LASKUVARJOHYPPY Dekkarikirjailija Wexi Korhonen muutti viime syksynä Fuengirolaan Espanjaan. Värikkäiden vaiheiden jälkeen hän on kotiutunut takaisin Suomeen, Hämeenkyrön Jumesniemeen. Espanjan reissulla riitti tapahtumia. Ensin mies kolaroi menomatkalla. Sitten hänet ryöstettiin lähes putipuhtaaksi.
– Nukuin autossa parkkipaikalla, kun kolme jätkää kävi kimppuuni. Roistot veivät suurimman osan tavaroistani, Wexi kertoo.
Nyt Wexi toteuttaa pitkäaikaista haavettaan. Hän kirjoittaa kirjaa sukunsa tarinasta. Osittain fiktiivinen teos kertoo siitä, millaista oli elämä 1950-luvulla.
Wexi Korhonen tunnetaan myös laskuvarjomiehenä. Hänellä on tässä lajissa useita Suomen ja Pohjoismaiden mestaruuksia sekä maailmanmestaruus tarkkuushypyssä.
– Olen kuunnellut Maamme-laulua MM-kisoissa ykköspallilla.
Vuonna 1988 Wexi valittiin hyppäämään avajaishyppy Soulin olympialaisissa. Hyppy jäi kuitenkin tekemättä siitä syystä, että varusteissa oli eri logo kuin kisojen virallisella sponsorilla. Eihän sellainen käy laatuun.
Aikoinaan ensimmäistä hyppyä tehdessään Wexi oli purjelento-oppilas. Hän hyppäsi ensimmäisen hyppynsä toukokuun viimeisenä päivänä 1967. Senpä vuoksi oli syytä nousta koneeseen ja leiskauttaa 50-vuotisjuhlahyppy.
– En ole hypännyt moneen vuoteen. Varjo on kyllä ollut autossa, mutta aina kun olen aikonut hypätä, on satanut tai tullut jotain muuta estettä. Hyppääminen jäi meinaamiseen.
Wexi oli silloinkin aikeissa lähteä hyppäämään, kun Jämillä kolme vuotta sitten tapahtui kahdeksan hyppääjän kuolemaan johtanut lento-onnettomuus.
– Hyppyvehkeet olivat autossa, mutta silläkään kerralla en mennyt hyppäämään. Onnettomuuden jälkeen en käynyt Jämillä ennen kuin vasta nyt.
Wexin hyppypäiväkirjassa on 4 071 hyppyä, mutta sieltä puuttuu vähintään 200 hyppyä.
– En pitänyt 1980-luvulla hyppypäiväkirjaa. Elämä oli silloin niin boheemimaista, Wexi Korhonen muistelee.
Kommentoi Facebookissa