KOLUMNI Helsingin Sanomat julkaisi 20.8.2009 artikkelin, jossa Maanpuolustuskorkeakoulun strategian laitoksen johtaja Alpo Juntunen muistutti energiakuljetusten turvaamisen olevan olennainen osa sotilasoppia ja että Itämeri pysyy vakaana kuljetusreittinä. Venäläiset haluavat hoitaa asian sotilaallisesti. Tuntematon asiantuntija arvioi artikkelissa Venäjän Ladoga 2009 -sotaharjoituksen olevan valmistautumista kaasuputken suojaamiseen.
HS-artikkeli ei soitattanut varoituskelloja, koska Matti Vanhasen hallitus näki kaasuputkihankkeen vain ympäristökysymyksenä. Julkisesti hanketta tukivat Moskovan entiset suurlähettiläät Rene Nyberg ja Heikki Talvitie, entinen Suomi-Venäjä seuran puheenjohtaja, joka piti hankkeen arvostelijoita russofobeina. Merkittävimpänä kaasuputkihankkeen ajajana toimi taustalla entinen pääministeri (13.4.1995–17.4.2003), SDP:n Paavo Lipponen, joka heti kansanedustajapestinsä jälkeen perusti konsulttiyhtiö Cosmopolis Oy:n ajamaan Nord Streamia. Näistä palveluksista Venäjä maksoi Lipposelle ruhtinaallisesti riihikuivaa ja myönsi vielä hänelle Ystävyyden kunniamerkin jo vuonna 2007. Miten valtiomieheksi pyrkivästä Lipposesta oli tullut kaasuputken asiamies ja Venäjän edunajaja?
”Kaasuputket Venäjältä Suomen kautta Eurooppaan oli pääministeri Lipposen idea”, kirjoitti Ari Pesonen blogissaan jo lähes neljä vuotta sitten. Pohjoinen ulottuvuuspolitiikka oli suomalaisten ajatus. Lipponen teki siitä aloitteen unionille vuonna 1997. Pari vuotta myöhemmin hallitusohjelmassa 15.4.1999 kirjattiin yhteen pohjoinen ulottuvuus, energiayhteistyö ja Venäjä: ”Hallitus toimii aktiivisesti unionin politiikan vahvistamiseksi Euroopan pohjoisilla alueilla ja suhteessa Venäjään. Hallitus edistää unionin pohjoisen ulottuvuuden politiikan täysimittaista toimeenpanoa korostaen erityisesti energiayhteistyötä, ydinturvallisuutta ja Itämeren suojelua.” Ja kaasuputkihanke eteni myötäisessä tuulessa.
Pääministeri Paavo Lipponen julisti pohjoisen ulottuvuuden foorumissa 22.10.2001 Lappeenrannassa, että ”Suomi pitää EU:n ja Venäjän energiavuoropuhelua hyvin tärkeänä”. Ja edelleen ”suuret hankkeet kuten kaasuputket ja kuljetuskorridoorit ovat näkyvin osa pohjoista ulottuvuutta”. Pohjoisesta ulottuvuudesta oli tullut ajuri kaasuputken toteuttamiselle.
Fortum puolestaan julkaisi 24.1.2001 lehdistötiedotteen: ”Venäläisen kaasuyhtiö Gazpromin ja Fortumin hallitusten puheenjohtajat Rem Vjahirev ja Matti Vuoria ovat jättäneet Suomen ja Venäjän pääministereille yhteisen kirjelmän, jossa pyydetään molempien maiden hallitusten sekä EU:n tukea Pohjois-Euroopan kaasuputkihankkeelle.” Pääministerit olivat Paavo Lipponen ja Mihail Kajasnov. Hetkeä ennen tiedotetta Lipponen oli vieraillut Moskovassa tavaten Vladimir Putinin, joka oli ilmoittanut tukensa kaasuputken rakentamiselle Venäjältä Saksaan. MTV uutiset tiesi kertoa heti, että ”kaasuputkihanke Venäjältä Länsi-Eurooppaan varmistui tänään pääministeri Paavo Lipposen vierailulla Moskovassa”.
Nord Stream -kaasuputken rakentamisesta sovittiin lopullisesti vuonna 2005 Venäjän, Saksan ja Suomen johdolla. Lipposen politiikka johti tulokseen, jonka laskua maksaa nyt koko Eurooppa. Menikö tässä politiikan teossa yksityinen etu kansallisen edun edelle Suomessa ja Saksassa? Entä Venäjällä?
Seppo Konttinen
Valtiotieteiden maisteri Seppo Konttinen oli Yleisradion taloustoimittaja vuosina 1974–2010. Hän on tunnettu kriittisistä artikkeleistaan ja syvällisestä perehtymisestä taustatietoihin.
Seppo Konttinen on kirjoittanut teokset Salainen pankkituki, Kansallisomaisuuden ryöstö, Suomalainen ruokalasku, Suora lähetys. Tosiasiaa Yleisradiosta, Lakien synty sekä Kallis ruokakassi. Hänen kolumnejaan voi lukea myös Valtiomahti-blogissa.
Kommentoi Facebookissa