ELÄMÄNTARINA Lapualaisessa rengasliikkeessä on vuoden kiireisin sesonki, on renkaiden vaihdon aika. Ovi käy tiuhaan tahtiin ja tiskin takana istuva Terho Luoma, 44, vastaanottaa asiakkaita tuttuun tyyliinsä, rennosti jutellen.
– Kaikkihan täällä tuntevat toisensa ja jos ei tunneta, niin sitten tutustutaan, Terho huikkaa naureskellen.
Sukkelasanainen Terho on kuin luotu myyntimiehen rooliin. Olipa härveli sitten liikkuva tai liikkumaton, niin mies osaa esitellä, kaupata ja siinä sivussa sopivasti myös kehua.
– Hommia on tehty jo poikasesta lähtien, vaikka leipä on raapaistu myyntipuheilla vasta parikymmentä vuotta. Verissä tämä kaupanteko on. Ei tästä mihinkään pääse, ei vaikka välillä on uitu raa´asti myös vastavirtaan.
Ylihärmässä, häjyistään tunnetun Rannanjärven perukoilla varttunut Terho Luoma sanoo omaksuneensa kaupanteon alkeet jo lapsuuden kodissaan.
– Ostopäällikkönä toiminut isäni oli aikoinaan kova kauppamies, joten markkinapuheet tulivat kototuvassa hyvinkin tutuiksi. Ja kun vahvan verenperinnön lisäksi mukaan sekoitetaan vielä puhelias luonne, niin saappaat veivät luontojaan myyntimiehen tielle.
Tekniikan ihmeellinen maailma
Tie yrittäjyyteen ei ollut Terhon kohdalla kuitenkaan suora, sillä peruskoulusta päästyään Luoman perheen esikoinen meni ammattikouluun ja hankki autonasentajan paperit.
– Olen aina tykännyt rapata, rassata ja hämmästellä tekniikan ihmeellistä maailmaa. Niinpä armeijan jälkeen lähdin hakemaan vauhtia vieraan hommista ja päädyin viideksi vuodeksi Valtran ohjaamotehtaalle kokoonpanotehtäviin. Se oli hienoa ja ennen kaikkea opettavaista aikaa. Terho muistelee.
Itse yritystoiminta sai alkunsa kuitenkin siinä vaiheessa, kun Terho siirtyi erään metallialan alihankintayrityksen osto- ja myyntimieheksi.
– Säännöllinen palkkatyö oli mukavaa, mutta halusin itselleni myös mieluisan ”harrastuksen”. Niinpä ryhdyin myymään käytettyjä henkilöautoja. Ja niinhän siinä kävi, että nälkä kasvoi syödessä ja seuraavat pari vuotta tein lähes kaikki illat ja viikonloput autokauppaa.
Vuonna 2001 Härmän autokeisarina tunnettu Terho astui uuteen aikakauteen, kun mies jätti turvallisen palkkatyön ja siirtyi päätoimiseksi yrittäjäksi. Lopullinen päätös syntyi kuitenkin sattumalta ja muutenkin puolivahingossa.
– Minulla jäi nimittäin erään kaupan yhteydessä traktori käsiin. Laitoin entiseen tapaan myynti-ilmoituksen lehteen, mutta tällä kertaa autojen lisäksi listalla oli myös kyseinen traktori. Ja kun ilmoitus julkaistiin, alkoi puhelin soida. Kyselyitä traktorista tuli todella paljon, joten tämä ratkaisi pelin. Käänsin myyntikelkkani ja siirryin kylmän rohkeasti traktoripuolelle.
Vaikeuksien kouluttama
Ensimmäiset kahdeksan vuotta Terho kävi kauppaa käytetyillä traktoreilla.
– Tavallaan harjoitimme täyden palvelun toimintaa, sillä myyntityön ohella teimme käytettyjen traktoreiden kunnostus- ja korjaustöitä sekä maalauksia ja pesuja myös muille konekauppiaille.
Vuonna 2008 toiminta nytkähti jälleen eteenpäin, kun Terhon kipparoimalle yritykselle tarjottiin uusien traktoreiden edustusta.
– Tälle mahdollisuudelle ei sanottu ”ei kiitos”! Zetorilla aloitettiin ja rinnalle saimme myös uusien maataloustyökoneiden edustuksia. Kauppa kävi ja tulevaisuus näytti kaikin puolin valoisalle. Lisäsimme sopimuksia ja laajensimme. Keskitimme myyntipuolen Seinäjoelle ja Lapualla toimi huolto- ja korjaamopuoli.
Pari vuotta siitä, kun Terho allekirjoitti ensimmäiset edustussopimuksensa, Suomen traktorimarkkinat romahtivat puoleen. Hurja nousuvire kääntyi jyrkkään laskuun ja se merkitsi alan yrittäjille vaikeita, todella vaikeita aikoja.
– Muistan kirkkaasti sen puolitoista vuotta, jolloin nukuin selkä märkänä ja mietin uusia askelmerkkejä. Ei siinä muu auttanut, kuin luopua edustuksista ja muuttaa suuntaa. Onneksi meillä oli jo tässä vaiheessa rengasmyyntiä. Niinpä keskityimme tähän, kevensimme organisaatiota ja panostimme työkoneisiin.
Tämän paketin avulla yritys kahlasi vaikeuksien läpi ja nousi takaisin kovalle maalle.
– Näin jälkeenpäin voin sanoa, että kun yrittäjyyden varjopuolet kokee oman lompakon konsultoimana, niin suhtautuminen vastoinkäymisiinkin muuttuu astetta pehmeämmäksi, Terho kertaa hiljaisena.
Aaltoilevaa hermosärkyä
Vauhdikkaana kauppamiehenä Terho ei juurikaan jarrutellut, ei vaikka vasemman jalan hermosärky vaikutti välillä jopa liikkumiseen.
– Outoa hermosärkyä kesti kaksi vuotta. Välillä oireet olivat lievemmät, mutta joskus jopa niin häjyt, että kävely oli hankalaa. Kivuista huolimatta lääkärissä käynti jäi väliin. Ajattelin vain, että jalkapohjassa oleva särky johtuu mahdollisesti puristuksissa olevasta hermosta, joten ostin kenkiin asianmukaiset pohjalliset, Terho taustoittaa.
Pohjalliset eivät tuoneet kuitenkaan lopullista helpotusta. Sen sijaan vuoden 2015 äitienpäivänä aaltoilevalle hermosärylle alkoi löytyä syy-yhteys.
– Olin jo viikkoa aikaisemmin käynyt jalkakivun takia lääkärissä. Tohtori määräsi kalliisiin verikokeisiin, mutta ei katsonut kuitenkaan itse jalkaa. Käynnin syy jäi siis kokonaan tutkimatta.
Kivut jatkuivat, mutta sisukkaana pohjalaisena Terho hyppäsi äitienpäivänä kuitenkin pyörän satulaan ja polkaisi 16 kilometrin lenkin.
– Se oli sitten siinä. Seuraavana aamuna en päässyt enää sängystä ylös ja myös kävely oli mahdotonta. Menin lääkäriin ja siellä otetut röntgenkuvat paljastivat karun totuuden; jalkapohjassani oli kasvain.
Lähete jalkakirurgille lähti kiireellisenä. Juhannusta edeltävällä viikolla otetuista koepaloista ilmeni, että syöpäkasvain on pahalaatuinen ja ainakin varpaita joudutaan amputoimaan.
– Lääkärit päättivät pelata kuitenkin varman päälle ja päätyivät lopuksi sääriamputaatioon, Terho kertaa vuoteen 2015 sijoittunutta tapahtumasarjaa.
Tosielämän pelkokerroin
Synoviaalisarkoomaksi paljastunut syöpä oli Terhon mukaan ärhäkkää laatua. Kasvain oli ensimmäisistä kuvista ehtinyt kasvaa sentin joka suuntaan ja oli lopuksi neljä senttiä korkea, saman verran leveä ja kahdeksan senttiä pitkä.
– Alussa oli pelko, että syöpä on ehtinyt edetä ja tehdä etäpesäkkeitä keuhkoihin. Tätä pelkäsin itsekin, sillä hermosärkyä oli kestänyt jo vuosia. Olihan se pitkä matka ajella Lapualta Tampereelle kuulemaan totuutta, mutta onneksi lääkäreillä oli tämän osalta hyviä uutisia. Syöpä ei ollut levinnyt, joten helpotus oli todella iso.
Tämä antoi uutta voimaa ja uskoa siihen, että elämä kantaa eteenpäin. Terholle suoritettiin sääriamputaatio vuoden 2015 heinäkuun 1.päivänä.
– Päätin jo ennen amputaatiota, että nyt pelataan niillä korteilla mitkä on jaettu. Keräsin asennetta ja ammensin taistelutahtoa perheestäni. Minulla oli tuolloin 14- ja 16-vuotiaat pojat, joten lupasin heille, että pian mennään takaisin kiekkokaukaloon.
Paluu arjen askareisiin ei tapahtunut kuitenkaan ihan odotusten mukaan, sillä Terho ei selvinnyt syövästä ”vain” amputaatiolla.
– Ärhäkkyysluokka oli sitä luokkaa, että sain vielä varotoimenpiteenä täysmääräisen sytostaattihoidon. Hoitojakso kesti syyskuusta joulukuuhun. Eväs oli sen verran kovaa, että välillä menin todella huonoon kuntoon.
”En murehdi menneitä”
Ennen rankkoja syöpähoitoja Terho sanoo opetelleensa ”pikakelauksella” proteesin käytön.
– Päätin, etten jää murehtimaan menneitä. Ympärilläni oli myös erinomainen tukiverkosto, joiden avulla pääsin nopeasti eteenpäin ja takaisin elämään.
Terho kiittelee läheistensä lisäksi Seinäjoen apuvälinekeskuksessa toimivia tuttaviaan, joilta hän sai arvokasta neuvoa muun muassa proteesin käytöstä. Myös proteesijääkiekkojoukkueelta saatu tuki on ollut todella arvokasta.
– Lätkäjoukkueen kaverit antoivat jo ennen amputaatio hyvää tietoa proteesin kanssa elämisestä. Olen monin tavoin etuoikeutettu, sillä tämänkaltainen vertaistuki on edesauttanut myös sitä, että nousin takaisin traktorin hyttiin jo 2,5 kuukauden kuluttua amputaatiosta. Toki ensimmäisen niittomurskaimen möin puhelimessa jo kahden päivän kuluttua leikkauksesta, Terho paljastaa kiitollisena.
Myös ensiaskeleet proteesin kanssa luonnistuivat Terhon mukaan odotettua paremmin.
– Oikealla asenteella on iso merkitys. Tein itselleni selväksi, että selvisin syövästä loppujen lopuksi hyvinkin vähällä. Jalka meni, mutta henki säilyi.
”Kieltäydyin sairauslomasta”
Puoli vuotta amputaatiosta Terho oli jo täydessä työn touhussa ja vuotta myöhemmin kaukalopalloa sekä jääkiekkoa harrastava Terho nähtiin myös jäällä. Myöskään sen suurempia kuntoutumisjaksoja ei myyntimiehen kalenterista löydy.
– Olen työn ja toiminnan kuntouttama. Ainoa kuntoutumismuoto ajoittuu alkuaikoihin, jolloin kävin apuvälinekeskuksessa opettelemassa kävelemään.
Sairauslomalla lapualaisyrittäjä sanoo olleensa vain kuusi kuukautta.
– Toki lääkäri olisi kirjoittanut lisääkin, mutta en ottanut. Niinpä papereihin tuli merkintä: ”Potilaan mielestä hän ei tarvitse enää sairauslomaa”.
Ja vauhtiin päästyään Terho ei ole askeleitaan säästellyt. Proteesille tulee paljon käyttötunteja, sillä yrittäjän työpäivät ovat pitkiä ja askeleita kertyy parhaimmillaan päivittäin jopa 10 000.
– Kovasta käytöstä johtuen jalka saattaa kuitenkin kipeytyä, mutta silloin on otettava vain proteesi pois ja heittäydyttävä hetkiseksi sohvalle. Väliin mahtuu siis haastavampiakin päiviä ja silloin tulee mieleen, että olisi se vain hienoa vetää lenkkitossut kahteen terveeseen jalkaan ja lähteä kävelemään. En ole kuitenkaan katkera.
Myös syöpä on Terhon mukaan selätetty. Elämässä on kääntynyt puhdas sivu.
– Matka on ollut tavattoman opettavainen ja muutti monella tapaa myös ajattelutapaa. Enää eivät pikkumutkat tunnu missään ja jos juna on myöhässä, niin ei haittaa.
Kommentoi Facebookissa