MAATALOUS Oulaistelaisen omakotitalon takapihalla valmistaudutaan kevääseen. Talon isäntäpari, Ritva ja Aarno Rantala suunnittelevat terassin suursiivousta ja pihapiiriä koristavat lintulaudatkin vaativat talven jälkeistä päivitystä.
– Kalenterissa riittää merkintöjä, vaikka eläkkeellä elämäntahdin pitäisi olla hieman rauhallisempaa, pariskunta Rantala myöntää naureskellen.
Eläinlääkintäneuvos Aarno Rantalan, 84, mielipiteitä eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi kuunnellaan edelleen herkällä korvalla. Työ eläinten puolesta jatkuu, vaikka takana on reilut 30 vuotta eläinlääkärinä ja lähes saman verran eläinsuojeluyhdistyksen puheenjohtajana.
Aarno Rantalan elämäntyö eläinlääkärinä alkoi aidosta navettapolun kutsusta. Urjalassa varttunut kotiteollisuusopettajan poika viihtyi maalla ja kiinnostus hyötyeläimiin heräsi jo varhaisessa vaiheessa.
– Eläinlääkärit hoitivat sodan jälkeisessä Suomessa pääsääntöisesti tuotantoeläimiä, joten alalla riitti töitä. Sen sijaan eläinlääkäriopinnot olivat 1950-luvulla vasta alkuvaiheessa, joten suoritin puolet kuuden vuoden opinnoistani Tukholmassa, Rantala taustoittaa.
Ennen karja oli terveempää
Valmistumisensa jälkeen Aarno Rantala tuli takaisin Suomeen ja aloitti unelmatyönsä vuonna 1961 Kestilän kunnaneläinlääkärinä. Kolme vuotta myöhemmin nuori eläintohtori nimitettiin Oulaisten piirieläinlääkäriksi.
– Tarttuvien eläintautien vastustamiseen perustettu virka oli kaikessa laajuudessaan erittäin mielenkiintoinen. Yhdeksän vuotta valtion virkamiehenä opetti peilaamaan asioita eri osa-alueilta.
Vuonna 1973 piirieläinlääkärilaitos lakkautettiin ja hän siirtyi kunnaneläinlääkäriksi. Oulaisten kaupungineläinlääkärinä vuoteen 1988 toiminut Aarno Rantala muistelee elämäntyötään eläintohtorina värikkään vaihtelevaksi.
– Potilaani olivat pääsääntöisesti tuotantokarjaa, joten tapahtumilta ja sattumuksilta ei voinut välttyä. Kokemukseen perustuen on kuitenkin myönnettävä, että vaikka navetat olivat alkeellisimpia ja yleinen elämäntyyli vaatimattomampaa, niin karja oli kuitenkin paljon terveempää.
Ensimmäinen keisarinleikkaus
Vaikeimmiksi tapauksiksi Aarno Rantala luonnehtii epämuodostuneet sikiöt. Hän suoritin lehmälle vuonna 1961 Pohjois-Pohjanmaan ensimmäisen keisarinleikkauksen. Operaatio onnistui hyvin.
Vaikka maalaiseläinlääkärin arki oli muutenkin kaukana glamourista, niin parinkymmenen keikan vuorokausivauhtiin mahtui joskus myös unohtumattomia tapahtumasarjoja.
– Eläinlääketieteen suurin keksintö on lumilinko. Muistan hyvin ne lukuisat kerrat, kun keikka syrjäperän navettaan oli tehtävä joko kävellen, hiihtäen tai hevosella.
Alkuaikoina ei ollut myöskään kännyköitä, joten vaimo toimi palkattomana puhelinvastaajana.
– Ei ollut mitenkään outoa, että päästyäni kotiin lähdin saman tien takaisin edellisen keikkapaikan naapuriin, Rantala muistelee naureskellen.
Lehmät kärsivät stressistä
Eläintohtori Rantala on syvästi huolissaan nykypäivän tuotantokarjan terveydentilasta.
– Nykypäivän karja kärsii stressistä. Yksiköt ovat isoja ja kiireen takia yksilölliseen hoitoon ja terveyden seurantaan ei jää riittävästi aikaa eikä voimavaroja.
Aarno Rantalan mukaan karjatalous on kuin kaksiteräinen miekka. Korkeat maidontuotantomäärät nostavat liikevaihtoa, mutta laskevat vastaavasti hyötykarjan keski-ikää.
– Ennen lehmät poikivat jopa 21 kertaa, mutta nykyään on saavutus päästä kolmeen poikimakertaan. Tämän päivän lehmät kärsivät entistä enemmän utarevioista, huonoista jaloista ja harmillisista tiineysongelmista, eläinlääkintäneuvos Rantala tietää kertoa.
Viimeiset kuusi vuotta ennen eläkkeelle siirtymistään Aarno Rantala toimi läänineläinlääkärinä, tiukasti kirjoituspöydän takana.
– Työ oli mielenkiintoista ja haastavaa, vaikka välillä teki mieli vetää saappaat jalkaan ja lähteä navettaan, eläinlääkintäneuvos Rantala kuvailee hymyillen.
Elämäntyö navetassa ei päättynyt Rantalan kohdalla kuitenkaan eläköitymiseen, eläinlääkintäneuvos on ollut pitkään mukana eläinsuojelutyössä.
– Kannan edelleen huolta nykypäivän eläinsuojelusta. Entisenä eläintohtorina korostaisin maalaisjärjen käyttöä. Lehmä ei ole tunteeton tuotantokone, sillä myös hyötyeläin vaatii rakkautta ja rapsutuksia.
Kommentoi Facebookissa