KOLUMNI Varma merkki vaalien lähestymisestä on poliitikkojen lupaukset palkkaverojen keventämisestä. Erityisesti poliittisen kentän oikealla laidalla kokoomuksen Petteri Orpo ja keskustan Annika Saarikko ovat vanhasta muistista lähteneet jo nyt vaaliäänten kalastukseen verohelpotuksilla. Kokoomus on perinteisesti aina ennen eduskuntavaaleja toitottanut verotuksen keventämisen olevan lääke kotitalouksien ostovoiman ylläpitämiseen.
Sanomaa on toteutettu nyt punavihreän ja edellisen oikeistohallituksen käytännön politiikassa. Vuonna 2016 Juha Sipilän hallituksen aikaan kokonaisveroaste oli 44,1 prosenttia ja vuonna 2019 Antti Rinteen hallituksen aikaan 42,3 prosenttia. Samoissa lukemissa ennustetaan kokonaisveroasteen olevan myös tänä vuonna demaripääministeri Sanna Marinin johtaessa talouspolitiikkaa.
Talouspoliittinen keskustelu keskittyy yksinkertaistetusti pelkkään vertailuun kokonaisveroasteeseen eri maissa. Siinä unohdetaan se, mitä kaikkea eri maissa verotetaan. Esimerkiksi Suomen tapa on tilastoida työeläkemaksut veroiksi ja myös tulonsiirrot ovat verollisia. Näin ei ole kaikissa EU-maissa ja vertailu vääristää näin lukuja eri maiden välillä.
Oppositiossa kokoomuksen ja perussuomalaisten kansanedustajat ovat huolissaan valtiovelan kasvusta. Soudetaan venettä kaksilla airoilla eri suuntaan: Pienennetään verotuloja, joilla estettäisiin lisävelkaantuminen. EU:n kassaa on tilkitty miljardeilla suomalaistenkin taskusta ja kymmenen miljardin hävittäjäkauppa saa opposition ja hallituksen hyväksynnän, koska kyseessä on ”välttämätön” velanotto. Kysymys on perimmiltään poliittisesta arvovalinnasta.
Samaan aikaa kansalaiset kiroavat inflaatiota. Bensan, elintarvikkeiden ja sähkön kallistuminen on johtanut vuositasolla 7 prosentin inflaatioon. Palkankorotukset eivät kata puoltakaan hintojen noususta. Ostovoima laskee, kansa köyhtyy ja leipäjonot pitenevät. Hallitus on pakkoraossa, ottaako syömävelkaa ja keventää verotusta vai ottaa käyttöön valtiontalouden leikkauslistat. Edessä on vain huonoja ratkaisuja.
Kokoomus ajaa verohelpotuksia kaikkiin palkkaluokkiin ja haluaisi erityisesti keventää marginaaliverotusta. Puolue haluaa antaa äänestäjille kuvan, että marginaalivero koskisi kaikkea palkkatuloa. Tosiasiassa marginaalivero tarkoittaa vain sitä veroa, joka menee lisätulosta. Jos tulot nousevat yhdellä eurolla ja siitä menevä vero on 0,45, marginaaliveroaste on 45 prosenttia. Meillä ansiotuloverotus on progressiivista, mitä suuremmat tulot sen korkeampi marginaaliveroaste.
Pienituloisten verotuksesta poliittiset päättäjät eivät jaksa huolestua, vaikka pienituloisilla työnteko ei kannata. Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo jaksaa kuitenkin hokea, että työnteon on oltavaa kannattavaa kaikille. Mitä järkeä on pienituloisen mennä töihin, jos veroprosentti on 100 prosenttia. Toimeentulotuen suojaosuuden ylittävät palkkatulot nimittäin vähentävät toimeentulotukea samalla määrällä. Entä kun työttömyystuen 300 euron suojaosuus ylitetään, jokainen tienattu palkkaeuro leikkaa työttömyystukea puolella eurolla. Siinä sitä on marginaaliveroa kerrakseen.
Poliitikot ovat päivästä toiseen huolissaan hyvin toimeentulevien veroprogressiosta ja kaikenkarvaisista puheista kannustinloukuista. Vähätuloisten ja pieneläkeläisten lisätulojen verotukselle ei kukaan lotkauta korvaansa. Olisiko jo kuulemisen aika ensi kevään eduskuntavaaleissa?
Seppo Konttinen
Valtiotieteiden maisteri Seppo Konttinen oli Yleisradion taloustoimittaja vuosina 1974–2010. Hän on tunnettu kriittisistä artikkeleistaan ja syvällisestä perehtymisestä taustatietoihin.
Seppo Konttinen on kirjoittanut teokset Salainen pankkituki, Kansallisomaisuuden ryöstö, Suomalainen ruokalasku, Suora lähetys. Tosiasiaa Yleisradiosta, Lakien synty sekä Kallis ruokakassi. Hänen kolumnejaan voi lukea myös Valtiomahti-blogissa.
Lue myös: Sähkön hinta ei laske – ei tänä kesänä eikä edes ensi talvenakaan
Kommentoi Facebookissa