EUROVIISUT Nuori urheilutoimittaja palasi takaisin toimitukseen allapäin. Suomi oli ollut lähellä voittoa, mutta loppuhetkillä oli tullut taas tappio.
– Älä välitä, lohdutti kokenut toimittajakonkari.
– Yleensä Suomi häviää.
Niinhän se oli pitkään, Euroviisuissa kävi kuten Suomen jääkiekkomaajoukkueelle, jonka kellisti yksin Mats Sundin laukomalla aina muutaman maalin verkkoon ottelun viimeisillä minuuteilla. Viisumaailmassa siihen riitti joku Carola Häggkvist tuulikoneineen, niin johan lehdistön suitsutus vaihtui vaisuun pettymykseen pistelaskun alettua.
– Finland, no points.
Lordin voitto sai epärealistiset unelmat taas voimiinsa. Mutta Nolla-Kojo on aina muistoissamme, eikä se ole lähtenyt sieltä hevillä pois.
Vääryydellä ei voiteta
Suomen euroviisuhistoria alkoi vuonna 1961, kun Laila Kinnunen lauloi Cannesissa kappaleen Valoa ikkunassa. Kunkin televisioyhtiön tuomaristossa oli kymmenen jäsentä, ja kukin sai antaa yhden pisteen parhaalle laululle. Laila sai kuusi pistettä ja sijoitus oli kymmenes. Seuraavana vuonna Luxemburgissa Marion Rung oli Tipi-tiillä jo seitsemäs.
Mutta jo kolmantena vuonna 1963 Suomi pääsi nollakerhoon. Kappaleen Muistojeni laulu olivat euroviisukarsinnoissa esittäneet Marjatta Leppänen sekä Irmeli Mäkelä, mutta matkaan haluttiin lähetettää Laila Halme. Tämä vääryys jätettiin ilman pisteitä ja Suomi jaetulle viimeiselle sijalle.
Sama kohtalo oli Viktor Klimenkolla vuonna 1965, kappale oli Aurinko laskee länteen. Nyt oli väärä kappale lähetetty kisoihin, kuinkas muutenkaan. Napolissa pidetyt kisat voitti nimittäin Luxemburgin France Gall kappaleella Poupée de cire, poupée de son. Näin esityksestä Helsingin Sanomat:
”Katri-Helenan kokoinen ja Katri-Helenan tyylinen tyttö, jolla on Katri-Helenan kampaus, Katri-Helenan hymy ja Katri-Helenan ääni meni ja voitti viisukilpailun.”
Suomella olisi ollut tarjolla samantyylinen kappale, katsojien suosikki viisukarsinnoissa Minne tuuli kuljettaa ja oikea Katri Helena. Luxemburgin voittajakappaleen levytti Ritva Palukka suomeksi nimellä Vahanukke, laulava nukke, mutta myös Katri esitti kappaleesta versionsa.
Karmeat kasarivuodet
Suomi menestyi euroviisuissa oikeastaan melko mukavasti koko 1970-luvun, Marion oli Tom tom tomilla jopa kuudes – kunnes tuli vuosi 1980 ja Vesa-Matti Loiri puhkui meidät viimeiseksi Huilumiehellä. Mutta se vasta edelsi todellista pommia.
Sen teki Kojo vuonna 1982 astuessaan Harrogatessa Iso-Britanniassa lavalle punaisessa kokonahkapuvussaan ja nostaessaan kädet ilmaan:
”Jos joku nakkaa, ydinkakkaa, kohta tänne Eurooppaamme…”
Kappaleen oli säveltänyt Jim Pembroke, kuten edellisenä vuonna edustaneen Riki Sorsan Reggae OK -kappaleenkin. Silloin oli maallemme tapahtunut toinen varman voiton menettäminen, sillä tarjolla oli ollut myös tyylipuhdas euroviisuhumppa Titanic sekä ikinuori Frederik.
Sanat riimitteli nyt Juice Leskinen. Sinänsä lyriikassa oltiin ajan hermolla, sillä kisan voitti saksalainen Nicole rauhanlaulullaan Ein bischen Frieden. Kuten tunnettua, Kojolle pisteitä tuli nolla ja sijoitukseksi viimeinen, ja se tragedia ei muuttunut vuosien mittaan miksikään muuksi kuin komediaksi – kuten kävi myös Kojon koko uralle.
Suomi päihittää Albanian
Ennen senaikaista piste-ennätystä, Hard Rock Hallelujahia ja Lordin euroviisuvoittoa vuonna 2006, Suomi oli pisimpään ilman voittoa kilpaillut maa. Kaikkea oli kokeiltu, likimain kansantanhujakin, epäonnistuttu kolmella kielellä ja viimeisen sijan olivat kaapanneet niin Beat, Pave Maijanen kuin kappaleensa kulun unohtanut Jasmine.
Huonoimman viisumaan titteliä piti Portugali ennen vuoden 2017 voittoaan. Suomea huonommin menestyneitä ovat myös sellaiset musiikkimaat kuin Albania, Puola, Slovenia, Entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia sekä Liettua. Ymmärrystä ei löytynyt edes Pertti Kurikan Nimipäiville, joka karsiutui vuonna 2015 ennen finaalia. Mutta se on punk-yhtyeelle ainoastaan kunniaksi.
Nyt Suomen euroviisuedustaja valitaan Yleisradion järjestämässä Uuden Musiikin Kilpailussa. Tätä kautta matkaan lähteneen Saara Aallon esittämä Monsters ylsi jo ainakin viisufinaaliin vuonna 2018.
Mutta sitä ennen täysmittaisella videolla, viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä, ladies and gentelemen, Mesdames et Messieurs… Vuosi 1982, Harrogate Iso-Britannia, Suomi, sisärata, Timo Kojo sekä Nuku pommiin!
- Lähteenä käytetty Yleisradion arkistoa, Helsingin Sanomia sekä Vesa Sisätön kirjaa ”Tuhansien mokien maa” (SKS). Päivitetty 10.5.2018.
Kommentoi Facebookissa