JÄÄKIEKKO Ei ole liioiteltua väittää, että Suomen miesten jääkiekkomaajoukkue pelasi historiansa parhaan turnauksensa Torinon 2006 olympiakisoissa. Parhaat NHL-pelaajat olivat turnauksessa mukana ja Leijonat kulki upein ottein voitosta voittoon.
Turnaus sai vain katkeran loppuratkaisun. Ruotsi onnistui voittamaan Leijonat loppuottelussa 3-2.
Tuona helmikuisena 14 vuoden takaisena sunnuntaina muutamaa miljoonaa suomalaisia suututti. Moni kysyi, miksi Suomi ei voittanutkaan kultaa, vaikka pelasi upeaa lätkää läpi turnauksen?
Pettymys oli karmea. Finaalin jälkeen kukaan ei muistellut faktaa, ettei Suomi lähtenyt Torinon kisoihin mitalisuosikkina.
Alkuperäisestä Suomen joukkueesta peräti seitsemän pelaajaa jäi olympialaisista eri syiden takia pois. Joukossa olivat Miikka Kiprusoff, Sami Kapanen, Tuomo Ruutu ja Joni Pitkänen.
Kovan luokan korvaajia onneksi löytyi. Yksi varapaikalta olympiajoukkueeseen ponnistaneista oli puolustaja Petteri Nummelin.
– Mun mielestä meillä oli todella hyvä fiilis siinä joukkueessa. Kun kaikki tulivat eri puolilta maailmaa ja kokoontuivat siihen Torinon kerrostaloon ja päästiin yhteen, niin rupesi heti toimimaan. Meillä oli siellä hienot yhteiset tilat. Huoltajat olivat käyneet jo etukäteen pistämässä valmiiksi ryhmähuoneen, jossa istuttiin iltaa ja käytiin asioita läpi, Nummelin muisteli vuonna 2013 Sport Contentin haastattelussa.
1970-luvvulla syntynyt Leijonien kultainen sukupolvi oli Torinossa parhaimmillaan. Mukana olivat muun muassa Teemu Selänne, Ville Peltonen, Jere Lehtinen, Olli Jokinen, Kimmo Timonen, Sami Salo ja Saku Koivu.
– Meillä oli tosi hyvä henki siinä joukkueessa. Roolit olivat aika selkeät, mutta kenelläkään ei ollut mitään omaa rooliaan vastaan. Kukaan ei ollut murheissaan siitä, kuka teki maaleja, kuka teki pisteitä. Lähdettiin pelaamaan vaan ja onnistuttiin siinä hienosti, Nummelin muistelee.
Sattumaakaan menestys ei ollut. Olihan Suomi sijoittunut toiseksi 2004 pelatussa parhaiden pelaajien World Cupissa. Leijonien tähdet tunsivat toisensa hyvin entuudestaan.
– Meillä oli jo se joukkueen runko ollut pitkään kasassa. Sellaista roolitusta ei tarvinnut lähteä hakemaan, vaan kaikki tiesivät, mitä toinen tekee, muisteli puolustajalegenda Kimmo Timonen Torinoa Sport Contentille muutama vuosi sitten.
Päävalmentaja Erkka Westerlund kuunteli pelaajien mielipiteitä. Molemminpuolinen luottamus oli vahva.
Kaikki lähti puolustuksen kautta. Viisikkopuolustus toimi hienosti ja vastahyökkäyksissä Leijonat oli suurmaita vastaan todella tehokas. Suomi aloitti turnauksen ryminällä. Sveitsi voitettiin 5-0 ja Italia 6-0.
– Se fiilis ekasta päivästä lähtien jäältä oli mahtava. Jääkiekkohan on paljon kiinni myös joukkuehengestä, jonka pitää olla tosi hyvä ja roolitusten pitää olla kunnossa. Kaikkien tulisi tietää, mitä tapahtuu. Siellä ei mitään napinaa ja nipinää kuulunut missään vaiheessa. Se oli todellinen joukkue, jossa oli erinomainen henki. Jokaisella oli selkeät roolit, jotka tulivat ihan luonnostaan, toteaa Timonen.
Juttuvinkki: Käsittämätön juttu – Leijonat hävisi olympialaisissa vain yhden erän ja jäi pronssille
Suuremmista jääkiekkomaista Leijonat voitti alkusarjassa Tshekin 4-2 ja Kanadan 2-0. Kanadan NHL-tähdet olivat Leijonia vastaan helisemässä.
– Lumipallo lähti pyörimään oikeeseen suuntaan niissä kisoissa heti alusta lähtien. Se jäi harmittamaan, että pelattiin huonoin peli finaalissa. Muuten se koko turnaus oli niin nousujohteista, Timonen muistelee.
Alkusarjan Leijonat päätti 2-0 -voittoon Saksasta. Puolivälierässä Yhdysvallat voitettiin 4-3.
Välierässä Leijonat murjoi Venäjän 4-0. Kanadan puolivälieräottelussa 2-0 voittanutta Venäjää pidettiin ennen välierävaihetta turnauksen suurimpana suosikkina, mutta punakone jäikin Leijonien jyrän alle.
– Se on ehkä yksi parhaista Suomi-lätkä -peleistä, joissa mä olen ollut mukana. Ne fiilikset siinä pelin aikana ja pelin lopussa. Semmoisia pääse ikinä enää kokemaan. Se on jääkiekkoilun suola. Venäjällä oli kova nippu, eikä me annettu mitään niille. Siinä vaiheessa mulla oli semmoinen luotto, että tässä voidaan saavuttaa jotain todella isoa, Timonen muistelee.
Odotukset olivat korkealla. Iltapäivälehden lööpissä hehkutettiin, että Leijonat syövät Ruotsin.
Suomi johtikin finaalia 1-0 ja tasoitti vielä 2-2:een. Kolmannen erän aloituksessa Saku Koivun maila katkesi ja Ruotsi pääsi hyökkäämään. Nicklas Lidströmin hurja lämäri upposi turnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi valitun maalivahdin Antero Niittymäen taakse.
Suomi ei onnistunut tasoittamaan hyvistä paikoistaan. Olli Jokisella oli viimeisellä minuutilla loistopaikka, mutta onnea ei ollut.
Nummelinin mukaan jossittelu on turhaa.
– Ei onnella ollut tekemistä. Onni pitää aina ansaita. Ruotsilla oli varmaan enemmänkin paikkoja. Ne on aina tämmöisiä. Joskus voitetaan ja joskus vain hävitään. Se kuuluu urheiluun.
– Finaalissa ei ehkä päästy ihan omalle tasolle. Näistä olympialaisista se on kyllä katkerin muisto, Timonen harmittelee.
Puolustajalegenda Teppo Numminen tiivisti tunnelmat YLE:n tv-haastattelussa itkuun. Koko Suomi jakoi tunteen.
Suomi ei ole koskaan voittanut jääkiekon olympiakultaa. Torinossa loistava mahdollisuus hukattiin. Vuonna 1994 Lillehammerissa, missä NHL-pelaajat eivät olleet mukana, Suomi hävisi vain yhden erän, mutta jäi silti pronssille.
Lillehammerin ja Torinon olympialaisia yhdistää fakta, että Suomi pelasi kisojen parasta lätkää. Yksi heikko erä kuitenkin romutti Leijonien kultahaaveet.
Olympiajääkiekkoa pelataan seuraavan kerran Pekingissä 2022. Jos NHL päästää pelaajansa mukaan, on Suomella jalkeilla uusi 1990-luvulla syntyneiden pelaajien huippusukupolvi, joka voisi ottaa Lillehammerin ja Torinon tapahtumista revanssin.
Teksti Otto Palojärvi
Lue myös: Epäilijät saivat nenilleen – tuli Leijonien historian pisin mitaliputki
Kommentoi Facebookissa