OLYMPIALAISET Ella Junnila koki Tokiossa valtavan pettymyksen karsiuduttuaan korkeushypyn finaalista. Junnila pudotti kolmesti korkeudesta 190, vaikka on parhaimmillaan ylittänyt riman ulkona viisi senttiä korkeammalta.
Pettymys olikin raskas.
– Mä en tiedä, mitä te haluatte, että mä sanon, Junnila sanoi itkuisena haastatteluun saapuessaan.
Junnilan mukaan epäonnistuminen johtui puutteelliseksi jääneestä hyppyharjoittelusta.
– Jalat oli tänään ihan hyvät. Ei ollut niistä kiinni. Mutta kevään pikkuisen epäonnistunut harjoittelu, ei hyvää hyppyharjoittelua saatu alle, näkyi tänään.
Junnila ei saanut ponnistettua oikeasta paikasta.
– Ponnistuspaikka haki paikkaansa. Pari ekaa 190:n hyppyä tulivat pikkuisen kaukaa. Nousut olisi riittäneet, mutta kun tulivat liian kaukaa, pikkuisen tippui päälle. Viimeisessä otettiin merkkiä lähemmäksi, että tulisi hyvään kohtaan, niin tuli liian lähelle. Se ei ollut enää pelastettavissa, hän harmitteli.
Olosuhteiden piikkiin Junnila ei epäonnistumistaan laittanut. Kuumuus ei häirinnyt häntä liikaa.
– Alusta oli oikein hyvä. Hyppypaikassa ei ollut mitään vikaa. Päästiin olemaan varjossa koko kilpailun ajan, mikä kylmäliivien kanssa auttoi huomattavasti. Lämmön kanssa ei ollut haasteita. Haaste oli ponnistuspaikan asettelussa.
Junnila ei laittanut epäonnistumistaan myöskään mentaalipuolen piikkiin, vaikka ensi kertaa olympialaisissa kilpailikin.
– Totta kai mua jännitti, mutta kyllä tosi hyvällä fiiliksellä lähdin. Tiesin, että fyysinen kunto on hyvä ja sillä pystyn tosi paljon kompensoimaan sitä teknistä puutetta. Se ei vaan sitten onnistunut.
Junnilan kevään harjoittelu epäonnistui. Valmentajan vaihtaminenkin häiritsi valmistautumista olympialaisiin.
– Alkukesässä näkyi, että tekniikkaharjoittelussa oli ongelmia. Nyt pidin kolmen viikon jakson harjoituskautta kesällä ja saatiin hommaa muuttumaan hyvään suuntaan. Nyt jalat on vireessä, mutta on niin vähän hyppyjä alla.
Junnilasta tuli joka tapauksessa toisen polven olympiakilpailija. Hänen äitinsä Ringa Ropo edusti Suomea pituushypyssä Barcelonan olympialaisissa 1992.
– Olen virallisesti nyt olympiaurheilija, mikä on tietenkin hienoa, mutta kyllä mä katseita suuntaan jo seuraaviin vuosiin ja seuraaviin olympialaisiin, Junnila totesi olympiamatkansa annista.
Junnila korostaa menneensä urheilijana tasossaan eteenpäin, vaikka Tokiossa hän ei tasolleen päässytkään.
– Vaikka tuloksellisesti ei ole näkynyt sitä, niin fyysisesti olen päässyt paljon eteenpäin. Kun on ollut mentaalisesti haastava kevät valmentajavaihdon ympärillä, niin olen siitä päässyt yli. Kun saadaan ehjä harjoituskausi alle, niin mulla on kyllä kova luotto ensi vuoden kisoihin.
Mutta pettymys on valtava, kun potentiaaliaan hän ei saanut irti.
– Ei se tänäänkään kaukana ollut. Se kirvelee pahasti, Junnila totesi murheellisena.
Teksti Otto Palojärvi, Tokio
Lue myös: Peräti neljä Suomen ennätystä – Sara Kuivistolla upea Tokion reissu
Kommentoi Facebookissa