Ennen isännyyttä vävy opetteli lypsämään – ”Otimme riskin ja hyppäsimme rohkeasti karjatilallisiksi”

MAATALOUS Peräseinäjoella sijaitsevalla Viitamaan lypsykarjatilalla kipparin vaihto tapahtui keväällä 2015, kun agrologiksi valmistunut Jutta ja rakennusinsinööriksi kouluttautunut Antti Rantala ryhtyivät isännöimään emännän kotitilaa.

– Uimme komeasti vastavirtaan, sillä sukupolvenvaihdos tehtiin keskellä maidontuotannon turbulenssia. Emme kuitenkaan jääneet arpomaan tulevaisuutta, vaan otimme riskin ja hyppäsimme rohkeasti karjatilallisiksi. Kertaakaan ei ole päätöstä tarvinnut katua, isäntäpari taustoittaa tyytyväisenä.

Myös Antti sanoo sopeutuneensa karjatilan isännyyteen erinomaisesti, joskin pitkän kaavan kautta.

– Isännän paikka piti käytännössä lunastaa lypsytaidoilla, sillä minulla ei ollut aikaisemmin minkäänlaista kokemusta navettapuolelta. Oppi meni perille ja tässä sitä ollaan, viljatilalla varttunut Antti veistelee hyväntuulisena.

Sukupolvenvaihdoksen jälkeen Viitamaan tilan isäntäpari peruskorjasi navetan ja lisäsi lypsävien määrää. – Kehitämme tilaa karjan hyvinvointia ajatellen. (Kuva Anne Anttila)

”Paikoilleen ei sovi jäädä”

Lähtökohdat tilanpitoon olivat yleisestä ajanvirtauksesta huolimatta hyvät. Tilalla oli suoritettu pari vuotta aikaisemmin parsinavetan peruskorjaus, jonka yhteydessä 28 lypsävän tuotantotiloihin oli uusittu ritilät ja parsimatot sekä rakennettu vasikoiden ryhmäkarsina.

– Tuulet olivat muutenkin myötäiset, sillä meillä oli palava halu jatkaa tuotantoa ja luoda tilasta meidän näköisemme. Into ja kiinnostus ovat osoittautuneet parhaimmaksi polttoaineeksi luovia eteenpäin, Jutta muotoilee tyytyväisenä.

Sukupolvenvaihdoksen jälkeen isäntäpari ryhtyi kehittämään lypsykarjatilaansa määrätietoisin, joskin hyvin maltillisin askelein,

– Keskiössä oli ja on edelleen eläinten hyvinvoinnin kehittäminen. Uusien tuotantotilojen sijaan päädyimme tekemään navettaan mittavan peruskorjauksen. Tässä yhteydessä uusimme muun muassa parret ja lypsykaluston sekä asennutimme uudet kennoikkunat. Samalla lypsypaikkojen määrää nostettiin yhdeksällä.

Jutta on kasvanut tilalla ja viihtynyt navetassa pikkutytöstä lähtien. Viljatilalla varttuneelle Antille peltotyöt olivat entuudestaan tuttuja, mutta navettatyöt mies sanoo opetelleensa emännän innoittamana. (Kuva Anne Anttila)

Jalostusta ja talouden hallintaa

Isäntäparin unelmissa on kuitenkin kokonaan uudet tuotantotilat. Jos kaikki menee odotusten mukaisesti, niin kymmenen vuoden sisällä olisi tavoitteena rakennuttaa ajan mukainen robottipihatto.

– Vielä tässä vaiheessa keskitymme kuitenkin tarkkailemaan maidontuotannon kehitystä, sillä tämän kokoluokan investointeja on syytä miettiä todella tarkkaan.

Vaikka pihaton rakentaminen on vielä ajatuksen asteella, niin tilan lypsykarjaa on kuitenkin pikkuhiljaa ryhdytty jalostamaan kohti robottiaikakautta.

– Jalostus on pitkäkestoista ja onnea vaativaa työtä. Tavoitteena kuitenkin on, että siinä vaiheessa, kun siirrymme robottilypsyyn, meillä on kestävä sekä hyvän utare- ja jalkarakenteen omaava ayrshirepainotteinen karja.

Samaan aikaan kun Jutta rakentaa raameja tuloksekkaalle karjanjalostukselle, niin Antti-isäntä on hakenut lisäoppia Suomen Yrittäjäopistosta. Nykypäivän maatalous on kokoluokasta riippumatta yritystoimintaa, joten Maatilayrittäjän liiketoimintavalmennus antaa tietoa, taitoa ja tukea rakentaa myös oma tila kestävälle toimintapohjalle.

– Maatilan pyörittäminen on aina vaatinut paljon työtä ja hyvää karjasilmää, mutta nykyään toiminnan varmistamiseksi tarvitaan myös taloudenhallintaan liittyvää pelisilmää, Antti tietää kertoa.

Lue myös: Eläinten hyvinvoinnista ei Remeksen tilalla tingitä – ”Omaa osaamistaan ei kannata aliarvioida”