Suomen passi on vakoilijan varuste – Supo on paljastanut suomalaisia valehenkilöitä

Puolustusministeri Jussi Niinistö halusi, että merivoimien uudet laivat suunnitellaan Suomessa .

Puolustusministeri Jussi Niinistö on ajanut Puolustusvoimien turvallisuutta lisääviä lakihankkeita. (Kuva AOP)

Ruotsissa olevista venäläisdiplomaateista joka kolmas on todellisuudessa tiedustelu-upseeri.

KAKSOISKANSALAISUUS Kahden maan passi eli niin sanottu kaksoiskansalaisuus on ollut viime aikojen puheenaiheena. Valtioneuvostossa on vireillä puolustusministeri Jussi Niinistön ajamana lakihanke, jolla kaksoiskansalaisten pääsy tiettyjen turvallisuusluokituksen vaatimiin virkoihin estyisi Ulkoministeriössä sekä Puolustusvoimissa.

Presidentti Sauli Niinistö otti myös asiaan kantaa valtiopäivien avajaisissa. Hänen mukaansa Suomen kaksoiskansalaisuuslain tarkoitus oli lakia säädettäessä selkeä, mutta tilanne on sen jälkeen muuttunut. Kaksoiskansalaisuuslaki säädettiin vuonna 2003, ja tarkoituksena oli helpottaa esimerkiksi Ruotsista saapuvien paluumuuttajien asemaa ja houkutella Suomeen korkean tason osaajia.

– Venäjä suojelee kaikkia venäläisiä riippumatta siitä, missä he ovat. Venäläinen ajattelu on aika johdonmukaista. He eivät myönnä kaksoiskansalaisuuksia ja he eivät tunnista sellaista ilmiötä venäläisten kohdalla, jotka ovat saaneet toisen kansalaisuuden venäläisyyden lisäksi, presidentti Niinistö totesi.

Suomi ei koe esimerkiksi Ruotsia riskiksi, mutta Suomen ja Venäjän kaksoiskansalaisia on jo yli 25 000 henkeä. Suojelupoliisin päällikkö Antti Pelttari varoitti samasta riskistä lausunnossaan eduskunnan hallintovaliokunnalle.

– Esimerkiksi kaikki Venäjän kansalaiset ovat kaksoiskansalaisuudesta riippumatta Venäjän lakien mukaan velvoitettuja auttamaan Venäjän turvallisuusviranomaisia.

Suomalaiset virkamiehet ja liikemiehet ovatkin joutuneet viime vuosina entistä aggressiivisempien värväysyritysten ja tiedusteluoperaatioiden kohteiksi ulkomailla. Kaksoiskansalaiset ovat suuremmassa vaaravyöhykkeessä, sillä heitä voidaan kiristää ulkomaille jääneillä sukulaisilla tai vieraan maan lainsäädännöllä, Supo toteaa vuosikertomuksessaan.

Suomalainen passi ei herätä epäluuloja maailmalla, viranomaisetkin ovat ymmärtäväisiä.
Suomalainen passi ei herätä epäluuloja maailmalla, viranomaisetkin ovat ymmärtäväisiä. (Kuva Ulkoministeriö)

Valtionhallinnon vakoojia

Mielipidetutkimusten mukaan suomalaiset ymmärtävät turvallisuusnäkökohdat. Tuskin kukaan voisi kuvitella Suomen kansalaista korkeassa upseerivirassa Venäjällä tai Yhdysvalloissa. Pitkän linjan sosialidemokraatti ja moninkertainen ulkoministeri Erkki Tuomioja varoitteli kuitenkin hysteriasta.

Tuomiojalla onkin asiaan läheisempi kontakti kuin useimmilla muilla. Hänen isoäitinsä oli kansanedustaja Hella Wuolijoki, Neuvostoliiton sisäministeriön vakooja koodinimellä ”Runoilija”. Se ei kuitenkaan estänyt Wuolijoen nimitystä Yleisradion pääjohtajaksi.

Vieraan valtion hyväksi toimineita paljastui erityisesti silloin, kun rautaesirippu kaatui ja arkistoja avautui. Kun KGB:n ulkomaantiedustelun arkistonhoitaja Vasili Mitrohin loikkasi vuonna 1992 Britanniaan, hän toi mukanaan tuhansia nimiä. Listan tutki Verkkouutisten Juha-Pekka Tikka.

Mitrohinin listan mukaan Neuvostoliiton KGB:lle ryhmään ”agents” listattuina olivat muun muassa kansanedustaja – ja koko uransa puolustusvaliokunnan varapuheenjohtajana toiminut – JaakkoJanLaakso sekä ulkoministeriön palveluksessa olleet TimoTomiOrenius, PirjoMerviMikkonen sekä koodinimet ”Altruist”, ”Pavel”, ”Vilma” ja ”Nagma”.

Merkittävissä asemissa puolestaan Itä-Saksan Stasille vakoilleista sittemmin ovat olleet myös SAK:n viestintäpäällikkö RiittaKatiJuntunen, entinen kansanedustaja PenttiMaxTiusanen sekä nykyinen Itä-Suomen yliopiston historian didaktiikan lehtori, filosofian tohtori JoukoBorisJokisalo.

Kansanedustaja Jaakko "Jan" Laakso oli monivuotinen puolustusvaliokunnan varapuheenjohtaja sekä innokas värvääjä venäläisille.
Kansanedustaja Jaakko ”Jan” Laakso oli monivuotinen puolustusvaliokunnan varapuheenjohtaja sekä innokas värvääjä venäläisille. (Kuva Soppakanuuna)

Kotiryssiä ja hunajaloukkuja

Ajan hengen mukaisesti edellä mainitut eivät ole käytännössä saaneet mitään muuta tuomiota kuin moraalisen paheksunnan. Joitain vakoilijoita on sentään viety oikeuteen asti.

Vuonna 1976 Suojelupoliisi otti kiinni Tullihallituksen yliaktuaari OlaviLipmanPihlmanin, jota oli seurattu jo kolmen vuoden ajan. Pihlman tunnusti todisteiden edessä, hänet oli värvätty yli 20 vuotta aikaisemmin Neuvostoliiton kaupallisen edustuston virkailijan kotona. Korkein oikeus kovensi Pihlmanin tuomion 3 vuoteen ja 4 kuukauteen. Ystävilleen ”iloisista juhlista ja naisseurasta” lupaillut Pihlman kuoli ennenaikaisesti.

Kemiran tietopalvelun päällikkö, maineeltaan Suomen etevin informaatikko Eila Helin lankesi vuonna 1977 klassiseen miespuoliseen ”hunajaloukkuun” ja sai venäläisille toimittamistaan tiedoista 2 vuotta ja 6 kuukautta vankeutta. Suojelupoliisin historiikin mukaan hänen kontaktinsa, Neuvostoliiton lähetystösihteeri, puolestaan kertoi ”vihdoinkin saaneensa kauan toivomansa siirron Moskovaan”.

Oikeudenkäynneistä suurimman julkisuuden sai toimittaja MattsDickDumell, jonka venäläiskontakteille oli esitellyt Jaakko ”Jan” Laakso. Toimittajien juhlista vuonna 1982 kiinniotettu Dumell vetosi toiminnassaan niin sanottuun ”kotiryssä-systeemiin”. Dumell sai 8 kuukautta, minkä korkein oikeus muutti ehdottomaksi vankeudeksi eikä presidentti Mauno Koivisto suostunut häntä armahtamaan.

"Pölläsen pariskunta" sekä "Olavi Toivonen" liikkuivat ennen katoamistaan suomalaisella passilla Suomessakin.
”Pölläsen pariskunta” sekä ”Olavi Toivonen” liikkuivat ennen katoamistaan suomalaisella passilla Suomessakin. (Kuva Suojelupoliisi)

Suosikaa suomalaista passia

Suomalainen passi oli KGB:n suosikkeja, kun ulkomailla toimiville vakoojille rakennettiin valehenkilöllisyyksiä. Se ei herättänyt epäluuloja maailmalla, harva puhui kieltä ja suomalaiset viranomaiset olivat ymmärtäväisiä. Henkilötaustojen rakentamista helpotti se, että suomensukuisia oli matkannut Pohjois-Amerikasta Neuvostoliittoon sekä rajan taakse oli jäänyt myös kirkonkirjoja.

Suojelupoliisin historiikki Ratakatu 12 kertoo, kuinka venäläiset ottivat jopa selville mihin kohtaan suomalaisissa neuvoloissa annettiin rokotukset, ja näin uuden henkilöllisyyden saaneelle illegaalille tehtiin samat rokotusjäljet. Henkilöllisyyksiä Suojelupoliisi arvioi KGB:llä olleen käytössään kymmeniä.

Vuonna 1959 Suomen Hampurin-konsulaatista haki passia 5.8.1927 Uusikirkolla syntynyt Olavi Toivonen, joka saatuaan passin nai Helga Conradin, josta myös tuli Suomen kansalainen. Heille synnytettiin paperilla jopa poika Tarmo Harald Toivonen 5.10.1964. Suojelupoliisi havaitsi väärän henkilöllisyyden vuonna 1986, jolloin ”Toivoset” katosivat.

Veikko Pöllänen, syntynyt 12.1.1943 Sortavalassa, aktivoitiin vuonna 1982 Kyproksella, ja hän kohtasi puolestaan Suonenjoella 3.4.1945 syntyneen Sirkka-Liisa Reposen, joka oli aktivoitu vuonna 1979 Irakissa. Saatuaan suomalaiset paperit he avioituivat vuonna 1983 Tansaniassa ja tulivat Suomeen. Ilmeisesti KGB:n eversti Oleg Gordijevskin kohutun loikkauksen johdosta ”Pölläset” pakenivat paniikinomaisesti vuonna 1985, jättäen jopa rahansa pankkitilille ja tavaransa asuntoon.

Inossa 27.3.1930 syntyneeksi merkitty Reino Gikman sai väärennetyn papintodistuksen tilalle Bremeniin uuden, vuonna 1968 hän meni naimisiin Turussa Martta Niemisen kanssa. Keksitty pariskunta sai myös paperilla 10.6.1969 pojan John Robert Gikmanin, mutta he katosivat paljastumisen jälkeen vuonna 1989.

Mauno Koivisto vahvisti presidenttikautensa lopussa määräyksen karkottaa 11 venäläisdiplomaattia.
Mauno Koivisto vahvisti presidenttikautensa lopussa määräyksen karkottaa 11 venäläisdiplomaattia. (Kuva AOP)

Joka kolmas diplomaatti vakooja

Suojelupoliisi ilmoitti presidentti Mauno Koiviston hyväksymänä talvella 1992, että yhdentoista venäläisdiplomaatin oli lähdettävä Suomesta. Iltalehti päättelee ulkoministeriön avautuneesta asiakirja-arkistosta löytämänsä tapahtuman olleen testi Esko Ahon hallitukselle ja asiasta vastanneille keskustalaisministereille.

Sodanjälkeisen Suomen suurimmassa diplomaattikarkotuksessa poistettiin henkilöt, jotka joku muu maa oli jo aikaisemmin karkottanut. Kun Suojelupoliisin päällikkönä aiemmin toiminut Seppo Tiitinen oli sallinut tällaiset henkilöt – koska heitä oli helppo seurata – otti uusi päällikkö Eero Kekomäki tiukemman linjan.

Diplomaattien karkotukset tehtiin siksi, että Suomi haluttiin mukaan lännen tiedustelupalvelujen toimintaan. Suomi hyväksyttiinkin loppuvuodesta Bernin klubiin, läntisen Euroopan turvallisuuspalveluiden päälliköiden yhteenliittymään.

Ei vakoilutoiminta Suomessa ole mihinkään kadonnut, se on vain ehkä osin muuttanut muotoaan. Vuonna 2013 paljastui kaksi suurta ulkoministeriöön kohdistunutta verkkovakoilutapausta, joissa tekijät olivat vieraan vallan palveluksessa.

Suojelupoliisin ylitarkastaja Tuomas Portaankorvan mukaan Suomessa on maan kokoon suhteutettuna suuri määrä ulkomaisten tiedustelupalveluiden henkilöstöä. Sen tarkemmin Suojelupoliisi ei halua vakoilijoiden määrää kommentoida.

Ruotsin turvallispoliisi Säpo on arvioinut, että naapurimaassamme olevista venäläisdiplomaateista joka kolmas on todellisuudessa tiedustelu-upseeri.

Kommentoi Facebookissa