venäjän lakien mukaan velvoitettuja auttamaan Venäjän turvallisuusviranomaisia, Antti Pelttari varoitti eduskunnan hallintovaliokuntaa.
Suojelupoliisin tiedossa siis on, että eräiden maiden tiedusteluorganisaatiot käyttävät omaa lainsäädäntöään kaksoiskansalaisia vastaan. Sen avulla ne pyrkivät velvoittamaan kaksoiskansalaiset salaiseen tiedusteluyhteistyöhön sitä valtiota vastaan, jossa henkilö asuu.
- Lähteenä ollut Päivän Lehden artikkeli ”Suomen passi on vakoilijan varuste – Supo on paljastanut suomalaisia valehenkilöitä” sekä ”Ratakatu 12. Suojelupoliisi 1949–2009” (WSOY)
Kommentoi Facebookissa