KOLUMNI Suomen tunnetuimmat lobbarit ja pääministerit Kaasu-Paavo ja Pankki-Esko rahastivat Vladimir Putinin hallintoa sadoilla tuhansilla euroilla. Keskuudessamme rahastaa kuitenkin mittava joukko lobbarifirmoja, jotka kynivät suomalaisia veronmaksajia, joilta he ovat onnistuneet myös varastamaan valtaa eduskunnalta.
Lobbarifirmoissa rahastusta ja vallananastusta toteuttavat eriväriset puolueita lähellä olevat entiset avustajat, erityisavustajat, valtiosihteerit, toimittajat ja entiset poliitikot. Puhtaalla omallatunnolla isopalkkaiset jungnerit, pihat, tujuset, wallinit, moisiot ja makkoset myyvät palveluksiaan valtiolle, kunnille ja muille julkisyhteisöille ja miljoonalaskut maksavat veronmaksajat.
Miten tällainen markkinarako ”vaikuttajaviestinnälle” on oikein päässyt syntymään?
Matti Ylönen, Mona Mannevuo ja Niina Kari ovat kirjoittaneet juuri ilmestyneen teoksen Viestintätoimistojen valta. Kirja on enemmän kuin lukemisen arvoinen, jo kirjan motossa viestintätoimistossa työskentelevä kysyy: ”Olen miettinyt paljon valtaa yhteiskunnassa, että missä se on, vaikkapa poliittinen valta Suomessa. Sen olen ymmärtänyt jo useampia vuosia sitten, että eduskunnassa se ei ole tai puoluepolitiikassa. Mutta se, kuinka paljon yhteiskunnallista käytetään viestintätoimistoissa, on ollut aika hiljentävää huomata.”
Kirjassa kerrotaan lukuisia esimerkkejä, joissa verorahoja on pistetty haisemaan oikein kunnolla. Kirja paljastaa, miten Lahden kaupunki päätti vahvistaa kaupungin ääntä valtakunnan päätöksenteossa. Mitä järkeä tällaisessa ideassa oli? Kaupungin markkinointiryhmä päätti tehostaa edunvalvontaa ”vaikuttamissuunnitelmalla ja edunvalvontastrategialla”. Ellun Kanat, kokoomusta lähellä oleva lobbarifirma, voitti tarjouskisan hinnalla 29 500 + alv, lisärahastuksena tuli myös kaupunginjohtajan rekrytointikampanjan hoitaminen hintaan 25 700 + alv. Yhtiön ”vaikuttamissuunnitelman” takapiruna ja lobbarifirman toimitusjohtajana hääri kokoomuksen entinen puoluesihteeri Taru Tujunen. Näin syntyi Twitter-kampanja kaupunginjohtajan ”näkemyskaupungista”.
Lahden kaupungin tarkastuslautakunta ei niellyt näitä sepustuksia mukisematta, vaan kirjoitti: ”Konsulttiyrityksen johtohenkilöiden poliittiset taustat huomioiden suorahankinta näyttää myös moraalisesti arveluttavalta ja muistuttaa ikävällä tavalla ´hyvä-veli-järjestelmästä´”. Mitä Lahden kaupunki saavutti rahan ojennuksellaan Ellun Kanoille, ainakin sen, että lahtelaiset pääsivät rahoittamaan vaikuttajaviestintää.
Jokin aika sitten kansalaiset pääsivät osallistumaan entisen keskustalaisen valtiovarainministerin Katri Kulmunin esiintymistaitojen koulimiseen. Lobbaritoimisto Tekir hoiti Kulmunin kolmessa tunnissa luottamusta herättäväksi esiintyjäksi ja puhetaidon mestariksi. Lasku arvonlisäverottomin hinnoin 4 900 e + 3 800 e. Kulmuni sai toilailuidensa seurauksena lähteä.
Kirja osoittaa lobbarifirmojen luoneen kannattavan bisneksen ja siinä sivussa uuden vallankäytön muodon ohi eduskunnan demokraattisen päätöksenteon. Toisaalta voidaan kysyä, mikseivät julkisen vallan edustajat ministeriöissä, kunnissa ja keskusvirastossa hoida itse ”vaikuttajaviestintää”, ainakaan rahasta tai ihmisistä ei luulisi olevan puutetta. Samaan aikaan kun maksetaan konsultti- ja lobbauslaskuja miljoonilla.
Seppo Konttinen
Valtiotieteiden maisteri Seppo Konttinen oli Yleisradion taloustoimittaja vuosina 1974–2010. Hän on tunnettu kriittisistä artikkeleistaan ja syvällisestä perehtymisestä taustatietoihin.
Seppo Konttinen on kirjoittanut teokset Salainen pankkituki, Kansallisomaisuuden ryöstö, Suomalainen ruokalasku, Suora lähetys. Tosiasiaa Yleisradiosta, Lakien synty sekä Kallis ruokakassi. Hänen kolumnejaan voi lukea myös Valtiomahti-blogissa.
Lue myös: Kunnia sille, jolle kunnia kuuluu – kuka oli kaasuputki-idean isä?
Kommentoi Facebookissa