ALPAKAT Merijärvisellä Onnentähden alpakkatallilla on takanaan kiireinen jouluviikko tai oikeastaan koko vuosi. Eläintilan omistaja, yrittäjä Eija Murtoperä on kiikuttanut nelijalkaisia komistuksiaan ympäri maakuntaa, tilaisuudesta toiseen.
Eijan alpakat ovat vierailleet vanhusten luona, olleet rapsuteltavina lasten kekkereissä ja ihastuttaneet läsnäolollaan myös erilaisissa tapahtumissa.
– Nämä ovat tällaisia karvaisia hyvänmielen tuojia ja muutenkin hyvin odotettuja vieraita. Hyvänä esimerkkinä ovat vanhukset, joissa alpakat herättävät suuria tunteita. Siinä unohtuvat rajoitteet ja joskus jopa koko rollaattori, kun alpakka ojentautuu rapsuteltavaksi. Olen ollut todistamassa jopa sellaista ihmettä, että alpakan läsnäolo on saanut puhumattoman puhumaan ja muistisairaan elämään hetken tässä hetkessä, Eija luonnehtii kiitollisena.
Ikimuistoiset kohtaamiset ovat Eijalle ja hänen alpakoilleen arkea ja antavat työhän juuri sellaista pehmeyttä, jolle nykypäivänä on suuri tilaus.
– Alpakat ovat loppujen lopuksi monen roolin eläimiä. Ne ovat ihania lemmikeitä, erinomaisia pehmoteraputteja, mutta samalla myös monikäyttöistä villaa tuottavia kotieläimiä, Eija tietää kertoa.
Viehkeä saksalaiskaunotar
Eläinten ystävänä tunnettu Eija hankki ensimmäiset alpakkansa vuonna 2014.
– Haaveilin alpakoista kuitenkin viisi pitkää vuotta, sillä kyseessä ei ole kuitenkaan halpa eikä myöskään ihan tyypillinen kotieläin. Päätöstä tuki kuitenkin rakkaus eläimiin ja lisäksi se, että alpakasta saa erinomaista villaa. Lampaanvillaan verrattuna se on lähes seitsemän kertaa lämpimämpää ja soveltuu myös allergikoille.
Onnentähden alpakkatilan jokainen karvakorva on oman elämänsä sankari, mutta oma erityinen sankaritarina asettuu kuitenkin tallin Grand Old Ladylle, Gildalle.
Tämä komeat kaksi vuosikymmentä arvokasta alpakan elämää viettänyt Gilda on yksi Suomen vanhimmista alpakoista.
– Gilda tietää arvonsa, sillä hän on kiistattomasti tämän tallin kuningatar. Hän johtaa joukkoa, niin ruokakupille kuin sieltä takaisinkin ja Gildan sana on tallitoverien laki, Eija paljastaa naureskellen.
Alpakkatallin kuningattaren sukujuuret seilaavat Saksanmaalle, joka osaltaan selittää myös hänen jämerähkön viehättävyytensä.
– Gilda on alpakkaklaanini ensimmäinen jäsen ja juuri tämä määrätietoinen rohkeus on ollut alusta saakka Gildan salainen ase. Ja mikä hienointa, nämä kaikki luonteenpiirteet, neitimäisyydestä akkamaisuuteen ovat vain jalostuneet matkan varrella. Hän on lyömätön likka, niin alpakkaäitinä kuin showbisneksen tähtenäkin.
Eläinten pelastaja
Eija aloitti alpakoiden kasvatuksen neljällä, mutta pikkuhiljaa tallin asukasmäärä kasvoi ja parhaimmillaan tilalla tömisteli 26 korvaparia.
– Tällä hetkellä mennään kahdeksallatoista, mutta tilanne elää koko ajan, sillä laumassa koetaan tuon tuostakin myös iloisia perhetapahtumia.
Pienokaisista puhuttaessa puhe kääntyy tallin pienimpiin kuuluvaan, puolen vuoden ikäiseen Demi-tyttöön.
– Demillä on takanaan vaikea alku, sillä tyttö löydettiin vuorokauden ikäisenä siirtotallin alta. Sen emä oli vasonut salassa ja pienokainen jäi puristuksiin tallin alle. Alpakkaperheen isäntäväki soitti minulle ja opastin heitä puhelimessa pienokaisen pelastamisessa. Onneksi alpakkavauva saatiin pelastettua, mutta seuraava ongelma ilmeni, kun emä ei suostunutkaan imettämään heikossa kunnossa olevaa pienokaistaan.
Eija opasti aloittamaan pulloruokinnan ja lupasi samalla ottaa sekä vasan että emon itselleen.
– Kaksikko tuotiin tänne, jossa jatkoin Demiksi nimetyn alpakkavauvan hoitamista. Välillä tilanne näytti huonolta, sillä pikkuiselle nousi kuume. Taustalta paljastui vasta-aineiden täydellinen puutos, mutta onneksi eläinlääkäri osasi asiansa ja määräsi tytölle kahdet eri antibiootit. Lääkkeet, lämpö ja hyvä hoito tehosivat nopeasti ja tässä tämä alpakkaneiti nyt taapertaa, Eija kertoo ja halaa kyljessä kiehnäävää Demiä.
Demin lisäksi Eija sanoo pelastaneensa myös muita alpakoita, joista jokaisella on omat taustansa ja oma tarina kerrottavanaan.
Porkkanoita ja kuusenhavuja
Mutta mennäänpä hieman tarkemmin alpakkatallin joulun viettoon. Valmistelut ja valmistautuminen on aloitettu luonnollisesti hyvissä ajoin, sillä joulun aika on alpakoillakin hyvin kiireellistä aikaa.
– Rapsutteluvierailuja päiväkodeissa ja vanhusten luona tehdään niin paljon kuin ehditään. Ja jos mukaan otetaan myös tallin toisessa nurkkauksessa asustava Sissi-aasi, niin silloin osallistutaan myös erilaisiin näytelmiin ja joulukuvaelmiin. Sissi, 13 vee, on ollut mukana myös seimessä, Hoosianna-kulkueessa ja mennyt tuomiokirkon portaita yhdessä piispan kanssa puhetta pitämään.
Eija sanoo pyrkivänsä siihen, että tallin kaikki eläimet oppivat ihmisiin ja sitä kautta esiintymään myös suuren yleisöjoukon keskellä.
– Hyvä käsiteltävyys on asia, jota ilman esimerkiksi alpakoiden kanssa on täysin mahdotonta tehdä vierailuja omaa pihanperää pidemmälle.
Mutta miten tallin joulunvietto sujuu?
– Hyvin ja erittäin tunnelmallisissa merkeissä. Alpakat nauttivat ja jopa vaativat, että talli koristellaan jouluvaloin ja tarhaan tuodaan myös valaistu joulukuusi. Koristelun suhteen olemme käytännön syistä päätyneet hyvin pelkistettyyn malliin. Koska pallot ja nauhat syötäisiin, niin terveysriskeiltä välttyäksemme koristelemme tallin kuusenhavuilla. Ne ovat terveellistä naposteltavaa, sillä kuusenhavuilla on myös matoja poistava vaikutus.
Kuusenhavujen lisäksi jouluateriaa täydennetään myös muilla herkuilla, joista maistuvimmiksi nousevat porkkanat.
– Vaikka alpakat ovat pieniruokaisia, niin porkkanat kyllä maistuvat. Niitä menee ja niitä saatetaan myös jemmata, sillä halutessaan sosiaalinen ja hyväntahtoinen alpakka osaa myös pienen jekuttamisen taidon, Eija paljastaa naureskellen.
Ja mitä joululahjoihin tulee, niin alpakkatallin paras lahja on vuodesta toiseen säilyvä sopusointu sekä vuorovaikutteinen välittämisen taito.
– Alpakat ovat kerrassaan ihania ja niin sympaattisia. Nämä söpöliinit ovat minun juttu, Eija sanoo ja halaa karvaisia kavereitaan.
Kommentoi Facebookissa