ÄITIENPÄIVÄ ”Ensireaktio oli valtava hämmennys ja sen jälkeen tunsin suurta kiitollisuutta.”
Näin luonnehtii pyhäjokinen Anja Impola, 60, tunnelmiaan saatuaan tiedon, että hän on yksi tämän vuoden palkittavista äideistä. Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan mitalin kultaristein saa 36 äitiä.
Kokoontumisrajoitusten vuoksi valtakunnallista äitienpäiväjuhlaa ei voida kuitenkaan tänä vuonna viettää, mutta kaikki palkittavat äidit voivat osallistua valtakunnalliseen juhlaan vuonna 2021. Niinpä kaikki kunniamerkkiäidit saavat tänä vuonna presidentti Sauli Niinistön allekirjoittaman onnittelupaketin.
– Onhan tämä hieno kokemus näinkin, vaikka matka Helsinkiin jää tältä vuodelta toteutumatta, Pyhäjoen Yppärissä asuva Anja Impola luonnehtii rauhalliseen tyyliinsä.
Äidin pieni apulainen
Lapset ja lastenhoito ovat kuuluneet Anjan elämään jo pikkutytöstä lähtien.
– Olen kasvanut kuusilapsisen perheen esikoisena. Isäni kuoli, kun olin 9-vuotias, joten lapsista vanhimpana ryhdyin automaattisesti huolehtimaan myös sisaruksistani. Arki äidin apulaisena opetti vastuun kantamista, ymmärtämystä sekä vilpitöntä suhtautumista elämän eri käänteisin. Opeista arvokkain on kuitenkin se, että kun perheessä on läheisyyttä, rakkautta ja kykyä asioiden jakamiseen, niin elämä kantaa vaikeinakin aikoina, Anja taustoittaa.
Vieraan töihin Anja lähti jo 14-vuotiaana.
– Ensimmäinen pestini oli raahelaisessa opettajaperheessä, jonne pääsin hoitamaan lapsia ja huushollia. Aika kotiapulaisena oli hyvin opettavainen ja sen innoittamana kävin myös Limingan emäntäkoulun. Ajatus oli jatkaa vielä kodinhoitajakouluun, mutta siinä vaiheessa vastaan asteli tuleva mieheni Timo. Niinpä opiskelu vaihtui oman kodin perustamiseen ja elämään perheenäitinä.
Impolan pariskunnan ensimmäinen lapsi syntyi vuonna 1980. Anja oli tuolloin 19-vuotias.
– Olin valtavan onnellinen, sillä ehdin jo pelätä, etten edes saa lapsia. Vuosien saatossa lapsia siunaantui kaiken kaikkiaan kuitenkin 13, seitsemän poikaa ja kuusi tyttöä. Ja heistä jokaisesta olen niin tavattoman kiitollinen. Äitiys on minulle elämäntehtävä, mutta samalla myös suuri kunnia-asia, Anja sanoo kiitollisena.
”Itsekkyys on unohdettava”
Ensimmäiset 28 vuotta Anja keskittyi ympärivuorokautisesti perheenäidin rooliin.
– Nautin valtavasti kotiäitinä olemisesta. Vaikka ympärillä oli jatkuvasti hulinaa ja kotiaskareita riitti lastenhoidosta pyykinpesuun taukoamatta, niin arki kätki sisälleen kuitenkin valtavan onnen tunteen. Lapset ovat suuri rikkaus ja tuovat elämään sisältöä, joita on kiva muistella myös jälkeenpäin.
Kotiäitiyden ohella Anja hoiti pitkään myös perheen rakennusyrityksen sihteerin tehtävät.
– Olihan siinä omat haasteensa rytmittää päivä sellaiseksi, että aikaa jää tarpeeksi myös yrityksen juokseville asioille. Mutta, kiireestä huolimatta paperityöt kotitoimistossa katkaisivat mukavasti arkirytmiä. Se oli oikein kivaa aikaa, Anja muistelee hymyillen.
Anjan elämä on ollut aina hyvin työntäyteistä, mutta juuri sellaisesta elämästä 13 lapsen äiti sanookin nauttivansa.
– Nuorimmaisen lapsemme mentyä esikouluun päätin jatkaa lastenhoitoa kodin ulkopuolella, joten tarjosin palveluksiani niitä tarvitseville. Vuonna 2013 valmistuin myös viralliseksi perhepäivähoitajaksi ja toimin nykyään kotikylälläni toimivassa Pikku-Vekkulassa alle kouluikäisten hoitajana.
Äitinä, kasvattajana ja mummina Anja sanoo olevansa paljon vartija.
– Itsekkyydelle ei ole tässä roolissa jalansijaa. Vaalin ja kunnioitan teemaa ”rajat ja rakkaus”. Kotiäitinä on taivuttava moneen rooliin, sillä tehtäväkenttä on todella laaja. Omassa perheessämme arvostamme myös puheiden ja tekojen sopusointua. Lapset on opetettu keskustelemaan ja osallistumaan. Myös yhdessä tekemisen taito on asia, joka kasvattaa vastuuntuntoa ja kanssaihmisen arvostusta.
”Elämme uutta unelmaa”
Suurperheen äitinä Anja Impola sanoo elävänsä tällä hetkellä uutta unelmaa. Taustalla ovat monet eri syyt, joista yksi on toteutunut yrityskauppa, mutta painavimpiin lukeutuu kuitenkin toipuminen syövästä.
– Sairastuin vuoden 2019 lokakuussa rintasyöpään ja se oli koko perheelle pysähdyksen paikka. Hoidot tuottivat kuitenkin toivotun tuloksen ja maaperä jalkojen alla on jälleen vakaa ja turvallinen.
Anjan vakava sairastuminen kosketti lasten ja lastenlasten lisäksi syvästi myös Timo-puolisoa.
– Tämä oli yksi niistä monista yhteisistä matkoistamme, mutta omalla tavallaan kuitenkin täysin erilainen. Timon tuki ja hänen pyyteetön läsnäolonsa jopa hoitomatkoilla lähensi meitä entisestään. Nyt meillä on paljon keskinäistä aikaa keskustella muustakin kuin työasioista, käydä kahvilla ja tehdä yhdessä paljon kivoja asioita. Jopa ikkunat on pesty yhdessä, Anja paljastaa kiitollisena.
Myös tulevaa kesää Anja suunnittelee aivan uudenlaisella innolla.
– Olemme Timon kanssa innokkaita motoristeja ja myös matkailu asuntovaunun kanssa on sydäntä lähellä. Kolme nuorinta ja vielä kotona asuvaa lastakin pärjäävät hetken aikaa kolmistaan, joten voimme huoletta pakata repun ja lähteä vaikka kahdestaan reissuun. Elämän onni rakentuu loppujen lopuksi hyvin tavallisista ja varsin pienistä asioista. Olen lakannut elämästä ”sitten kun” -arkea. Elämä on tässä ja nyt, Anja luonnehtii hymyillen.
Lue myös: Viiden lapsen äiti rikkoo rajoja myös motoristina – ”Tavoitteeni on ajaa Route 66 päästä päähän”
Kommentoi Facebookissa