Elinsiirto on antanut jatkoajan tuhansille – siirrettävistä elimistä on kuitenkin jatkuva pula

ELINLUOVUTUS Elinsiirto on antanut jatkoajan Suomessakin tuhansille ihmisille. Siirrettävistä elimistä on jatkuva pula ja kaikki eivät ehdi saada siirtoa ajoissa. Jokainen voi päättää olla elinluovuttaja kuolemansa jälkeen – ja pelastaa jopa kuuden ihmisen hengen.

Euroopan elinsiirtopäivää vietetään lauantaina 13.10. jo 19. kerran. Päivän päätapahtuma järjestetään tänä vuonna Moldovan Chisinaussa, Suomessa koko viikko on kulunut Elinsiirtoviikon merkeissä.

Elinsiirrot ovat nykyaikaisen lääketieteen menestystarina. Elinsiirto on vakavan sairauden viimeinen hoitomuoto ja se on antanut tuhansille suomalaisillekin elämän jatkoajan.

Uutta elintä odotti Euroopassa viime vuonna yhteensä 144 000 ihmistä. Joka tunti listalle lisätään noin kuusi ihmistä. Samana vuonna elinsiirron sai Euroopassa 43 000 ihmistä. Suomessa elinsiirtoa odottaa jatkuvasti noin 550 ihmistä ja elinsiirtoja tehtiin 374.

Siirrettävistä elimistä on jatkuva pula. Kaikille uusi elin ei ehdi ajoissa: 5–10 prosenttia menehtyy odottaessaan.

– Luovuttaminen on joskus paikallaan. Elinluovuttamisella voi kuoltuaan pelastaa jopa kuuden ihmisen hengen. Vaikka lain mukaan jokainen on luovuttaja, jos ei ole sitä kieltänyt, on oma tahto tärkeä tuoda esille. Se nopeuttaa prosessia ja tekee asian selväksi myös läheisille, sanoo Munuais- ja maksaliiton viestintäpäällikkö Petri Inomaa.

Elinluovutustahdon voi ilmaista allekirjoittamalla elinluovutuskortin, lataamalla elinluovutussovelluksen tai kirjaamalla Omakantaan sekä kertomalla läheisilleen.

– Elintensä kuntoa ei tarvitse itse arvioida, vaan tositilanteessa lääkärit tekevät päätöksen. Luovutukselle ei ole ikärajaa eikä perussairaus tai lääkitys välttämättä estä luovutusta. HIV- tai virushepatiittitartunta sekä sairastettu syöpä kuitenkin estää luovutuksen, Inomaa jatkaa.

Pääosa siirrettävistä elimistä saadaan aivokuolleilta ihmisiltä. Toisen munuaisensa voi kuitenkin luovuttaa lähiomaisen sairauden hoitoon. Suomen laki rajaa luovuttajan käytännössä aviopuolisoon, vanhempaan tai sisarukseen.

Munuais- ja maksaliitto on vaatinut kudoslain muutosta, jotta myös kaukaisempi sukulainen tai jopa hyvä ystävä voisi toimia luovuttajana.