JÄÄKIEKKO Kansainvälisen Jääkiekkoliiton IIHF:n puheenjohtaja Rene Fasel vieraili alkuviikosta Valko-Venäjällä. Siellä hän tapasi itsensä Aleksander Lukashenkon, Valko-Venäjää itsevaltaisesti vuodesta 1994 hallinneen presidentin, ja sai tältä lämpimän halauksen.
Vanhat kaverukset tapasivat salamavalojen loisteessa. Lukashenko kutsui vanhaa ystäväänsä sanoilla ”Rene rakas”.
Länsimaissa halikuvat otettiin tietysti tyrmistyksellä vastaan. Suomalaismediat suorastaan kilpailivat siitä, kuka paheksuisi tapaamista jyrkimmin sanakääntein. Medioiden analyyseissa ei kuitenkaan keskitytty sen syvemmin teatraalisuuden taustoihin, mikä varmasti olisi tarpeen.
Faselin ja Lukashenkon halikuvat toivat mieleen Urho Kekkosen vierailut Neuvostoliitossa. Neuvostojohtajat antoivat Urkille karhumaisia haleja. Osapuolet toistivat mantroja Suomen ja Neuvostoliiton lämpimistä suhteista ja rauhantahtoisesta politiikasta.
Suomettuminen oli pakon sanelema ratkaisu. Sekä suomalaiset ja neuvostoliittolaiset tiedostivat kyllä ystävyyden teatraalisuuden, mutta molemmat kokivat hyötyvänsä tilanteesta.
Suomi hyötyi taloudellisesti hyvinkin paljon. Raakaöljyä ja muita luonnonvaroja vaihdettiin muun muassa kumisaappaisiin. Idänkaupassa Suomi suorastaan riisti Neuvostoliittoa ja pystyi rahoittamaan hyvinvointiyhteiskuntansa rakentamisen.
Neuvostoliitto katsoi hyötyvänsä tällaisesta kaupasta, koska sai pidettyä Suomen poissa länsileiristä. Tässä Neuvostoliitto onnistuikin, koska Suomen poliittinen johto ei julkisesti puhunut EU-jäsenyydestä ennen jouluna 1991 tapahtunutta Neuvostoliiton hajoamista.
Rene Fasel nousi IIHF:n johtoon 1994. Hänen kaudellaan jääkiekon MM-turnaus on kasvattanut liiketoimintaansa valtavasti. Taloudellisilla mittareilla Faselin voi katsoa onnistuneen työssään erittäin hyvin.
Kekkosen tavoin Fasel suuntasi katseensa itään. Ei siksi, että hän olisi ollut Venäjän ystävä, vaan siksi, koska Vladimir Putinin hallinto halusi panostaa jääkiekkoon, joka Neuvostoliitossa oli ollut yksi harvoista asioista, joissa maa todellakin oli maailman huipulla.
Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Venäjän jääkiekko oli 1990-luvulla alennustilassa. Vuonna 1999 Norjassa järjestetyssä MM-turnauksessa oli paikan päällä parisenkymmentä venäläisfania. Merkittävistä NHL-kiekkoilijoista vain Aleksei Jashin oli halukas edustamaan Venäjää MM-kisoissa.
Juttuvinkki: Historian paras Leijona-joukkue ei voittanut kultaa – Ruotsi romutti unelman
Putin nousi Venäjän presidentiksi 2000. Viitisen vuotta myöhemmin Venäjän jääkiekko alkoi elpyä toden teolla.
MM-kisoihin alkoikin matkustaa tuhansia venäläisfaneja. Rahakkaat venäläisyritykset rupesivat sponsoroimaan kansainvälistä jääkiekkoa isoilla summilla.
Sanonta kertoo, että missä isoveli edellä, siinä pikkuveli perässä. Tosin vallan keskittämisen ja jääkiekon osalta Lukashenko oli edellä Putinia.
Lukashenkon hallinto panosti jääkiekkoon maan voimavaroihin nähden isompia summia jo 1990-luvulla. Minskissä 2014 järjestetty jääkiekon MM-turnaus olikin Lukashenkon jääkiekkoprojektin huipentuma.
Jääkiekko on kyllä hyötynyt. Mikäli Venäjän valtio ei olisi panostanut jääkiekkoon merkittäviä voimavaroja, olisi jääkiekon MM-turnaus taloudellisesti huomattavasti pienempi tapahtuma. Mikäli Lukashenkon hallinto ei olisi panostanut jääkiekkoon, olisi Valko-Venäjän jääkiekolle todennäköisesti käynyt samalla lailla kuin Ukrainan jääkiekolle Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen.
Ukrainan jääkiekko elää 2020-luvulla samalla lailla henkitoreissaan kuin Suomen mäkihyppy. Vielä 1990-luvulla Ukraina ja Valko-Venäjä olivat jääkiekkoilussa harrastajamäärien ja jäähallien määrän suhteen suunnilleen samalla tasolla, mutta Ukrainassa toiminta hiipui, kun valtiovallalta ei tullut lajiin rahaa, eikä luontaista massaharrastajapohjaa lajilla ollut Neuvostoliiton keinotekoisen järjestelmän kaaduttua.
Faselin työvelvoitteena on jääkiekon suosion kasvattaminen. Tietenkin hän on etsinyt potentiaalisia markkinoita sieltä, mistä niitä on ollut helpoimmin löydettävissä. Eli ”itärajan” takaa.
Fasel toistaa mantraa, ettei ”urheilua ja politiikkaa” pidä sotkea toisiinsa. Hän tietää todellisuudessa varsin hyvin, että kansainvälinen huippu-urheilu elää rahan ja politiikan symbioosissa. Mutta rahakkaassa teatterissa hän on valmis kestämään kaiken länsimedian irvailun ja diktaattorien halit.
Faselin ja Lukashenkon tapaaminen tuskin oli niin lämminhenkinen kuin kuvista voisi päätellä. Molemmat tiesivät, että Faselin vierailun tarkoituksena oli kertoa Lukashenkolle, ettei MM-kisoja voitaisi Valko-Venäjällä tulevana keväänä järjestää poliittisen tilanteen takia.
Käytännössä Valko-Venäjän kisaisännyyden peruminen on ollut selviö jo viime elokuusta lähtien. Tuolloin Lukashenko voitti presidentinvaalit virallisen ilmoituksen mukaan noin 80 prosentin ääniosuudella, mutta vaaleja on pidetty vilpillisinä. Kansa vyöryi kaduille, eikä Lukashenko epäröinyt käyttää kovia otteita mielenosoittajia vastaan.
Virallisesti IIHF ilmoittaa Valko-Venäjän kisaisännyyden perumisesta muutaman viikon sisällä. Kaiken teatraalisuuden jatkoksi Lukashenko tulee esiintymään marttyyrina ja Fasel puolestaan harmittelee urheilun uhraamista poliittiselle alttarille.
Tavallisen urheilufanin silmissä moinen teatteri vaikuttaa hölmöltä. Koko episodi tarjoaa maailmalle kuitenkin loistavan esimerkin siitä, että kansainvälinen urheilu elää paljolti politiikan ehdoilla. Poliittinen korrektius edellyttää joskus tahattoman koomisia näytelmiä.
Teksti Otto Palojärvi
Lue myös: Suomen jääkiekolla menee nykyään lujaa – Nuorten Leijonien mitali odotettu tulos
Kommentoi Facebookissa